”Omasta mielestäni tämä oli onnistunut projekti. Treenattiin hyvin, valmistauduttiin hyvin ja tehtiin tulosta silloin kuin piti. Kisaväsymystä ei pitkin kevättä ihan kauheasti ollut, ja se on merkki siitä, että menee hyvin. Jokaiselle jäi varmasti käteen niin henkilökohtaisia onnistumisia, mutta ennen kaikkea onnistuttiin joukkueena. Tämä oli koko jengin efortti”, Atleticon valmentaja ja pelaaja Essi Inkinen arvioi joukkueensa suoritusta kisojen jälkeen.

Yhdysvaltojen Cincinnatissa järjestettyihin seurajoukkueiden maailmanmestaruuskisoihin lähti Suomesta kolme joukkuetta: espoolainen Atletico, Helsinki Ultimate ja miesten sarjasta niin ikään espoolainen Otso.

Atletico sijoittautui kisoissa kahdennelletoista sijalle, Helsinki Ultimate oli kolmaskymmeneskolmas ja Otso kahdeskymmenesseitsemäs.

Tuoreet seurajoukkueiden maailmanmestarit löytyvät kaikista sarjoista Yhdysvalloista. Avoimessa sarjassa voittajaksi selviytyi Revolver, naisten sarjassa  Seattle Riot ja mixed-sarjassa BFG.

 

Atletico

Ennen kisoja kahdenneksitoista tulleen Atleticon pelaajat miettivät yhdessä, mihin sijoitukseen olisivat tyytyväisiä

”Lähes kaikki vastaukset pyörivät noilla nurkilla”, kertoo Essi Inkinen. ”Mun mielestä tämä oli kaiken kaikkiaan noista kisoista just se sijoitus, joka oli haettavissa. Taso oli paljon kovempi kuin neljä vuotta sitten Leccossa ja pystyttiin silti tuollaiseen suoritukseen. Valmennus on erittäin tyytyväinen suoritukseen.”

Kehnon ilman ja ukkosen vuoksi viimeisten päivien pelejä jouduttiin siirtämään, perumaan ja lyhentämään. Atleticon viimeinen peli venäläistä Brilliancea vastaan keskeytettiin puoliajalle, ja sen hetkinen tulos (8-5 Brilliancelle) jäi voimaan. Inkinen sanoo, että asiaa on turha jossitella.

”Kohokohtia oli joka pelissä jotain, mutta erityisesti jäi mieleen ekan päivän ennakkoluuluoton peli Revolutionia vastaan, jossa niiden lepovuorossa olleiden parhaiden pelaajien piti alkaa lämppätä kesken pelin.”

Kolumbialainen Revolution pelasi itsensä naisten sarjan finaaliin, jossa hävisi Seattle Riotille 15-8.

 

Otso

 

”Tuloksellisesti meni tietysti alakanttiin”, kertoo Otson valmentaja ja pelaaja Roni Hotari. ”Tavoitteena oli olla paras eurooppalainen joukkue, ja ainakin top16-sakissa. Loppujen lopuksi turnauksen kompastuskivi oli ensimmäisen pelin tappio Relampagosia (Dominikaaninen tasavalta) vastaan. Ensimmäisen pelin häviö osoittautui meille hyvin kohtalokkaaksi jatkon kannalta.”

Onnistumisiksi Hotari nimeää esimerkiksi universe-voiton Chevronista. Joukkueen pelissä näkyi viitteitä siitä, että hyökkäyskenttä pystyy scoraamaan mitä tahansa joukkuetta vastaan hyvällä prosentilla.

”Myös puolustus nosti profiilia ekan päivän jälkeen ja puolustuksen kärki pystyi polkemaan kenen tahansa vastustajan mukana!”

”Kotiintuomisina paljon kokemusta erilaisista pelifilosofioista, erilaisesta hyökkäämisestä ja puolustamisesta ja ymmärrystä siitä, mitä omassa pelissä tulisi kehittää. Oppimisen kannalta aivan ehdoton reissu!”

Otson alkulohkon pelit menivät ristiin niin, että kolmen joukkueen ollessa tasoissa suomalaisjoukkue jäi kolmanneksi. Kaksi ensimmäista joukkuetta meni ylempään powerpooliin, kaksi seuraavaa alempaan

”Jatkopoolissa pelattiin kaksi tiukkaa peliä, mutta tappiot niistä vei meidät sijoille 25.-40. Tämä luonnollisesti harmitti hyvän tokan päivän jälkeen.”

Hotari kertoo projektin olleen pitkä: kisat olivat Otson tähtäimessä kolme vuotta. Kisoihin lähti paras jengi, joka oli mahdollista saada.

”Kolmen vuoden aikana yksittäisten pelaajien ja joukkueen peli on mennyt isosti eteenpäin ja ollaan saatu paljon yhteisiä hienoja kokemuksia. Vaikka tuloksellisesti Euroopassa on jääty kärkimaista, niin pelillisesti ollaan siellä kärjen tasolla. Taso vain meidän joukkueessa vaihtelee enemmän huonona ja hyvänä päivänä, kun taas kärkijoukkueella huononkin päivän suorittaminen on varmaa.”

 

Helsinki Ultimate

Helsinki Ultimate (harmaa) ja Molly Brown.

 

”Päällimmäiseksi jäi positiivinen fiilis koko kokemuksesta”, summa Helsinki Ultimaten valmentaja ja pelaaja Merituuli Rekola. ”Yksittäiset pelaajat kehittyivät paljon.”

Helsinkiläiset saivat kisojen aikana huomata, että heillä on paljon opeteltavaa esimerkiksi erilaisia paikkapuolustuksia vastaan pelaamisesta, mistä ei saa harjoitusta kotimaan kentillä.

Kohokohdiksi Rekola mainitsee viimeisen pelipäivän voitot uusiseelantilais- ja australialaisjoukkueista.

”Mutta myös peli Molly Brownia, yhtä maailman parhaista joukkueista, vastaan oli monelle varmasti unohtumaton.”

Onnistumisien ja kokemuksen lisäksi Rekola näkee kehityskohteita:

”Valmennuksen näkökulmasta jäi myös jotain hampaankoloon, tasaisemmalla suorituksella oltaisiin ehdottomasti voitu kammeta pari voittoa lisää. Tästä on hyvä katsoa eteenpäin, käteen jäi paljon ideoita treeneihin ja motivaatiota kehittää joukkueen peliä!”

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän