Ultimatelle on julkaistu uusi treeniopas Ultimate Trainer’s Manual, jossa esitellään yksityiskohtaisesti pelin perusasioita ja jokaiseen asiaan löytyy paljon niitä harjoittavia drillejä. Oppaan laatijan, hollantilaisen Force Elektro -joukkueen valmentajan Hildo Bijlin mukaan opas on tarkoitettu erityisesti aloitteleville ultimatevalmentajille tai harjoitusten vetäjille. Oppaasta saa perustiedot sekä erityisesti runsaasti valmiita harjoitteita, joiden keksiminen on tuoreemmalle harjoitusten vetäjälle tuttu kompastuskivi.
200-sivuista opasta ei ole tarkoitettu luettavaksi kannesta kanteen, vaan sisältö on järjestetty aihepiireittäin, jotta on helppo löytää kulloiseenkin treenien teemaan sopiva harjoite. Opas löytyy sähköisessä muodossa ilmaiseksi Ultimate Trainer’s Manualin Facebook-sivulta.
Vantaalainen Loputon Hiki järjesti Hakunilan urheilupuiston läheisyyteen harrastajaturnauksen, kuten Siltamäelläkin on tehty parin viimeisen vuoden ajan B-tourina. Yksipäiväisiin peleihin saapui seitsemän joukkuetta.
ViRHeen Atte Moisander, Joonatan Bergholm ja Tua Videman iloisina turnauksen jälkeen.
– Alkupelit olivat vähän nihkeitä, mutta sitten alkoi peli toimimaan, kertoo kuudenneksi taistelleen ViRHeen Tua Videman. Pojat Joonatan Bergholm ja Atte Moisander komppaavat. Heistä päivä oli mahtava ja fiilis pelien jälkeen todella korkealla. Kolmikko kiittää LoHia onnistuneen järjestämisestä. Virheläiset toivoisivatkin enemmän vastaavanlaisia turnauksia, kunhan ne olisivat siedettävän ajomatkan päässä.
Finaaliin päätyivät etukäteen kovimmiksi arvioidut Polli ja PUSU. Vastakkain oli siis kaksi hyvin erityylistä joukkuetta: pitkiin heittoihin luottava Polli ja maltillisemmin rakentava PUSU.
Joukkueet vaihtoivat pisteitä lähes tasatahtiin ja puoliajalle mentiin Pollin lievässä johdossa. Tiukka peli muuttui välillä katkonaiseksi toistuvien virhehuutojen vuoksi, mutta kiistatilanteet hoituivat hyvässä hengessä.
Vaikka molemmat joukkueet nostivat tasoaan toisella puoliajalla, pysyivät voimasuhteet vielä samoina. Lopussa PUSU laittoi kaiken peliin ja onnistui vielä tasoittamaan ottelun, mutta sekään ei riittänyt vaan Polli punnersi hyökkäysvuoronsa lopulta maaliin asti ja vei voiton lukemin 9-8.
Pronssia otti järjestävä seura LoHi, joka päihitti tasaisen väännön jälkeen JSW:n.
PUSUn Mari Moilanen ja Yrjänä ”Patsas” Hynninen temppuilemassa.
– Alussa annettiin pari pistettä eteen ja nyt harmittaa, toteaa PUSUn Mari Moilanen finaalin jälkeen.
– Polli pelasi fiksusti. Meilläkin alkoi peli sujumaan, kun saatiin heiltä pitkät kuriin, tuumii Yrjänä Hynninen.
Molemmat pitivät turnausta hyvin järjestettynä. Heidän mielestä samanlaisia tapahtumia saisi olla enemmänkin.
– Nämä ovat rantaturnausten ja Tourien välimaastossa. Näissä on hyvä spirit, mutta silti pelataan tosissaan, Hynninen sanoo.
– Täällä saa erinomaista oppia. Lisää kovatasoisia harrastelijaturnauksia! Moilanen hihkuu.
Tyttöjen pelit loppuivat jo perjantaina iloisiin merkkeihin viidennen sijan myötä. Poikien kohtalo oli sijat 13-14, joista taisteltiin Slovakiaa vastaan. Ensimmäistä kertaa junioreiden arvokisoihin (?) osallistunut maa oli ennakkoon altavastaaja, mutta urheilussa paperilla ei ole voitettu kuin vedonlyönnissä.
– Jo alkulämmittelyssä näki, että tästä ei hyvää seuraa. Meno oli tosi velttoa ja halutonta. Ja aivan samoissa merkeissä ottelukin alkoi. Jokainen tietää miltä ultimate näyttää, kun toinen joukkue on tullut paikalle vain sen takia, että merkityksetön ottelu tulee pelata pois alta. Slovakialla ei ollut mitään hävittävää, ja voitto Suomesta olisi heille iso sulka hattuun. Tarviiko sanoa enempää.
Slovakia pelasi vaikeasti ennustettavaa peliä läpi ottelun. Vaikeasti ennustettavaa siksi, että heitot lähtivät lähes kaikilta sellasiin paikkoihin, ja sellaisella tekniikalla, ettei vastaavaa ole nähty Suomessa kuin rantaturnauksissa. Lisäksi kun omat heitot, haut ja kiinniotot olivat valtaosalla suomalaisista aivan ala-arvoisia, ei ihmekään että Slovakia karkasi alussa johtoon.
Kasper Kumpulainen taisteli sen mitä polvivaivasta huolimatta pystyi.
Lisää harmia Suomelle aiheutti pienet vammat, jotka rajoittivat Kasper Kumpulaisen, Akseli Rannan, Aleksi Pellon ja parin muun pelaamista. Pahin takaisku kuitenkin tuli jo aika aikaisessa vaiheessa, kun Eemeli Pitkäsen turnaus sai rajun lopun. Yhteentörmäyksessä vastustajan kanssa Eemelin polvi meni sijoiltaan, ja näin myös toinen Pitkäsen veljeksistä saa palata kotiin kainalosauvojen kanssa. Juho mursi luun jalkapöydästä jo avausottelussaan. Aluksi vamma näytti todella vakavalta, kun kentällä päivystänyt sairaanhoitohenkilökunta ei pystynyt tilannetta hoitamaan, mutta onneksi naapurikentällä päivystänyt Ison-Britannian lääkäri oli paikalla välittömästi, ja polvi saatiin paikalleen. Lopulta Eemelin suurin huoli oli ambulanssia odotellessa saada sovittu pelipaidan treidaus onnistumaan. (huom: luvattu treidi onnistui finaaleissa, minne Eemeli ehti hyvissä ajoin). Viimeisin diagnoosi on polven osalta hyvä. Luunmurtumilta vältyttiin, ja oletusarvoisesti pelkällä levolla selvitään eteenpäin.
Suomi joutui taistelemaan ottelun loppuun kymmenellä pelaajalla, joista osalla oli enemmän tai vähemmän vammaa jos jotakin. Suomi sai vielä jonkinlaista ryhtiliikettä aikaiseksi ottelun lopussa. Kun Slovakia vielä tarjosi maaleja Suomelle muun muassa pudottamalla aloitusheiton omalla maaliviivalla, ja heittämällä oman aloitusheiton yli rajasta kymmenen metrin päästä omasta maalialueesta seuraavalla puolustusvuorolla, voikin aiheesta todeta ettei ottelun voitto kelvannut.
– Pelaajat itsekin myönsivät, että todella paha maku jäi suuhun. Mutta tässä voi moni katsoa peiliin. Osa teki töitä ja valmistautui peliin asianmukaisesti, mutta osa peliasuista kentällä oli tyhjiä. Ei tällaista saisi tapahtua, kun Suomi-paita on päällä. Pelaajakatoa oli odotettavissa, kun vain 14 pelaajaa on reissussa, mutta tässä ei sen taakse voi piiloutua. Jos olisi ollut varaa penkittää pelaajia, olisi huppari päällä istunut kentän laidalla iso liuta poikia. Mutta sitten ei viivalle olisi ollut laittaa juuri ketään, valmentaja Pasi Roimela toteaa.
Suomen poikien sijoitus oli lopulta 14.
Finaalit Saksan juhlaa
Isäntämaa vei kisoissa finaalit kotiin lähes kaikissa sarjoissa. Kolme neljästä sarjasta päättyi saksalaisjuhliin, ja aivan ansaitusti. Etenkin tyttöjen puolella sarjoja voisi sanoa dominoinniksi. U17-ikäluokassa finaalissa Itävalta kaatui murskaluvuin 15-4, ja välierissäkin Ranska 15-1. U20-sarjassa Italia kaatui Saksan käsittelyssä 15-9. Näin ollen yksikään joukkue ei saanut Saksan tyttöjä vastaan kummassakaan sarjassa edes kymmentä pistettä aikaiseksi.
Saksan ja Ranskan finaali U20-pojissa oli huikeaa ilotulitusta.
U20-pojissa finaali oli puolestaan hurja taistelu. Saksa ja Ranska tarjosivat huippuvauhdikkaan ja yleisöystävällisen ottelun, joka sekin päättyi isäntien voitonjuhliin. Pitkiä heittoja ei ottelussa säästelty, kaikkiin tilanteisiin mentiin näyttävästi kovalla asenteella. Taitotasossa joukkueet eivät varmasti olisi hävinneet kotimaan SM-toureilla monellekaan joukkueelle. Huomioitavaa oli pelaajien korkea taitotaso molemmissa joukkueissa, pelaajien fyysinen olemus, sekä rohkeus hakea nopeita ratkaisuita myös useimmiten näissä onnistuen. Kisaturistina olleen Pekka Rannan mukaan vain yksilöiden arviointikyky oli ainoa selkeästi erottuva asia kotimaan huippuseurajoukkueisiin.
Perjantaina pelattu valmentajien ja vapaaehtoisväen ottelu päättyi valmentajien 17-9 voittoon.
Lisää yleisanalyysia kisoista on tulossa myöhemmin.
Suomen tytöt loikkasivat kertaheitolla arvoasteikossa Euroopan kirkkaimman kärjen tuntumaan voittamalla molemmat päätöspäivän ottelunsa. Aamupäivän ottelussa Irlantia vastaan selvisi sijoitusottelu, joka voitolla olisi 5-6, tappiolla 7-8. Suomi pelasi viime vuoden MM-kisoissa kahdesti Irlantia vastaan. Runkosarjassa Suomi ottelun voitti, mutta sijoitusottelussa Irlanti jätti Suomen jumboksi.
– Pelissä oli vähän revanssia viime vuodesta. Me oltiin parempia, mutta pelattiin alussa vähän huonosti, kertoi tyttöjen kapteeni Heidi Paunonen.
Peli eteni tasaväkisesti puoliaikaan asti, mutta Suomen tytöt saivat lopulta tiivistettyä puolustustaan riittävästi, ettei vihreän saaren tytöt enää maalialueelle kiekkoa saaneet kuin harvakseltaan. Paikkapuolustus osoittautui tyynessä kesäsäässäkin tehokkaaksi vaihtoehdoksi, eikä vain muutamalla kiekollisella pelaajalla operoinut Irlanti saanut yläkentältä riittävästi tukea. Lopulta loppulukemat olivat aika selkeät 16-9.
Tyttöjen puolustus onnistui pysäyttämään Tsekin viimeiset hyökkäykset.
Iltapäivällä oli vastassa Tsekki. Kyseessä oli sijoitusottelu 5-6. Tsekit olivat pelottava nippu, sillä omassa välierässä mitalikandidaatti Iso-Britannia kaatui lukemin 13-16. Ottelusta tulikin todellinen jännitysnäytelmä, kun lähes rinta rinnan joukkueet tekivät pisteitä. Tsekki oli isomman osan ottelusta johdossa, etenkin ottelun lopussa, mutta Suomi sai peliajan lähentyessä loppuaan paremman otteen pelistä, ja lopulta aina tasalukemiin 16-16. Edessä oli siis Suomelle jo ties kuinka mones äkkikuolematilanne. Suomi lähti rohkeasti luottamaan paikkapuolustukseensa, ja se kannatti. Tsekki eteni lähes maaliviivalle asti, mutta maalisyöttö markkerin selän taakse epäonnistui, ja Suomi sai hyökkäysvuoron.
Kertaalleen jo kaikki olettivan ottelun olevan ohi Suomen maalin myötä, mutta kiistatilanne sivurajarikkeestä palautti tilanteen takaisin. Aivan pysäytyslaskennan lopussa heitto maalialueelle, ja kiekko parin pompun kautta omille, ja juhlat olivat valmiit alkamaan.
– Vähän enemmän meillä oli halua voittaa se peli. Viimeinen peli oli pelkästään päästä kiinni, Heidi Paunonen jatkaa.
Heidi Paunonen lopetti juniorien arvokisansa viidenteen sijaan.
Viime vuoden jumbosija MM-kisoissa kirkastui siis välittömästi kunnolla. Viides sija 16:den joukkueen sarjassa on pitkästä aikaa tuulahdus raikasta ilmaa junioriultimatelle. Viimeiset junnukisat pelannut Paunonen oli esityksistä erittäin tyytyväinen.
– Herättiin tosi huonosti otteluiden alussa, mutta muuten olen tyytyväinen, etenkin kun tänä vuonna on niin nuori joukkue, Paunonen jatkoi.
Tyttöjen joukkueesta viisi pelaajaa vanhenee yli-ikäiseksi ensi vuoden kisoja ajatellen, ja etenkin Paunosen kohdalla ei ole kuin ajan kysymys, milloin naisten maajoukkueen valmennukselta voi odottaa puhelinsoittoa.
Pojille karvas pettymys
Myös pojat pelasivat alemman jatkosarjan ottelunsa Irlantia vastaan. Voitolla olisi myös pojilla ollut mahdollisuus hieman kiillottaa kadotettua hohtoa, mutta Irlanti onnistui jo toisen kerran viemään Suomelta ottelun viimeisen pisteen. Suomi aloitti ottelun tehokkaasti, kun vihreäpaidoilla tuntui kiekko polttelevan käsissä turhankin usein. Ottelun edetessä Suomen hyökkäys alkoi yskiä, ja muutaman pisteen etumatka muuttui tasalukemiksi, ja lopulta mentiinkin rinta rinnan pitkälle puoliajan yli. Suomi sai napattua pari tärkeää puolustuskatkoa, ja näistä maalit, mutta peliajan päätyttyä eroa oli enää piste. Suomi sai kaksi hyökkäysvuoroa yrittääkseen ottelun voittopistettä, mutta molemmat hyökkäykset menetettiin, ja lopulta Irlanti teki viimeisen maalin, ja eteni luvuin 13-12 pelaamaan sijoista 9-12 Suomelle karvas pettymys, ja matka alimpaan jatkosarjaan.
– Pojat itsekin sanoivat, että ratkaisuhetkillä paineet on kovat. Se näkyi suorittamisessa, kun yläkenttä lähes jähmettyi paikoilleen ratkaisupisteissä. Rakentajat jäivät vähän yksin, eikä kukaan oikein uskaltanut sielläkään hakea ratkaisua. Ehkä tämä on tällä hetkellä oikea taso, kun ei osata tiukkoja pelejä kääntää voitoiksi, valmentaja Pasi Roimela sanoo.
Latvia oli hävinnyt niukasti omassa ottelussaan Venäjälle, joten viime vuoden tavoin Suomi sai vastaansa Latvian. Myös hyvin kapealla materiaalilla matkassa ollut Latvia jäi heti alussa Suomen rattaisiin. Punapaidat olivat lähes vastaantulijoita avausjaksoilla, kun Suomi latoi maalit hyvin tiuhaan tahtiin, ja puoliajalle mentiin jo reilun puolen tunnin pelin jälkeen. Toisella jaksolla alkoi näkymään pelin helppous, ja kiekkoa ei tunnuttu saavan omille helposti. Pienen suvantovaiheen aikana Latvia kuroi eroa kiinni, mutta ryhtiliike ottelun loppua kohden katkaisi vastustajan selkärangan hyvinkin nopeasti.
Milo Brown ja muut pojat alistivat Latvian näytöstyyliin.
– Latvia oli aivan aseeton, mutta turhaan me heidät päästettiin otteluun mukaan. Näitä pelejä pitäisi pystyä voittamaan peruspelillä ja rutiinilla, jos edes meinaa haaveilla tiukempien pelien voitosta. Kantapään kautta on menty, ja tunneskaalat ovat kyllä menneet kaikilla aika laidasta laitaan. Mutta, näistä peleistä on nuori joukkue saanut hurjasti oppia. Onhan keski-ikä kuitenkin alle 18 vuotta.
Pojat lopettivat turnauksen tappiolla Slovakiaa vastaan ja päätti turnauksensa 14. sijaan. Lisätietoa ottelun tapahtumista tulee myöhemmin.
Kölnin EM-kisojen ehdoton ykkönen oli isäntämaa Saksa, joka sai kultaa kaikissa sarjoissa, paitsi poikien U17-luokassa, jossa se sai ”vain” hopeaa.
Sekä tytöillä että pojilla jäi mitalipelit saavuttamatta nuorten EM-kisoissa. Lähempänä paikkaa oli tytöt, ketkä kampesivat itsensä lohkon neljänneksi, ja välieriin. Pojilla oli vielä mahdollisuus nousta välisarjasta välieriin, mutta tappio päivän ainoassa ottelussa kariutti haaveet.
Pojat: Venäjä 17 – 13 Suomi
Venäjä oli ennen aamun ottelua välisarjan paras joukkue. Suomi sai mukaansa jatkolohkoon voiton Italiasta, mutta taustalla kummitteli myös Hollannille kärsitty tappio. Suomi ei kaatanut Venäjää, mutta Italian voittaessa Hollannin runsasmaalisesti, meni kolmen joukkueen keskinäiset pisteet maalierolla Italialle. Suomelle siis välisarjan kolmas sija.
Itse ottelu alkoi Suomen hallinnalla. Tehokas hyökkäys vei kiekon maaliin tavalla jos toisellakin, kun Venäjällä oli vaikeuksia löytää tietä läpi Suomen paikkapuolustuksen. Kun aamun usva ja pieni tihkusade kaikkosi avausjakson puolivälissä, alkoi Venäjä tyynessä kelissä löytää hyökkäykseensä tarkkuutta. Venäjä vei ottelun puoliajalle niukassa johdossa, eikä toisen puoliajan taktiset muutoksetkaan tuoneet enää riittävää kirivaihdetta. Tatu Kokkonen ja Kasper Kumpulainen olivat ainakin puolittaisessa pelikunnossa, joten peluutus oli ottelussa helpompaa.
Venäjä käytti paljon pystyheittoja maalintekoon, mutta Tatu Kokkonen katkaisee tämän yrityksen.
– Harmittaa suunnattomasti. Tämä ottelu olisi ollut niin selkeästi voitettavissa, mutta rutiinin puute ratkaisupaikoissa näkyi. Meidän ”unforced errors” –lukema oli valitettavan korkea. Pelissä oli monta todella hyvää vaihetta, mutta kun ei saatu taaskaan koko peliä pelattua korkealla tasolla, ei voi otteluakaan voittaa. Venäjä käytti myös todella paljon pystyheittoja maaliheittoihin, joita ei pienessäkään tuulessa oltaisi nähty, tai ne eivät noin kovalla prosentilla olisi onnistuneet. Yli puolet maaleista ne teki ”halliheitoilla”, valmentaja Pasi Roimela kertoo
Suomen pojat pelaavat perjantai-aamuna Irlantia vastaan, ja lopullinen sijoitus on 9-16.
– Tottakai harmittaa, kun kaksi selvästi voitettavaa ottelua ollaan hävitty. Sen takia ollaan pelaamassa näistä sijoista, eikä 1-8. Ei vaan voi vaatia tämän enempää näin kapealta ringiltä, mutta aina voi jossitella joitakin ratkaisuita kentällä. Niitä on turha märehtiä, vaan niistä voidaan ottaa vain opiksi. Tällä porukalla on kuitenkin tosi matala keski-ikä, joten aikaa näillä nuorilla on vielä kehittyä. Toivoisi vaan, että heille saataisiin kotimaassa enemmän kovia pelejä seurajoukkueessa. Nythän tästä porukasta ei pelaa sarjaa vakituisesti kuin alle puolet.
Tytöt: Venäjä 9 – 13 Suomi
Tytöillä oli ovi auki ylempään loppusarjaan, kun vastassa oli aamupäivällä lohkon peränpitäjä, voitoton Venäjä. Helppo vastus ei itänaapurimme kuitenkaan ollut, sillä Latvia kaatoi Venäjän yhdellä pisteellä, ja Suomi oli joutunut aiemmin Latviaa vastaan tekemään täyden päivätyön.
– Lähdettiin otteluun ehkä vähän takki auki, kun tiedettiin että Venäjä on kaikki ottelut hävinnyt. Ensimmäinen puoliaika oli huono, koska spirit oli tosi huonoa. Toiselle puoliajalle saatiin sitten uusi alku, kun kapteenit olivat puoliajalla käyneet hieman keskustelua. Pääasia että voitto tuli, kertoi tyttöjen toinen valmentaja Emmi Stenberg.
Avauspuoliaika oli todella rikkonainen. Fyysisesti tilanteisiin tullut Venäjä aiheutti monia kolhuja suomalaisille, minkä takia muutama pelaaja putosi ringistä ottelun aikana sivuun. Lisäksi lukuisat virheet ja sääntöjen vajavainen tuntemus teki kaikista katkotilanteistakin parin minuutin mittaisia keskusteluita. Venäläisten kielitaitokin oli rajallista, joten pitkiltä palavereilta ei koskaan vältytty.
– Omaa peliä meillä vaikeutti huono spirit, ja meidän tytöt keskittyivät vähän liikaa siihen, kertoi Kia Autio.
Tytöt taistelivat uhrautuvasti Venäjää vastaan. Esimerkkiä näyttää Milla Nissinen.
Avauspuoliaikaa lisäksi venytti kymmenellä minuutilla rumannäköinen loukkaantuminen, missä venäläispelaaja löi päänsä yhteen Emma Peltosen kanssa. Venäläispelaaja lyyhistyi kentän pintaan, eikä häntä annettu poistua ennen ambulanssin saapumista. Loppudiagnoosina oli murtunut nenä.
Tauon jälkeen pelaajien tunteet viilenivät, ja nähtiin lopulta todellista ultimatea. Suomi nousi heti niskan päälle, kun molemmat joukkueet saivat keskittyä olennaiseen. Suomi hallitsi vahvasti 1-1 –tilanteet, ja kun paikkapuolustus hyydytti vastustajan hyökkäysinnon, ei voittajasta lopulta ollut mitään epäselvyyttä.
– Oli harvinaisen ikävä ottelu seurattavaksi. Muutaman heiton jälkeen nähtiin lähes aina virhe, minkä seurauksena peli seisoi pari minuuttia. Venäjän kapteeni tuli aina kaikkiin tilanteisiin keskustelemaan, ja tietysti kertoi vain oman mielipiteensä asiasta, oli hän ollut kentällä tai ei. Lopulta kun peli sitten alkoi muistuttaa ultimatea, venäläiset jäivät jalkoihin.
Tytöt: Saksa 17 – 5 Suomi
Välierässä Suomen tytöt saivat vastaansa isäntämaan Saksan. Ottelu oli Suomelle varsin murheellinen, sillä Saksa hallitsi ottelua lähes alusta loppuun saakka. Materiaalin leveys oli kotijoukkueella tosi laaja, ja fyysinen ja kookas puolustus ei antanut Suomelle kovinkaan paljoa ilmaista tilaa edetä.
– Ei ollut ihan riittävästi pelaajia, kun moni oli vähän rikki, kertoi myös Kia Autio.
Saksattaret olivat välierässä omissa korkeuksissaan.
Saksalaiset pystyivät liikuttamaan kiekkoa nopeasti, ja lisäksi puolustuksessa valkopaidat vievät Suomelta paljon kiekkoja trap-katkoilla. Toisaalta tämä puolustus myös antoi Suomen pitkälle pelille hyviä mahdollisuuksia, ja ne Suomi osasi hyvin käyttää.
– Meillä ei kaikissa tilanteissa pää kestänyt, kun tiedettiin miten kova vastustaja tulee vastaan, täydensi Emmi Stenberg.
Myös tytöillä on vastassa perjantaina Irlanti. Tämän ottelun voittaja jatkaa sijoille 5-6, hävinnyt osapuoli sijoille 7-8. Toinen ottelupari on Iso-Britannia – Tsekki.
Suomen ei kannata Saksa-ottelusta painaa päätään kovin syvälle metsään, sillä kaikki neljä välierää päättyi murskalukemiin. Yksikään hävinneistä joukkueista ei saanut tehtyä edes kymmentä maalia, eikä yksikään ottelu mennyt täyteen aikaan saakka. Mitalipeleihin jatkavat otteluparit, Saksa – Itävalta ja Ranska – Italia. Luvassa siis kaksi todella kuumaa naapurimaiden välistä kamppailua.
Kävi lopulta tytöille miten tahansa, vuoden aikana tyttöjen kehitys on ollut todella positiivista. Viime vuoden MM-kisoissa tytöt jäivät viimeiseksi, ja voittivat vain yhden ottelun. Nyt voittoja on jo kaksi, ja sijoitus voi olla jopa viides.
– Treenien perusteella olemme tosi yllättyneitä miten hyvä joukkue meillä on. Paremmin on mennyt, kuin mitä on odotettu. Kahden ensimmäisen päivän ottelutkin olisivat olleet voitettavissa, kertoivat valmentajat Emmi ja Kia.
– Lisäksi kentät ovat olleet tosi hyvät, ja säät ovat suosineet. Luvattuja ukkosiakaan ei ole tullut.
Pojat avasivat junioreiden EM-kisoissa voittotilinsä alkulohkon viimeisessä ottelussa, mutta toinen kisapäivä aiheutti myös lisää loukkaantumisia. Tytöillä on vielä tie auki finaaliin, vaikka toisesta päivästä ei tullutkaan voittoja.
Mitalipelit mahdollisia
Italia 17 – 10 Suomi
Tytöt kohtasivat eilen aamupelissään Italian. Avauspäivän rasitukset näkyivät jaloissa aamulla, jonka seurauksena oma peli ei lähtenyt rullaamaan lainkaan. Italia pääsi jo hyvissä ajoin karkaamaan isoon johtoon, eikä mallikas takaa-ajo enää riittänyt. Toinen puoliaika oli Suomelta hyvää peliä, mutta voitto oli karannut käsistä jo avausjaksolla. Hieman sateisessa säässä myös kiekot karkailivat turhan usein ohi vastaanottajasta.
– En tiedä mikä pelissä meni pieleen, mutta tuskin siihen vain yhtä syytä on. Tyypillinen toisen päivän aamupeli, missä ei ehkä oltu aivan hereillä päivän alkajaisiksi. Huonoja hakuja, huonoja heittoja, tiputuksia yms. tuli alussa aivan liikaa, valmentaja Pasi Roimela pohtii.
Anni Ala-Mikkulan venyminenkään ei riittänyt voittoihin keskiviikkona.
Suomi 12 – 13 Itävalta
Toisessa ottelussa vastaan asettui Itävalta. Suomi oli pitkään ottelussa johdossa, mutta aivan loppuvaihella Itävalta punnersi lopussa voittoon yhden pisteen erolla. Ottelussa pisteet venyivät jälleen todella pitkiksi. Itävallan tytöt olivat lähes järjestäen pidempiä, ja etenkin ilmatilanteet Suomi hävisi useinmiten, ja niitä pienessä tuulessa kyllä riitti. Ottelun jälkeen tytöt olivatkin aivan aiheesta turhautuneita. Pitkä taistelu ei tuonut kaivattua tulosta. Tytöt ovat kahden päivän jälkeen lohkossa neljäntenä, kun vastassa on alkulohkon otteluista enää voitoton Venäjä.
– Tyttöjen tasaisuus on ollut tässä turnauksessa hyvää, mutta toisaalta aamupelissä ei peli kulkenut kenelläkään, ja kun peli lähti pyörimään niin oikeastaan kaikki pelaajat löysivät jälleen pelin juonen. Pisteet ovat olleet lähes poikkeuksetta tosi pitkiä, joten pelaavan seitsikon kunto on ollut ratkaisevassa roolissa. Aina on löytynyt jostakin yksi match-up, josta ratkaisu on saatiin. Maalipaikkoja oli Suomella yhtä paljon kuin Itävallalla, mutta jostakin se pieni ero aina siinä ottelussa vastustajalle löytyi. Suomi liikutti kiekkoa paljon tehokkaammin, mutta maalin kynnyksellä valitettavan usein Itävalta sai jostakin kaipaamansa katkon.
– Tytöillä on jatkopelit vielä aivan omissa käsissään. Potentiaalia porukassa on vaikka mihin, mutta varmaa on jo nyt viime vuoden sijoituksen parantuminen kertaheitolla. Parhaassa tapauksessa kaiken osuessa kohdilleen, voi tytöt edetä ja yllättää vaikka kenet.
Tahtoa ja tuuria
Italia 14 – 15 Suomi
Poikien aamupeli oli turnauksessa korkealle sijoitettua Italiaa vastaan. Saapasmaa oli Suomen tavoin vielä ilman voittoa. Sateinen sää antoi mahdollisuuden tehdä taktisia muutoksia, ja heti alussa Suomen pitkä heittopeli tuotti kerta toisensa jälkeen tulosta. Italia joutui jauhamaan lyhyillä syötöillä todella paljon, ilman pitkän heiton uhkaa, joten Suomen keskustan tukkiva puolustus oli myrkkyä. Jobinpostia saatiin hetkeä ennen puoliaikaa, kun Tatu Kokkonen reväytti kylkensä pelastaessaan upealla dyykillä kiekon Suomella aivan sivurajan tuntumasta. Suomi vei ottelun puoliajalle pisteen erolla. Toisella puoliajalla tehtiin pisteitä tasatahtiin, ja kun peliaika päättyi, löytyi pistekatto 15:stä pisteestä. Italia kuroi eron kiinni, ja meni jopa pisteellä johtoon 13-14, mutta Suomi taisteli itsensä ensin tasoihin puolustuksen tehtyä samassa pisteessä kaksi katkoa, ja lopulta Milo Brown kaappasi voittopisteen korkealta keskeltä kahta italialaispuolustajaa, kun jälleen puolustus oli taistellut kiekon itselleen omalla maalialueella.
– Saatiin erinomaisesti muutettua taktiikkaa, ja se toimikin mainiosti. Moni avauspäivänä horroksessa ollut pelaaja löysi pelituntuman, ja ratkaisijoita löytyi isosta ringistä molemmilla puolilla kiekkoa. Tuuriakin tarvittiin, sillä tasoitus- ja voittopiste olivat aikamoisia ilmatilannevoittoja, mutta onneksi ne jäivät Aleksin (Pelto) ja Milon (Brown) käsiin. Lisäksi Italian kaksi viimeistä hyökkäystä etenivät aivan meidän maaliviivalle asti, ja toisessa jopa tuli maaliheittokin, mutta onneakin joskus tarvitaan. Se pitää osata myös ansaita, Roimela kehuu.
Kerkko Visuri, Antti Cederlöf ja Jesse Saastamoinen ovat olleet hyökkäyksen avainpelaajia
Suomi 13 – 14 Hollanti
Ensimmäinen jatkopeli oli iltapäivällä naapurilohkon viimeiseksi jäänyttä Hollantia vastaan. Sama taktiikka näytti toimivan tässäkin ottelussa, joten hyväksi havaittua kaavaa jatkettiin. Lisää jobinpostia saatiin, kun Kasper Kumpulaisen polvi ei kestänyt pelaamista, mutta sitkeästi kapteeni kävi muutaman vaihdon pelaamassa, kun muut tarvitsivat lepoa. Lisäksi Aleksi Pelto kärsi jatkuvista takareisikrampeista, joten pahimmillaan vain 10:llä pelaajalla jouduttiin ottelussa taistelemaan. Ja taisteluksi ottelu menikin. Suomi johti parhaimmillaan kolmella pisteellä, ja näytti matkaavan ottelun voittoon. Viimeisen puolen tunnin ajan Suomi alkoi väsyä, ja Hollanti alkoi kuroa piste-eroa umpeen. Suomella oli kolme voittopistettä käsissä, mutta kaikki menetettiin hiuksenhienosti pieniin virheisiin. Ja lopulta Hollanti teki sen ratkaisevan pisteen, ja voitti ottelun 14-13. Poikien jatkopaikka ylempään sarjaan on vielä olemassa, mutta se vaatii jo muilta ristiinpelaamista.
– Turhauttava tappio. Peli oli aivan meidän hanskassa, mutta me annettiin voitto vastustajalle. Toki kymmenellä ja puolella pelaajalla pelaaminen vei voimat kaikilta, mutta meiltä loppui myös rohkeus. Oltiin jo aiemmin tehty tyhmiä virheitä, ja annettu kiekko vastustajalle halvalla tavalla, joten kai sekin kummitteli takaraivossa loppuhetkillä. Sen vähän osasi aavistaa jo kisoihin lähdettessä, että kapealla ringillä pelaaminen on riskialtista, ja Hollantia vastaan tämä myös näkyi. Toivotaan että Kassu ja Tatu saadaan huomiseksi pelikuntoon.
Palokunta paikalle
Tiistain pelipaitojen metsästyksen lisäksi saatiin hieman lisäjännitystä myöhäisillan palohälytyksestä turnauksen avauspäivänä. Hieman kello kymmenen jälkeen hostelin palohälyttimet laukesivat, ja piha täyttyi nopeasti hostelin asukkaista. Lopulta palokunta saapui paikalle, mutta kuten kaikki tässä vaiheessa jo tiesivät näkemänsä perusteella, hälytys oli aiheeton. Huoneissa on varoitukset, ettei liian lähellä hälyttimiä saa käyttää aerosoleja, joten tässä lienee syy. Toinen syy saattoi olla takapihan grillin hiiipuvasta hiilloksesta mahdollisesti sisätiloihin päässyt savu.
Junioreiden EM-kisat Kölnissä ovat olleet melkoista hulinaa. Kahden päivän sisään on hermoiltu lentokentän tullissa, sairaalassa sekä kiekko kädessä kentällä.
Pojilla tahmea alku
Itävalta 17 – 9 Suomi
Valmentaja Pasi Roimelan mukaan ensimmäinen puoliaika Itävaltaa meni jännittäessä ja ”pojat eivät muistaneet, kuinka pelataan ultimatea”. Toisella puoliajalla Suomi kuitenkin kokosi rivinsä ja pelasi tasaisesti itävaltalaisia vastaan. Ero oli kuitenkin kasvanut jo liian suureksi.
Viidennessä pisteessä tapahtui myös vakava loukkaantuminen, kun yksi joukkueen tukipilareista Juho Pitkänen sai ilmatilanteesta laskeutuessaan itävaltalaispelaajan napit jalkapöytään. Tuloksena oli murtuma ja pelit ovat häneltä osin pelattu.
– Meiltä on nyt yksi parhaista pelaajista poissa, mikä aiheuttaa tietysti takapakkia. Täytyy antaa kiitosta paikallisen sairaalaan henkilökunnan ripeälle toiminnalle. Kaksi tuntia ja kipsit kaikki valmiina, Roimela kommentoi.
Tšekki 17 – 3 Suomi
– Täyskatastrofi. Tšekki on paljon huonompi kuin Itävalta, mutta yhtään ei onnistuttu, valmentaja tiivistää päivän toisesta pelistä.
Tänään pelit jatkuvat lohkon kovimmaksi rankattua Italiaa vastaan, joka on kuitenkin Suomen lailla kärsinyt kaksi tappiota.
– Se on nuori joukkue, jossa on paljon ensikertalaisia. Siellä on paljon intoa ja nopeita pelaajia, mutta se pitää kaataa. Siihen me tähdätään.
Tytöillä kova itseluottamus
Latvia 11 – 17 Suomi
Valmentaja Roimela hykerteli tyttöjen suoritusta turnauksen ensimmäisessä ottelussa. Joukkue pelasi erittäin mallikkaasti ja repi itselleen selkeän johdon. Pelin edetessä Latvia alkoi saada omaa peliään kulkemaan, mutta vei lopulta voiton selkein lukemin.
Ranska 12 – 9 Suomi
Ranska otti itselleen pienen johdon, joka riitti voittoon asti. Peli eteni todella tasaisesti ja pisteet venyivät erittäin pitkiksi. Joukkueet puolustivat erittäin tiukasti ja hyökkäyspuolen onnistumiset olivat vähissä sekä Ranskalla että Suomella, mutta voittoon jäi tällä kertaa saamatta.
– Tytöillä on itseluottamus hyvin korkealla. Peleissä on ollut paljon hyvää. Toijalan nuoret Ellinoora Hakala ja Saana Salonen ovat olleet tosi positiivisia. Sipoon tytöt ovat olleet paljon rakennusvastuussa ja he ovat Euroopan kärkitasoa tässä ikäluokassa, Roimela kertoo.
Tänään tytöt saavat vastaansa lohkoykkösen ja -kakkosen Italian ja Itävallan sekä lohkojumbon Venäjän.
– Molemmat kärkijoukkueet pystytään voittamaan. Se ei ole lainkaan mahdottomuus.
Tutustuminen tulliin
Pelipaidat saapuivat Saksaan vasta viime perjantaina ja joukkue odotti niiden toimittamista pelipaikalle vielä maanantainakin, kun turnaus virallisesti avattiin.
– Tiistaiaamuna ne löytyivät lentokentän tullista. Lähdettiin taksilla hakemaan ne sieltä ja piti käyttää vähän kyynärpäätaktiikkaa että ehti takaisin ensimmäisen peliin, Roimela sanoo.
Tyttömaajoukkueen pelaajia: Ylärivi vasemmalta Ellinoora Hakala, Netta Myyryläinen, Emma Peltonen, Emilia Tamminen. Alarivi vasemmalta Anni Jokinen, Heidi Paunonen.
Suomen tyttöjen ja poikien juniorimaajoukkueet aloittavat tänään 6.8. EM-kisaurakkansa Saksan Kölnissä. Tytöillä on ensimmäisenä vastassaan Latvia ja Ranska, pojilla Itävalta ja Tsekki.
Vaikka Otso venyi, se ei aivan riittänyt lohkopelissä UFOa vastaan, mutta finaalissa oransipaidat veivät voiton. Kuva: Henri Modenius.
SM-Tour 2 pelattiin Hyvinkään helteessä menneenä viikonloppuna. Otso ja Atletico jatkoivat voittojen tiellä ja veivät täydet 301 pistettä kotiin myös tältä Tourilta. Näin joukkueet käytännössä varmistivat paikkansa SM-finaaleissa syyskuussa, vaikka yksi Tour on vielä pelaamatta Vaasassa elo-syyskuu vaihteessa.
Avoimessa sarjassa kamppailu toisesta finaalipaikasta käy kuumana, sillä Team oli toinen ensimmäisellä Tourilla, kun taas toisella Tourilla UFO otti kakkossijan pisteet. Hyvinkäällä UFO myös aiheutti pitkään aikaan ensimmäisen kotimaisin voimin tehdyn särön Otson voitokkaaseen putkeen nousemalla alkulohkopelissä 10-9-tappioasemasta 10-12-voittoon. Finaalissa Otso kuitenkin jaksoi paremmin, ja UFO joutui taipumaan 15-11. Vaasan kolmannella Tourilla on siis paljon pelissä, kun Team ja UFO mittelevät keskinäisestä paremmuudesta.
Naisissa UFO on tällä hetkellä vahvin tarjokas SM-finaaliin Atleticon vastustajaksi. Kakkossijat niin ykkös- kuin kakkostoureilla vahvistivat joukkueen asemia. Vaikka Viima ja Team jäivätkin ensimmäisellä Tourilla mitalipelien ulkopuolelle ja toisellakin Tourilla niin kävi Teamille, ovat ne silti kolmannella ja neljännellä sijalla kokonaispisteissä, sillä ulkomaisille ja projektijoukkueille ei jaeta Tour-pisteitä. Kolmannella Tourilla kummallekaan joukkueelle ei kuitenkaan riitä vähempi kuin voitto finaalipaikan saavuttamiseksi, sillä UFOn kaksi kakkossijaa riittävät muussa tapauksessa finaaliin.
Hyvinkään Tour 2 kärsi joukkueiden vähyydestä. Siltamäessä nähty venäläisryntäys jäi tällä kertaa Cosmic Girlsien, Jupiterin ja Shadowsien harteille, ja kotimaisista joukkueista SOS puuttui naisista tämän viikon junioreiden EM-kisojen takia eivätkä Vaasa ja Disquitoskaan saaneet naisjoukkueita kokoon. Se oli sääli, sillä Hyvinkään pehmeät kentät tarjosivat erinomaiset puitteet huippu-ultimatelle, ja viikonlopun helteessä nähtiin monia upeita suorituksia, tässä niistä yksi (kuvaajana Henri Modenius).
Seurajoukkueiden maailmanmestaruuskisat pelataan jälleen ensi kesänä. Naisten Masters-sarjaan ollaan jo kasaamassa joukkuetta ja kaikkia kiinnostuneita pyydetään ilmoittamaan itsestään.
-Toivotaan, että kaikki, jotka ovat edes etäisesti kiinnostuneita toiminnasta, liittyisivät yleiseen Masters-naisten Facebook-ryhmään, kertoo yksi projektin jäsenistä Terhi Hänninen.
Kiinnostuneet voivat ilmiantaa itsensä Terhille joko Facebookin välityksellä tai sähköpostilla terhi.a(at)iki.fi. Lisätietoa projektista on luvassa myös Ultimate.fissa, mutta suositeltavaa on aktivoitua mahdollisimman pian. Talven aikana on tarkoitus saada joukkueelle valmentaja sekä aloittaa kisaporukalla treenaaminen.
