Helle helli Suomen rantaultimatekesän ykkösturnausta, Yyteri Beach Ultimatea, viime viikonloppuna. Voiton vei pääkaupunkiseutulainen BANZUKE!, jonka otti rannalla rennosti ja kentällä vielä rennommin. Finaalissa tappion joutui kokemaan edellisvuoden mestari Hervannan Uho ja Hengästys Tampereelta. Pronssia sai pohjoismainen yhteistyöjoukkue Nordisk, joka useimmista muista kärkijoukkueista poiketen pelasi lähes koko turnauksen kahdella tai monesti jopa kolmella tytöllä muiden joukkueiden yhtä tai kahta vastaan. Neljänneksi tuli Lempäälän Ground Zero.
Yyterin järjestäjät hakevat hauskoja kuvia turnauksesta valokuvakilpailulla, jossa voi voittaa lahjakortteja sekä ilmaisen osallistumisen vuoden 2014 Yyteriin. Lähetä siis oma otoksesi mukaan kisaan!
Turnauksen lopputulokset ilmestynevät aikanaan turnaussivuille: www.terror.fi/ybu
Tuomas Niemi tekee läheistä tuttavuutta Yyterin hiekan kanssa. Kuva: Adrian Hornsby.
Banzuke kunnioittaa Yyterin palkintomaljaa. Kuva: Adrian Hornsby.
Fantastinen. Sillä sanalla Scoops-campin valmentaja Greg ”Scoops” Connelly kuvaili viikon pituista leiriä, jossa sosiaaliset jähmeät suomalaiset heittivät ylävitosia toisilleen yhtä luonnollisesti kuin rystyheiton avoimeen tilaan.
Jason Adams selittämässä seuraava pelikuviota. Kuva: Anni Tikkunen/Riina Luoso
– Luulen, että pelaajat halusivat tältä viikolta avainasioita pelin intensiteetin nostamiseksi ja mielestäni me teimme sen, Greg kertoo tuntemuksistaan.
Greg Connelly, jonka ura ultimaten parissa on kestänyt yli 30 vuotta ja siitäkin puolet valmentajana, koki pelaajauransa kohokohdat 80-90-luvulla. ”Olen Bobin (Pekka Rannan) sukupolvea”, kuten hän asian kuvailee. Gregin lisäksi toinen vetovastuu oli Jason Adamsilla, jolla on pari vuosikymmentä ultimatea takanaan ja hänen merkittävin viimeaikainen saavutus on amerikkalaisen puoliammattilaisliigan Major League Ultimaten mestaruus Boston Whitecapsin valmentajana.
– Saavuin paikalle odottaen hyvin laajaa taitotasoa ja olin positiivisesti yllättynyt pelin laadun olevan taitojen puolesta paljon korkeampaa kuin mitä kuvittelin, Jason muistelee ensimmäisiltä päiviltä.
– Paljon, mitä olemme tehneet tällä viikolla on keskittynyt joukkueen rakentamiseen, jotta yksilöistä saadaan enemmän irti. Pelaajilla on paljon osaamista, mutta sitä ei aina hyödynnetä oikealla tavalla, jossa ryhmä kokonaisuutena olisi parempi, hän jatkaa.
”Catch the guy in front of you!”
Osallistujilla päällimäisenä viikosta ovat todennäköisesti ensimmäisten päivien rankka fyysinen rääkki. Leirin aikana ultimatekentän etu- ja takalinjat tulivat jokaiselle tutuksi. Oli sukkulaviestiä punnerruksien ja vatsalihasliikkeiden värittämänä sekä perinteiset ”viivat”, jota Jason kutsui nimellä Field of Dreams (suom. unelmien kenttä). Kunnon kohentamisen lisäksi treenien tavoitteena oli kohentaa päätöksentekoa ja mielenhallintaa pelitilanteissa, kun väsymys paukuttaa takaraivossa.
– Alussa piilee aina riski, kun pelaajat eivät tunne meitä valmentajina tai ihmisinä ja pyydämme heitä tekemään asioita, jotka ovat todella vaikeita ja vaativat kovan sykkeen pitkällä aikavälillä. Mutta kaikki vastasivat pyyntöön erittäin, erittäin hyvin. Se on eräällä tavalla aika hämmästyttävää, Greg hehkuttaa.
– Nimenomaan harjoituksissa intensiteetin ylläpitämistä täytyy harjoitella. Turnauksissa ei voi painaa maagista nappia sitä varten ja luulen, että ihmiset täällä ovat alkaneet ymmärtämään saman, Jason jatkaa.
Naiset sykkimässä. Kuva: Henna Tanskanen
”High-five!”
Suomalaiset ovat melko hyviä pitämään leuan rinnassa. Varsinkin muutaman takaiskun jälkeen. Scoopsin valmentajat korostivat jokaisen pelaajan tärkeyttä joukkueen kannattelemiseksi ja pelejä varten olikin pari sääntöä: kukaan ei seiso viiden metrin säteellä kaverista, jotta voi keskittyä auttamaan pelaajia sekä jokainen käy heittämässä ylävitoset kaverin kanssa pisteen jälkeen, varsinkin silloin jos meni omiin.
Äänenkäyttö harjoituspelien aikana oli huomattava tavallisiin turnausviikonloppuihin. Samantasoisen metelin on voinut kuulla Brahen kentän finaalipeleissä ja silloinkin suuren yleisömäärän ansiosta.
– Sellaista ääntä täytyy olla jokaisessa matsissa. Ei vain kauden tärkeimmässä, Greg neuvoo.
Pisteiden välissä läpsyttely saatoi monesta tuntua alkuun hieman teennäiseltä, jopa vaikealta. Eihän sitä koskaan tehdä Suomessa, mutta kuten Greg alkuun sanoi, hän tuli pyytämään vaikeita asioita ja yllättyi pelaajien vastaanottavaisesta asenteesta. Vaikka joukkuetoverit ovat kentällä pääosin toisilleen tuntemattomia, pieni ele loi hyvin nopeasti vahvan ryhmähengen pelaajien keskuuteen ja pelit muuttuivat viikkoa pitkin aina vain intensiivisemmäksi.
Suurella sydämellä
– Miesten puolella jokainen työskentelee erittäin lujaa toistensa vuoksi. Kukaan ei lopeta pelaamista ennen kuin piste on päättynyt, Greg analysoi suomalaisia.
Milo Brown tekemässä upean levykatkon. Kuva: Adrian Hornsby
– On olemassa paljon joukkueita, jotka lähtevät kentälle, kokeilevat jotain, ja jos se ei toimi niin he ovat jo ulkona pelistä. Olemme mielestämme pistäneet pelaajat ahkeroimaan, ja he ovat totelleet ja auttaneet joukkuekavereita. MIelestäni se on erittäin suuri vahvuus.
– Se ei ole ihan yhtä ilmeistä huomata kuin se, että jollain joukkueella on hyviä kämmenheittoja tai kova miespuolustus, mutta kyky työskennellä muiden avuksi on melkoinen voimavara. Ja se on erinomainen lähtökohta rakentaa jotain suurempaa, Jason kehuu puolestaan.
Greg kokee, että Suomen miesten maajoukkue pystyisi koska tahansa päihittämään Yhdysvaltojen keskitason avoimen seurajoukkueet sekä kamppailemaan voitosta kirkkaimpien kanssa.
– Mielestäni suomalaisten kehityskäyrä on jyrkempi kuin amerikkalaisten tällä hetkellä. Jokainen tietää, että he ovat huippukunnossa ja heillä on strategioita, mutta korkeimmalla tasolla ei ole paljoa muuta meneillään. Luulen, että muut maat ovat ottamassa meitä kiinni.
Jasonilla on vastaavasti naisista paljon kehuttavaa. Hänen mielestä Scoops Campin parhaimmat naispelaajat voisivat pelata jokaisessa Yhdysvaltojen huippujoukkueessa.
– Jos ottaisit 7-10 naispelaajan ringin täältä, he pärjäisivät lähes kaikille Yhdysvaltojen kärkijoukkueille kolmen tai viiden pelin sarjoissa. Amerikkalaisilla on tällä hetkellä etuna laajempi materiaali, joten heillä olisi selkeä etu turnauksen edetessä, mutta ei sen vuoksi, että pelaajat olisivat laadukkaampia, Jason pohtii.
– Oli hienoa nähdä paljon uusia pelaajia täällä kehittymässä. Ehkä kahden tai kolmen vuoden päästä tämä keskustelu voisi olla täysin erilainen.
Naiset ovat Jasonin havainnon mukaan erittäin taitavia hyödyntämään tilanteita. Jos kehittyneimmät pelaajat saavat vastaansa hieman vähemmän pelanneita puolustajia, he ovat valmiina iskemään.
– Se tarkoittaa sitä, että he tekevät viiden metrin syöttöjä, jos se on helppoa tai jos he näkevät hakulinjan pitkälle heitolle, he tekevät senkin. Ja se tekee joukkueista erittäin vaikean, kun puolustus riisutaan aina aseista.
”Ilmiömäinen kokemus”
Valmentajat antavat vielä kiitoksensa järjestäjille ja isännille, jotka ovat tehneet kaiken raskaan työn ja vieraiden elämästä mahdollisimman helpon.
– Tämä oli ilmiömäinen kokemus. En ole koskaan ennen käynyt Suomessa ja olen ollut erittäin vaikuttunut sen kaupungeista, kulttuurista ja ihmisistä, Greg toteaa.
Kokeilitteko eksoottisia ruokia?
– Söimme poroa muutama ilta sitten ja otimme eilen uuden annoksen, koska se oli niin hyvää. En tiedä onko se eksoottista, mutta minä en ollut syönyt sitä koskaan. En ole rohkein syöjä enkä halua syödä oudoimpia asioita, mutta kokeilen mielelläni, varsinkin jos sitä suositellaan. Ja se, että ruoka on lihaa, auttaa aina, Jason nauraa.
Tämän vuoden joukkueen runkopelaajat tulevat Sipoosta. Monta vuotta hyvin yhteen pelanneet tytöt saavat jatkaa maajoukkueessakin yhtä henkilöä lukuun ottamatta muutaman vuoden. Joukkueeseen on tullut myös muutama uusi pelaaja, joille maajoukkuetoiminta on aivan uutta.
Poikien joukkueen tapaan tyttöjen yhteiset pelit alkoivat toden teolla kevään Sipoo Openissa, missä moni pääsi ensi kertaa maistamaan pelejä SM-tason vastustajia vastaan. Toukokuussa käytiin treenaamassa Vesilahdessa, kesäkuussa Helsingissä ja heinäkuussa Sipoossa. Lisäksi tähän mennessä on ollut yksi harjoitusottelu, jossa on päässyt kokemaan yhteispeliä kunnolla.
Harmiksi kotimaan kalenteri ei tarjonnut sopivaa vaihtoehtoa joukkueelle osallistua SM-Tourille, sillä etenkin mainioksi viimeistelypaikaksi tarjolla ollut Tour II pelataan kisoja edeltävänä viikonloppuna, joten riskit väsymisen ja loukkaantumisten osalta olivat liian isot. Iso osa pelaajista kuitenkin omassa seurajoukkueessaan peleihin osallistuu.
Treenimatsijoukkue Helsingin Teamia vastaan. U20 voitti pelin 11-5. (Ylärivi vasemmalta Ellinoora Hakala, Netta Myyryläinen, Emma Peltonen, Emilia Tamminen. Alarivi vasemmalta Anni Jokinen, Heidi Paunonen)
Alla esittely joukkueen pelaajista:
#1 Anni Jokinen, SOS
Anni on joukkueen avainpelaajia. Raksaa pelaavalla Annilla on vakuuttavat ja varmat heitot eikä juoksuvoima lopu kesken tältä tytöltä. Puolustuksessa Anni tekee hienoa työtä monilla takaa ohi- katkoillaan ja hyökkäyksessä uskaltaa heittäytyä tilanteisiin täysillä mm. hienoilla levytyksillään.
#2 Heidi Paunonen, SOS
Heidi on joukkueen kapteeni eikä suotta. Heidi on ’’jokapaikanhöylä’’ kentällä – pieni, mutta pippurinen neiti hoitelee niin ilmat kuin levytykset mennen tullen ja on raksapuolella omaa luokkaansa.
#3 Emma Peltonen, SOS
Emmalta ei into eikä kunto lopu kesken. Armoton paahtaja kentällä ja tekee vakuuttavaa työtä varsinkin keskikentällä. Heittää hyviä pitkiä heittoja ja jaksaa myös aina juosta pitkät heitot kiinni. Mainio niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin.
#4 Ellinoora Hakala, T.U.F.F.
Ellillä on asenne kohdillaan. Vasta vähän aikaa pelanneella riittää paljon intoa treenata ja onnistumisia tulee koko ajan lisää. Vahvoja ja päättäväisiä hakuja yläkentällä, lisäksi myös yksi joukkuehengen nostattajista.
#5 Sofia Saha, Saints
Yksi yläkentän varmimmista hakijoista. Saintsin kanssa treenaava Sofia on kehittynyt viimeaikoina huimasti ja pelikentillä asenne on loistava. Tämä tyttö on tasavarma jokaisella osa-alueella.
#6 Kaisa Ala-Nikkola, Saints
Niin ikään Vaasassa pelaava Kaisa tekee loistavaa työtä yläkentällä. Kaisan osaa ajoittaa haut hyvin ja siitä syystä onkin aina vapaana. Erittäin hyvä myös puolustuksessa.
#8 Viivi Niemelä, Saints
Viivin kiekkotyöskentely on varmaa ja hänellä on pelisilmää. Puolustuksessa yksi joukkueen parhaimmista markkereista. Asenne on kohdillaan ja kisoissa varmasti pärjää koviakin pelaajia vastaan.
#9 Emilia Tamminen, SOS
Emilia on tähtikärkipelaaja. Emilia saa heiton kuin heiton kiinni ja ilmat voittaa mennen tullen. Pitkää jaksaa juosta aina ja tekee loistavaa työtä myös keskikentällä ja puolustuksessa. Nopea oppija ja hoitaa homman kuin homman kotiin pelikentällä.
#11 Anni Ala-Mikkula, SOS
Anni on erittäin tärkeä pelaaja varsinkin raksapuolella. Nuorella naisella on varma heittokäsi, mutta tekee vahvaa työtä myös keskikentällä. Hänet uskaltaa laittaa kentälle vaikeissakin ja hermoja vaativissa tilanteissa. Hyvä sekä puolustuksessa että hyökkäyksessä.
#12 Tanja Peräkasari, LeKi
Yksi joukkueen ensikertalaisista, joka on innokas oppimaan kaikkea uutta. Jaksaa kiertää erilaisia turnauksia ja kehitystä on tapahtunut lyhyessä ajassa.
#14 Hanna Kauppi, EUC
Viiman naisilta oppeja saanut Hanna on yksi joukkueen tasavarmoista pelaajista. Jaksaa juosta pitkiä hakuja ja puolustuksessa menee aina täysillä loppuun asti.
#16 Inka Huhtinen, SOS
Inka on mainio keskikenttäpelaaja ja tekee äärimmäisen tärkeää työtä keskellä. Voi myös helposti nostaa raksojen avuksi – neidillä on vahvat haut, mutta myös varmat heitot. Ei valita turhista ja jaksaa aina juosta ja myös tsempata muita.
#17 Emma Brown, LeKi
Emmalla riittää asennetta kentällä – niin pelaamiseen kuin muiden joukkuekavereiden kannustamiseen. Jo pelkällä asenteella Emma pääsee pitkälle ja pienellä treenaamisella vielä pidemmälle. Tekee vahvoja hakuja yläkentällä.
#31 Milla Nissinen, LeKi
Joukkueen varakapteeni ja tsemppari. Tältä mimmiltä ei lopu sanat kesken ja on omaa luokkaansa joukkueen yhteishengen nostattamisessa. Kehittynyt roimasti lyhyessä ajassa ja on joukkueen avainpelaajia. Hyvää ja rauhallista raksatyöskentelyä.
#33 Saana Salonen, T.U.F.F.
Vasta lyhyen aikaa pelannut Saana on kehittynyt paljon jo parin leirin aikana. Saa vaikeitakin heittoja kiinni mennen tullen ja on aina vapaana. Into eikä kunto ole huolenaiheena tällä tytöllä. Ehdottomasti yksi onnistujista ja valopilkuista leireillä. Vahvoja ja hyviä hakuja hyökkäyksessä.
#40 Netta Myyryläinen, EUC
Innokas Netta on vahva yläkentän pelaaja, joka jaksaa juosta ja tehdä työtä. Hän on aina vapaana pitkissä hauissa eikä tiukoissakaan tilanteissa lannistu. Hyvä joukkuehengen nostattaja ja johtaa nuorempia hyvällä esimerkillään.
Itänaapuri vastassa
Suomen kanssa samassa lohkossa pelaa Italia, Latvia, Ranska, Venäjä sekä Itävalta, joista vain Itävalta on rankingissä Suomen takana. Suomi on kahdentoista joukkueen sarjassa sijalla 10. Tulokseen on vaikuttanut viime vuoden MM-kisat sekä osittain toissavuoden EM-kisat. Kisat pelataa Saksan Kölnissä 5.-10.8.
Viime vuoden ydinpelaajista on mukana iso osa tämänkin vuoden joukkueesta, joten jatkuvuus on 2013 vuoden joukkueessa isossa osassa. Lisäksi vain kolme tämän vuoden joukkueesta on yli-ikäisiä ensi vuoden joukkueeseen, joten jatkuvuus on hyvällä mallilla vielä pari vuotta eteenpäinkin.
Tämän vuoden joukkue on hyvä sekoitus eri pelaajista. Mukana on seurajoukkueissakin menestystä saaneita pelaajia, mutta myös vasta hiljalleen aikuisten sarjoihin jalkaa oven väliin laittavia lupauksia. Monilla on takana jo pian kymmenen vuoden lajitausta, osalla uraa on takana vasta vuosi.
Yhteisiä leirejä on ollut valitettavan vähän, johtuen kesän tiiviistä kalenterista, sekä pelaajien omista menoista. Yhteiset pelit alkoivat toden teolla kevään Sipoo Openissa, missä moni pääsi ensi kertaa maistamaan pelejä SM-tason vastustajia vastaan. Kesän aikana kolme leiriä ja kaksi harjoitusottelua hioivat joukkuetta hyvin yhteen, joten kisoihin päästään lähtemään kohtalaisen hyvistä lähtökohdista.
Harmiksi kotimaan kalenteri ei tarjonnut sopivaa vaihtoehtoa joukkueelle osallistua SM-Tourille, sillä etenkin mainioksi viimeistelypaikaksi tarjolla ollut Tour II pelataan kisoja edeltävänä viikonloppuna, joten riskit väsymisen ja loukkaantumisten osalta olivat liian isot. Iso osa pelaajista kuitenkin omassa seurajoukkueessaan peleihin osallistuu.
Alla esittely joukkueesta:
Jesse Saastamoista hymyilyttää lähteä maajoukkueeseen.
#7 Jesse Saastamoinen, EUC
Uudessa-Seelannissa vuoden pelannut Jesse on ollut todella positiivinen pelaaja joukkueessa. Kova ja esimerkillinen taistelija antaa aina kaikkensa, sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Ei ole joukkueen näkyvin pelaaja missään, mutta ei myöskään missään tilanteessa petä.
– Hyvillä fiiliksillä lähdetään kisoihin. On kiva nähdä, miten pärjätään muita Euroopan maita vastaan, joukkueen rookie-pelaajiin kuuluva Jesse kertoo.
Niukasta treenimäärästä huolimatta pelaajien kesken vallitsee vahva henki, jossa jokainen tekee töitä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
– Tuodaan kultaa kotiin Saksasta, hän toteaa luottavaisena.
#8 Kerkko ”Keke” Visuri, EUC
Yksi joukkueen tärkeimmistä yksittäisistä pelaajista. Pelannut tällä kaudella Otsossa isossa roolissa, ja etenkin fyysisellä puolella kehitystä on tullut rutkasti. Ei juuri tee virheitä, ja pelaa aina joukkue etusijalla. Toimii hyökkäyksen kapteenina, valmennuksen apuna.
#10 Kasper ”Kassu” Kumpulainen, LeKi
Puolustuksen yksi kulmakivistä. Harvinainen pelaaja, sillä pitää puolustamisesta enemmän kuin hyökkäämisestä. Käsivamma haitannut hieman pelaamista kesän leireillä. Hyökkäyksessä myös sopivan röyhkeä. Joukkueen kapteeni.
#12 Aarni Nagy, LeKi
Mainio roolipelaaja hyökkäykseen. Erikoistunut pitkiin cut-back –hakuihin, ja on myös uhkana pitkissä maalihauissa. Pitkänä ja ulottuvana pelaajana myös hyvä apu paikkapuolustuksessa.
#14 Arimo Lemettinen, LUC
Hyvä fysiikka ja röyhkeä pelitapa. Toisen polven pelaajana lajioppia on tullut jo aamupalapöydässä. Tour I:n jälkeen kehitystä tapahtui todella paljon, joten kisojen edetessä voi edetä vaikka millaiseen rooliin.
#15 Tatu Kokkonen, SOS
Yksi joukkueen avainpelaajista. Oli jo viime kesänä Sakain MM-joukkueessa avoimen maajoukkueen mukana. Se kertoo kaiken Tatusta. Toimii myös puolustuksen kapteenina, valmennuksen apuna.
#17 Aleksi ”AP” Pelto, LeKi
Kovan tason yleisurheilijana tuo nopeutta joukkueeseen. Ei ole silti mikään yksipuolinen puolustaja tai kärkipelaaja, vaan heittotaito on myös hyvällä tasolla. Aiheuttaa varmasti match up –ongelmia vastustajalle.
#18 Antti Cederlöf, LeKi
Rauhallinen pelinrakentaja. Tuo aimo annoksen kiekollista taitoa alakertaan, ja pystyy kiekolla tekemään hyviä ratkaisuita. Ei varmasti pääse ikinä YouTuben koostevideoihin, mutta se on tässä tapauksessa vain positiivinen asia.
#21 Milo Brown, LeKi
Yksi kolmesta toisen polven pelaajasta, ja laji on pienestä pitäen geeneissä. Huippulahjakas kiekollisena, nopea jaloista ja osaa lukee peliä hyvin. Tekee myös uskomattomia dyykikatkoja puolustuksessa.
– Kisoihin on helmi lähteä pelaamaan. Kyllä me tulemme pärjään paremmin kuin Irlannin MM-kisoissa, nyt varsinkin kun tiedetään millainen lohko on vastassa, Milo sanoo luottavaisena.
#22 Juho Pitkänen, LeKi
Ei vielä ole pystynyt aivan parastaan antamaan kevään polvileikkauksen jälkeen, mutta taidot ei ole kadonneet minnekään. Hyvä rakentaja, jonka heitot löytävät perille kovalla prosentilla, ja haut ovat esimerkillisiä.
#26 Jaakko ”Juntti” Junttu, LeKi
Entinen jalkapallomaalivahti, joka näkyy kiekontavoittelutilanteissa. Pitkänä pelaajana ulottuva heittäjä ja hyvät kiinnotot vahvistavat kiekollista roolia. Puolustuksessa haistelee mainiosti katkoja. Tulee olemaan nuorena pelaajana vielä monta vuotta junnumaajoukkueen runkopelaaja.
– Ensimmäisissä harjoituksissa kaikki oli vielä omissa porukoissa, mutta treenien myötä joukkue on kehittynyt tiiviimmäksi. Harjoituspeli Otsoakin vastaan näytti hyvältä, Jaakko kehuu.
#27 Akseli ”Aksu” Ranta, Team
Kolmas toisen polven pelaaja. Vielä nuori, mutta todella fiksu pelaaja. Ottaa joka tilanteesta oppia itselleen, ja parantaa joka päivä pelaamistaan. Häviää vielä vähän fyysisellä puolella, mutta korvaa sen hyvällä asenteella ja oikea-aikaisella tekemisellä ja sijoittumisella.
#50 Leevi Cederlöf, LeKi
Porukan yksi varmakätisimmistä heittäjistä. Pystyy pistämään pelin hyvin liikkeelle aloitusheiton vastaanottajana. Rakennuksessa tärkeässä roolissa, ja myös pitkänä pelaajana puolustuksena markkerina aiheuttaa ongelmia vastustajalle.
#87 Eemeli ”Eme” Pitkänen, LeKi
Pieni pelaaja, joka tekee kentällä isoja asioita. Pystyy pelaamaan millä pelipaikalla tahansa, ja selviää kaikista hyvin. Parhaimmillaan hämmentämässä hyökkäyksessä keskikentällä.
Valmentaja Pasi Roimela
– Tietää mistä puhuu. Aina neuvomassa yksittäisiä pelaajia ja koko joukkuetta niin pelien aikana kuin niiden jälkeenkin. Pelilisenä valmentajana todella hyvä, Jesse, Milo ja Jaakko arvioivat valmentajaansa.
Milo ja Jaakko makoilivat ansaitulla tauolla Scoops Campissa.
Alkusarja täysin voitettavissa
EM-kisojen alkusarjan poolit julkaistiin myös tällä viikolla. Suomen lohkossa pelaavat Italia, Itävalta ja Tsekki. Suomen ranking on kuudentoista joukkueen sarjassa 13. Saman lohkon maista Italian ranking on neljäs, Itävallan kuudes, ja Tsekin yhdestoista. Suomen taakse on rankattu vain Slovakia, Hollanti ja Latvia.
– Alkusarjaan on luvassa heti kovia matseja. Italia ei taktisesti ole kovinkaan vahva joukkue, jos historiaa katsoo, mutta vahvoja yksilöitä ja röyhkeää pitkää peliä heiltä voi odottaa. Itävalta pelaa vahvaa saksalaistyylistä monipuolista peliä, ja itse oletan Itävallan olevan Italiaakin vahvempi. Tsekistä taas on mahdotonta sanoa mitään, mutta slaavilainen pelitapa on aika yksilöpainotteista tykitystä. Uskon että hyvällä valmistautumisella ja taktisella paremmuudella löytyy meidän voiton avaimet, valmentaja Pasi Roimela analysoi.
Kolmatta kertaa järjestetty Kalajoki Beach Ultimate -turnaus keräsi tänä vuonna ennätykselliset 75 pelaajaa. Kalajoki Beach Ultimate -turnaus on suunnattu kaikentasoisille ja -ikäisille pelaajille ja joukkueet arvotaan ennakkoilmoittautumisen yhteydessä annettujen taito- ja kuntotasoarvioiden mukaan tasaisiin joukkueisiin. Kokeneempien pelaajien lisäksi jokaisessa joukkueessa pelasi ensikertalaisia, joille rannalla pelattava hattuturnaus on oiva tapa tutustua lajiin rennossa tunnelmassa.
Tämän vuoden turnaukseen osallistujat jaettiin 10 joukkueeseen, joista muodostettiin kaksi viiden joukkueen alkulohkoa. Alkulohkon jälkeen pelattiin vielä playoffsit, joten kehitys joukkueen yhteispelissä saattoi johtaa illan finaalissa himoittuun KBU mestari -aurinkolippaan.
Voittajajoukkue Vaahto
Tuuli voimistui päivän aikana ja toi oman lisähaasteen turnaukselle. Tuulesta ja pienestä sateesta huolimatta tunnelma kentän laidalla oli iloinen ja itse peleissä nähtiin pitkiä heittoja, upeita dyykkejä ja hienoa spirittiä.
”Ensikertalaisena oli hauska päästä pelaamaan uusien ihmisten kanssa ja yleensäkin tutustumaan pelaajiin muualta Suomesta. Pelaaminen hiekalla oli itse asiassa hauskempaa ja raskaampaa kuin ajattelin, vaikka olenkin biitsifutista pelannut. Ainoana miinuksena, että ilmat olisivat voineet olla hieman paremmat, mutta siihen eivät järjestäjät voi vaikuttaa etukäteen,” kuvailee KBU:hun ensimmäistä kertaa osallistunut ja spirit-voittajajoukkueessa pelannut Severi Pehkonen-Ollila.
Turnausjärjestäjä Disquitoksen vastuuhenkilö Tapio Moilanen sanoo päivän onnistuneen myös järjestäjien puolesta. ”Siihen nähden, että joukkueiden lopullinen määrä selvisi vasta lauantaiaamuna, selvittiin yllättävän pienillä vastoinkäymisillä. Telttakatos petti tuulessa, mutta eihän sitä vettäkään tullut onneksi kuin muutama pisara. Osallistujilla oli lisäksi mukavaa talkoohenkeä mukana kenttien siivouksessa ja toimitsemisessa. ”
Spirit-voittajajoukkue Mustanaamiot
Turnauksen suosion kasvu kertoo, että hattuturnaukselle on tarvetta Suomessa. Pelaaminen hattujoukkueessa on hyvää vaihtelua kokeneellekin seurajoukkuepelaajalle ja niinhän sitä sanotaan, että asioita ei opi ennen kuin niitä opettaa muille. KBU tarjoaa myös hyvät pelimahdollisuudet niille ultimaten harrastajille, joilla on hankaluuksia saada riittävästi pelaajia omassa kotikaupungissaan. Lisäksi hiekalla pelattava hattuturnaus on luonteeltaan rento, jossa pelataan pelaamisen ilosta ja nautinnosta jokaisen omilla vahvuuksilla. Tunnetusti Kalajoen hiekat karistellaan varpaiden välistä viimeistään tanssilattialla.
Pärnun Mixed Madness järjestettiin ensimmäistä kertaa täyttämään mixed-nurmiturnausten tyhjiötä Pohjois-Euroopassa. Tänä vuonna turnaukselle oli erityistilausta, sillä monet Pohjoismaiden ja Baltian maiden joukkueet valmistautuvat elokuun EUCR-karsintoihin. Näin myös Vaasa Saints ja UFO, jotka lähtivät 6.-7.7. hakemaan lisätreeniä tulevia vastustajiaan vastaan heinäkuiseen Viron rantakaupunkiin.
Turnaus meni suomalaisittan suunnitelmien mukaan, sillä sekä vaasalaiset että tamperelaiset voittivat alkulohkonsa puhtaalla pelillä ja kohtasivat lopulta finaalissa. Peli näyttikin mixed-SM-finaalin uusinnalta puoliajalle saakka, joskin UFO pelasi paremmin ja pisteitä tehtiin vuorotahtiin. Saints vei puoliajan 8-7. Toisella puoliajalla peli kuitenkin päättyi ennen aikojaan, kun UFOn miehitys pieneni radikaalisti osan joukkueesta lähtiessä ajamaan kohti Tallinnaa ja aikaista lauttaa Helsinkiin. Lopulta UFOn viivalle jäi vain kuusi pelaajaa, neljä naista ja kaksi miestä. Saints pelasi yhden pisteen seitsemällä kuutta vastaan, mutta osoitti kuitenkin loppupelin ajan pyyteetöntä spiritiä ja muutti oma-aloitteisesti miehityksensä niin ikään neljään naiseen ja kahteen mieheen. Peliä pelattiin sen jälkeen melko tasaväkisesti pari pistettä, mutta peliajan päättyessä Saints onnistui viimeisessä pisteessä ja voitti ystävyysotteluksi muuttuneen pelin 12-11. Tämän pelin voitto meni teknisesti oikealle joukkueelle, mutta varsinainen keskinäinen paremmuusjärjestys jäi valitettavasti selvittämättä ja jättää näin enemmän jännitystä Siltamäen regionalseihin. Siellä ratkaistaan pääsy Ranskaan seurajoukkueiden EM-sarjan lopputurnaukseen.
Turnauksena Mixed Madness sopii kenties paremmin B-tour-tason joukkueille kuin kovinta kansainvälistä tasoa hakeville. Baltian ja Venäjän joukkueet ovat fyysisiä, mutta eivät välttämättä taktisesti tai teknisesti taitavimpia. Turnauksesta kokemattomampi joukkue voi saada hyviä vääntöjä erilaisen pelityylin omaavia vastustajia vastaan. Kesäkaupunkina Pärnu on ehdottoman kaunis ja Tallinnaa viihtyisämpi, ja hiekkaranta on omaa luokkaansa. Helteisten pelipäivien jälkeen Itämeren aalloissa kelpasi pulikoida ja katsella ohi kiitäviä leijalautailijoita. Rannalla riitti menoa ja livemusiikkia illalla, sillä kaupungissa tapahtuu kesällä paljon.
Turnausfaktat
Nimi: Mixed Madness Paikka: Pärnu, Viro Aika: heinäkuu (2013) Alusta: nurmi Formaatti: Alkulohko + välierät Kesto: 2 päivää Pelaajia: 9 joukkuetta Hinta: joukkuemaksu 80e, pelaajamaksu 20 e. Pelaajamaksuun kuuluu lounas la-su, lauantai-illan ruoka ja bileet. Lisätietoa:http://www.axendo.ee/fr1/mixed-madness/
Plussat ja miinukset
+ Toimivat perusjärjestelyt, ystävällinen henkilökunta
+ Pärnu on mukava kesäkaupunki
+ Pelien jälkeiset pulikoinnit meressä
+ Halpa hintataso ja vaikka ulkomailla ollaan, eurot käyvät ja monessa paikassa puhutaan suomea
– Lounas ei erityisen maukas
– Kuivat kentät
– Koville suomalaisjoukkueille vastustajien sekalainen taso oli pettymys
Marko Miettinen pitää hyvänä mastersien EM-pronssipokaalia heti palkintojenjaon jälkeen.
Rantaultimaten EM-kilpailut ovat takana, ja Suomen joukkueet ovat palanneet kesänviettoon kotimaahan. Avoin mastersmaajoukkue tuli kotiin pronssimitalit kaulassa komeillen, naiset puolestaan pettyneinä loppusijoitukseen.
Mastersin vahvuudet vastuunkanto ja yksinkertainen peli
Suomen mastersit ovat enemmän kuin tyytyväisiä EM-pronssiin. Hiekka ei ollut joukkueelle millään lailla tuttu pelialusta (alle viidellä oli siitä kokemusta viimeisen 10 vuoden ajalta), ja yhteistä treeniäkin oli vain muutamien sessioiden verran. Mutta vaikka joukkue piti matalaa profiilia ennen kisoja niin treenaamisen kuin medianäkyyvyydenkin suhteen, oli menestys pelaajavalmentajakolmikko Öunapin, Lehdon ja Vaskion mukaan kuitenkin ”jollain lailla odotettua”. Peetu Öunapkertoo mastersien viime vuosien jatkuvan mitalikannan johtuvan osaksi siitä, että joukkueella on taipumus aina pelata omien taitojensa ylärajoilla tärkeissä otteluissa ja sitä kautta menestyä.
”Joukkue on nimensä mukaisesti kokenut ryhmä ja osaa suhtautua asioihin ”aikuismaisesti”. Vielä muissa ikäluokissa yksilön oma ego menee usein joukkueen edun edelle. Nuristaan peliajasta, analysoidaan epäolennaisia asioita ja unohdetaan tukea kaveria sinä vaikeimpana hetkenä, joita joka turnauksessa tulee. Masterseissa vastuunkanto on harvinaisen korkeaa sekä kentällä että sen ulkopuolella. Pidetään huolta kaverista ja itsestä. Jokainen on ymmärtänyt jo sen, että ei pelikuvio, valmentaja tai joku muu ulkoinen asia kiekkoja poisheittele tai tiputtele, vaan se on jokaisen yksilön vastuu omasta tekemisestä”, kuvaa Peetu.
Peetu kertoo esimerkin hienosta henkilökohtaisesta vastuunkannosta:
”Seinäjokelainen rookiemme huomasi turnauksen edetessä, etteivät aamupelit suju häneltä niin hyvin kuin muut matsit. Valmennus ei tätä ollut huomannut, mutta pelaaja itse oli sitä mieltä, ettei ole tarpeeksi hereillä aamupeleissä. Pronssiottelumme saatui aamuysin peliksi. Kyseinen pelaaja laittoi herätyskellon soimaan 5:45, veti omaehtoisen aamutreenin, ja avot – pelasi kisojen parhaan pelin tärkeimmässä paikassa pimentämällä täysin vastustajan parhaan pelaajan.”
Vastuunkannon lisäksi masterseja avitti hiekalla yksinkertainen ja pelkistetty pelitaktiikka. Sovittuun laitaan pelattua cutback-peliä eivät saaneet muut vastustajat kuriin kuin britit välierässä.
”Uskoimme siihen, että jos jonnekin kentällä tehdään tilaa, niin sinne päästään. Aika nopeasti huomasimme, että tämähän toimii hiekalla paremmin kuin muilla alustoilla. Haluttuun ränniin pääsee aina, kunhan vaan ensin harhauttaa ja sitten polkee kunnolla loppuun asti.”
Kolmas vahvuus oli kolme erityylistä kentällistä.
”Pelasimme samalla ideologialla kaikki kentät, mutta johtuen kentällisten pelaajien erityylisestä pelitavasta peli eri kentiten välillä erosi paljonkin toisistaan.”
Masters ei meinaa jäädä laakereilleen lepäämään biitsi-EM-pronssin jälkeenkään, vaan mielessä siintävät jo seuraavat turnaukset.
”Kyllä tämä sen verran hyvä elämänviettotapa on, että varmastikin taas jotain jatkossa viritellään. Britit ja Hollanti on jo haastettu lumi-mastersultimate-turnaukseen Suomeen…” paljastaa Peetu.
Naisten pettymys: pienestä kiinni
Naisten maajoukkueen ennakko-odotukset EM-kisojen suhteen olivat riehakkaat, ja kaikki alkoikin suunnitelmien mukaan. Alkulohkosta irtosi toinen sija vain parin pisteen tappiolla Sveitsille, joka lopulta pelasi turnauksen finaalissa Venäjää vastaan. Kisojen taitekohta tuli kuitenkin ”mustana lauantaina”, kun hyvin alkanut puolivälieräpeli Saksaa vastaan päättyikin yllättäen karvaaseen tappioon. Joukkue lähti peliin itsevarmana ja piti itseään voittajasuosikkina (vaikka esimerkiksi Skyd Magazine oli asiasta eri mieltä), mutta Saksa nousi toisella puoliajalla taistelemaan ja vei kuin varkain viimeiset pisteet. Näin Suomi tippui pettyneenä pois neljän parhaan joukosta.
”Lopputulos oli suuri pettymys”, kertoo pelaajavalmentaja Hanna Öunap. ”Jos tähtäin on kullassa ja joukkue lentää kvartseissa ulos, ottaa luonnollisesti päähän. Syitä kvartsitappioon mietitään koko joukkueen voimin.”
Epärealistisina joukkue ei tavoitteitaan kuitenkaan pitänyt, sillä lopulta kyse oli hyvin pienestä. ”Parista pisteestä jäi kiinni, että olisimme olleet neljän joukossa, jolloin fiilis olisi tietenkin aivan toinen.”
Samaa pohtii pelaajavalmentajakaksikon toinen osapuoli Marja Elonheimo:
”Jotenkin jäi fiilis, että kisat menivät hirmu huonosti, vaikka oikeastaan hävisimme vain kolme matsia kahdeksasta. Siis saman verran kuin Iso-Britannialla (4. sija), Itävallalla (5. sija) ja Italialla (9. sija).”
Suomen voitot irtosivat hyvällä kiekollisella pelillä, mistä oli etua tuulisessa säässä. ”Tuuli oli meille valtti, sillä luotimme siirtelytaitoomme”, kuvaa Hanna.
Eivät Suomen naiset sentään aivan tyhjin käsin kisoista kotiin tulleet, sillä Suomi nappasi spirit-pisteissä toisen sijan. EM-kisoihin tapahtumana naiset olivat erittäin tyytyväisiä, kuten myös mastersit. Järjestelyt toimivat kaikilla osa-alueilla.
”Kisajärjestäjille täytyy nostaa malja. En ole ikinä ollut kisoissa, joissa kaikki olisi toiminut yhtä mutkattomasti kuin ECBU:ssa. Aikataulut, ruuat, tulospalvelu, langaton verkko kentillä – aivan kaikki pelitti!” sanoo Hanna.
Kovat kansainväliset turnaukset – ja myös niukat tappiot – kasvattavat tämän päivän nuoremmista maajoukkuepelaajista tulevaisuuden vastuunkantajia. ”Jatkoa varten kannustaisin pelaajia lähtemään vielä enemmän maailmalle pelaamaan kovempia turnauksia ja saamaan kokemusta tiukoista peleistä. Tahtomalla ja tahdon näkymisellä kentällä (ja treeneissä) saadaan kyllä hyvää aikaan”, päättää Marja.
Miten muilla?
Vaikka Suomen joukkueita seuratessa saattaa unohtua, biitsi-EM-kisoissa pelattiin myös muissa sarjoissa kuin mastersissa ja naisissa. Sveitsi kahmi menestystä kisoista, sillä se oli sekä naisten että avoimen sarjan finaalissa. Sveitsin miehet veivät mestaruuden Iso-Britannialta, naiset puolestaan joutuivat taipumaan todella vahvalle Venäjälle. Saksa esiintyi niin ikään kisoissa vahvasti ja jäi neljän parhaan sijan ulkopuolelle vain avoimessa masters-sarjassa.
Mixedin voiton vei EM-kisojen perusyllättäjä Ruotsi, joka vuodesta toiseen onnistuu kokoamaan arvokisoihin johonkin sarjaan kokeneen joukkueen. Nyt yhdistelmä Skogshyddanin ja Viksjöforsin miehiä ja E6:n naisia oli voittamaton, ja finaalissa kaatui jo Paganellossa menestystä enteillyt Irlanti. Paganellon voittanut Venäjä olisi kenties pärjännyt biitsi-EM-kisoissa paremminkin, mutta menetti jo ensimmäisenä päivänä kolme naispelaajaa loukkaantumisten takia.
Kesän 2013 SM-Tour avattiin Helsingin Siltamäessä kesäkuun toisena viikonloppuna. Nurmiultimatessa on heinäkuussa hiljaiseloa, kun viikonloput täyttyvät rantaturnauksista ja joukkueet valmistautuvat kulissien takana Tourin jatkoon Hyvinkäällä elokuun ensimmäisenä viikonloppuna 3.-4.8. Nyt onkin hyvä aika katsastaa, missä Tourilla mennään kun yksi kolmesta on takana.
Avoimessa Otso johdossa, Team yllätti finaalissa positiivisesti
Tällaisen kiekon saavat vain Tourin voittajajoukkueet.
Avoimessa sarjassa ensimmäisen Tourin voiton vei jälleen yllätyksettömästi Otso. Joukkue tosin kärsi alkulohkossa työtapaturman venäläistä Jupiteria vastaan ja hävisi 12-13, mikä tarkoitti, että Otso tuli lohkonsa kakkoseksi ja kohtasi välierässä toisen lohkon ykkösen UFOn. UFO puolestaan oli voittanut oman lohkonsa kakkosen Teamin selkeästi, mutta Team meni välierään Jupiteria vastaan ja näin ennakkoon ounasteltu Tour- finaali Otso-UFO pelattiinkin jo välierässä. Otso vei sen ja hoiteli sitten finaalissa alkulohkosta peliään parantaneen Teamin. Ilahduttavaa oli se, että Teamin riveistä löytyi mm. useita SOSin pelaajia ja joukkue pelasi finaalissa pirteästi. Team pystyykin toivottavasti antamaan tällä kaudella paremman vastuksen Otsolle ja UFOlle kuin ennakkoon ounasteltiin.
Naisissa Atletico ja UFO vahvoilla
Hyväntuulinen kokoelmajoukkue Welldone Siltamäen Tourilla. Konkarit are back!
Naisten sarjassa alkuasetelmat eivät olleet yhtä selkeät kuin avoimessa, sillä hallitseva mestari Viima lähti kauteen heikentyneenä. Atletico oli odotetusti oman lohkonsa vahvin joukkue ja hoiteli ottelunsa isoilla maalieroilla – eikä antanut esimerkiksi Teamille kuin yhden maalin. Lohkon tiukin kamppailu käytiin kokoelmajoukkue Welldonen ja Teamin välillä, ja konkarit veivät ottelun 9-7. Tästä lohkosta siis Atletico ja Welldone välieriin. Toisessa lohkossa asetelmat olivat huomattavasti tasaisemmat. Kolmikko Viima, UFO ja venäläinen Cosmic Girls oli tyrkyllä välieriin, mutta vain kahdelle oli paikka. Cosmic Girlsillä on tapana pelata pienellä rosterilla tiukkoja pelejä, ja niitä saatiin nytkin. UFO väänsi venäläisiä vastaan yhden maalin voiton 10-9, ja kun Viima ei onnistunut pitämään kurissa niin tamperelaisia kuin pietarilaisiakaan, välieriin menivät UFO ja Cosmic. Siellä UFO hoiteli Welldonen 15-6, mutta Cosmic Girls tarjosi Atleticolle turnauksen ensimmäisen kunnon väännön, ja peli päättyi lopulta niukasti 8-6 Ticolle.
Ensimmäisen Tourin esitysten perusteella finaalikaksikko Atletico ja UFO tullaan luultavasti näkemään kamppailemassa myös seuraavien Tourien kiiltävästä voittokiekosta, ja Atletico johtaa nyt kohtaamisia 1-0. Muilla naisjoukkueilla on vielä muutama viikko aikaa kiriä ennen seuraavaa Touria Hyvinkäällä ja näyttää, määrittelikö jo ensimmäinen Tour kauden voimasuhteet loppukaudeksi. Welldone ei aio enää palata Tourille, vaan muut joukkueet saanevat joistakin kokoelmajoukkueen pelaajista vahvistuksia riveihinsä.
Virhe vastaan Väiskin väsyneet, kuva: Tua Videman.
Mahtavat 220 pelaajaa osallistui Hietsu Beach Ultimate -rantaturnaukseen 20:ssä eri joukkueessa. Suurin osa osallistujista oli Helsingin seudulta, ja lisäksi osallistujia saapui mm. myös Tampereelta, Jyväskylästä ja Pohjanmaalta. Helsingin Hietaniemessä nähtiin frisbeen lisäksi viikonlopun aikana ukkoskuuroja, hanhipoikue sekä ensimmäinen mestaruuden uusiminen peräkkäisenä vuonna samalla joukkueella. Kolmannentoista HBU-turnauksen voiton vei edellisen vuoden mestari Rähmäkäpäläsoppa.
