Ultimaten Lajipäivä täynnä tiukkaa asiaa

24.11.2011 / Ultimaten ensimmäinen Lajipäivä pidettiin 5.11., ja päivän  saldo jäi 40 kuuntelijan, 6 hyvin valmistautuneen puhujan ja lähes 6 tunnin intensiivisen keskustelun verran – eli runsaasti – plussan puolelle.

Ultimate.fi kokosi yhteen Lajipäivän teemat, esitykset, esittäjien keskeisiä pointteja sekä osallistujien kommentteja. Poimi siis alta päivän antia mielenkiinnon mukaan. Esitykset ovat ladattavissa myös kokonaisina dokumentteina, linkit niin ikään alla.

Lajipäivän idea oli tullut Jääkiekkoliiton valmennuspäivistä, joilla valmentajat ja lajin päättäjät kokoontuvat vuosittain yhteen pohtimaan, mihin suuntaan lajia viedä. Päivän organisoija Peetu Öunap toivoikin, että yleisö saisi päivästä mukaansa vinkkejä niin omaan pelaamiseen kuin myös oman joukkueen ja koko seuran kehittämiseen ja että päivä auttaisi luomaan motivaatiota, uusia harrastajia ja myös menestystä.

– Suomessa tendenssinä on ollut seurata ns. yhtä – sitä kovaäänisintä – totuutta, eikä ole kenties tarpeeksi mietitty, mitä vaihtoehtoisia tekemisen tapoja olisi, pohti Peetu avauspuheenvuorossaan.

Lajipäivässä edettiin yleiseltä pelin taktiikkatasolta yksilötaitojen kehittämisen kautta joukkueprojekteihin ja lopuksi seuratyön problematiikkaan ja henkiseen valmennukseen. Aiheet synnyttivät useimmiten vilkasta keskustelua, jopa väittelyä, sekä paljon kysymyksiä. Päivän päätteeksi Peetu Öunap esittikin toiveen, että ”tämä ei jäisi tähän”, vaan keskustelua jatkettaisiin seuroissa Lajipäivän annin myötä. Yleisön ja järjestäjien toiveissa oli myös järjestää aihekohtaisia seminaaripäiviä esimerkiksi heittotekniikan opettamisesta, jolloin päästäisiin myös testaamaan (ja esimerkiksi videoimaan) pohdittuja tekniikoita käytännössä.

1) Taktiikka, Pekka ”Bob” Ranta
2) Taito (Ryhmätyö)
3) Yksilötaidot (Timo Vaskio)
4) Joukkue (Ville Haaramo)
5) Seura (Tommi Rättö)
6) Henkinen valmennus (Ilkka Vaahtoranta ja Matti Kajaste)

1) TAKTIIKKA: Täydellisen taktiikan metsästys. Pekka ”Bob” Ranta.

Kuka puhuu? Pekka ”Bob” Ranta on tuonut merkittäviä erilaisia taktiikoita/kuvioita Suomen ultimateen jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Mm. tasakasaa ryhtyivät yhteistyössä kokeilemaan Bob ja Hartti Suomela, ja sillä saatiin alussa mm. monien amerikkalaisjoukkueiden jonoon tottunut puolustus täysin sekaisin.

Tärkeät pointit:

• Taktiikka = opeteltu toimintamalli tiettyyn pelitilanteeseen. Kokemattomammille pelaajille kenties sääntö, koneneemmille pikemminkin ohje.
• Tärkeämpää kuin täydellinen paperille laadittu taktiikka on joukkueen sitoutuminen yhteen toimintatapaan. Kun kaikki toteuttavat samaa, lopputulos on saumaton.
• Joukkueessa tulisi olla mahdollista keskustella taktiikoista avoimesti treenien ulkopuolella ja myös kyseenalaistaa (esim. ennen kautta) vallitsevia taktiikoita. Avoimuus synnyttää uusia oivalluksia ja osallistuminen sitouttaa joukkueen yhteisesti valittuun taktiikkaan.
• Kun panostetaan koko joukkueen yksilöiden taitojen kehittämiseen, tarvitaan vähemmän erikseen sovittuja tilanneohjeita. Joukkue pystyy pelaamaan orgaanisemmin.

Mitä mieltä? ”Pekan osuudesta valmentajan silmin tietysti päällimmäisenä jäi mieleen valmentajan taktinen työkalupakki. Eli minkälaisia taktiikoita olisi hyvä olla olemassa. Erittäin hyödyllisenä koin myös pelaajan valmentamisen elinkaaren, aloittelijasta maajoukkuepelaajaan.” – Mikko Saloila, Team.

Lataa esitys: Täydellisen taktiikan metsästys (PPT)

Lisälukemista: Skyd-ultimatelehden hyvä yhteenveto erilaisista hyökkäystaktiikoista: http://skydmagazine.com/2011/11/healthy-ecosystem

2) TAITO: Miten opettaa joukkue heittämään? (Ryhmätyö)

Tärkeät pointit:

• Opettele opettamaan: Heittotaito on ennen kaikkea mallista opittu taito. Kaikki oppivat ensin heittämään mallista, ja siksi oikeanlaisen mallin tarjoaminen on elintärkeää. Mietipä, miten usein aloittelijajoukkueen kaikki pelaajat heittävät samalla tyylillä kuin valmentajansa, oli tyyli mikä tahansa. Seuroissa olisi tärkeää tarjota heitonopetuksessa oikeanlaisia malleja. Pohdittiinkin, tulisiko jopa olla ”Licence to show” eli olisiko vain tietyillä pelaajilla lupa opettaa heittämistä esim. kursseilla tai harjoituksissa.
• Fokus ja analysointi: Heittosuoritusten analysointi ja pilkkominen osiin esim. videoinnin avulla. Myös fokus eli täydellinen keskittyminen on tärkeää. Heitetään, ei heitellä.
• Keinoja kehittää joukkueen heittotaitoa:
  • Harjoittele heittoja pelitilanteen omaisesti!
  • Parempi fyysinen kunto > paremmat heittosuoritukset myös väsyneenä.
  • Parempi keskivartalon (coren) hallinta > tasapainoisemmat heitot.
  • Muiden lajien anti heitolle, esim. sulkapallo.
  • Videointi.
  • Kikkailu pelikentän ulkopuolella, ”flubber guts” jne.
  • Loukkaantuneet (”vempat”) mukaan treeneihin antamaan palautetta suorituksista ja drilleistä / ohjaamaan heitto-opettajan puheille. Yleinen tapa mm. Amerikassa ja Australiassa.

Mitä mieltä? ”Päällimmäisenä heitto-osuudesta jäi mieleen suuri valvottujen tai hyvien suoritusten määrä, joka hyvään heittotaitoon vaaditaan. Toisaalta hyvän kiekkotuntuman kehittämiseksi pitäisi rohkaista enemmän kaikenlaiseen kiekon kanssa kikkailuun, kuten jopa lenkkeilyn aikana heittelyyn, minkä Stidi mainitsi osuudessaan. Varteenotettavana ideana heitettiin, että joukkueissa valittaisiin tietyt henkilöt, joiden kanssa uudet pelaajat heittelevät ja jotka uusia pelaajia saavat opastaa, jotta aloitteleva pelaaja saa hyvän mallin oikeanlaisesta suoritustekniikasta. Aloittelevan pelaajan onkin varmasti vaikea erottaa eri pelaajien erilaisista tekniikoista ne, joita kannattaa matkia. Toisaalta on syytä muistaa, että taitojen oppimisen herkkyyskausi on hyvin nuorena, n.7-12-vuotiaana, joten sen kannalta ultimaten pariin olisi hyvä saada huomattavasti nuorempia pelaajia, kuin mitä aloittelevien pelaajien keski-ikä joukkueissa nykyään on.” – Nanna Karessuo, naisten maajoukkueen fysiikkavalmentaja.

Lisälukemista: Seattle Sockeyen Ben Wigginsin heitto-opetusta: http://skydmagazine.com/2011/11/wiggins-zen-throwing-routine/

3) YKSILÖNKEHITYS: Miten valmentaja voi motivoida huippuja ja miten heidät pidetään lajissa mukana pitkään? Timo “Stidi” Vaskio.

Kuka puhuu? Timo Vaskio on ollut liitokiekkoilun maailman huippuja sekä yksilölajeissa että ultimatessa jo 30 vuotta, ja pelaa maajoukkuetasolla (masters) edelleen.

Tärkeät pointit:

• Lapsena tärkeässä osassa (kovan) treenaamisen mielekkyydessä ovat monipuolisuus, liikuntapaikan sijainti kodin lähellä ja perheen rytmi. Vanhemmat ovat mukana K + K + K eli kuljettamassa, kannustamassa ja kustantamassa.
• Yläkouluikäisenä omatoimisuus lisääntyy ja treeneihin kuljetaan itse. Juniorijoukkueen henki ja yhtenäisyys pitää yllä treenimotivaatiota, samoin perheen You can do it -asenne. Koulu täytyy suorittaa kunnialla, jotta aina on vaihtoehtoja, mikäli orastava urheilu-ura tyssää. Vain tasoryhmissä lahjakkaat ja taitavat pääsevät treenaamaan ja kehittymään tarvittavasti. Turnausten valinnassa täytyy valmentajan käyttää harkintaa: liian kovatasoiset latistavat innon, liian helpot eivät motivoi nekään. Sopivassa suhteessa voittoja ja tappioita.
• Aikuisena oman kehittymisen analysointi ja tavoitteet nousevat keskiöön. Täytyisi löytää yksi oma vahvuus, joka on selkeästi ylitse muiden, ja kehittää sitä jatkuvasti paremmaksi ja paremmaksi. Sen lisäksi omiin epämukavuusalueisiin tulisi panostaa rajusti.
• ”Opi puolustamaan omaa joukkuekaveriasi kuin ruotsalaista.”
• Mikä motivoi jatkamaan uraa niin pitkään, Timo Vaskio? ”Päänahat. Kaikkein eniten ovat vuosien aikana motivoineet ne lukuisat päänahat, mitä on saavutettu.”

Mitä mieltä? ”Stidin esityksestä päällimmäisenä jäi mieleen varmaankin Stidin omat mielettömät saavutukset ja panostus lajiin. Tiesin kyllä, että Stidi on kova pelaaja, mutta en ollut aikasemmin tajunnut, että noin kova. Huomasin myös, että olen melkein kymmenen vuotta jäljessä aikataulusta, mikäli aion päästä joskus itse samalle tasolle. Ei auta muu kuin lisätä treeniä.

Minulta kysyttiin myös, mitä itse nuorena pelaajana haluaisin valmentajilta. Toivoisin, että  jaksettaisiin antaa enemmän ihan henkilökohtaisiakin neuvoja meille kokemattomammille pelaajille. Siitä on tosi paljon hyötyä, jos joku tulee aina välillä treenien jälkeen sanomaan, että ”sä teet ton aika huonosti, kokeile tehä se vaikka näin”. Itse oon hiljasena tyyppinä vähän huono saamaan suutani auki treeneissä, eikä tällä kokemuksella vielä ihan kauheasti olekaan syytä ketään neuvoa, mutta olen itse tosi ilonen aina kun joku tulee antamaan hyviä vinkkejä.” – Lauri Saksa, Team, avoin maajoukkue 2011.

Lataa esitys: Miten valmentaja voi motivoida huippuja eri ikäkausina? (PPT)

4) JOUKKUEEN RAKENTAMINEN: Illuusio kilpaurheilusta. Case Projekti Karhukopla & Praha 2011 by Ville Haaramo.

Kuka puhuu? Ville Haaramo on vastavalittu Suomen avoimen maajoukkueen valmentaja vuodelle 2012 sekä menestyksekkään Karhukopla-seurajoukkueen valmentaja.

Tärkeät pointit:

• Illuusio ultimatesta kilpaurheiluna = ”you have to fake it before you can make it”.
• Joukkueen luominen tiettyä tavoitetta varten on projekti, jolla on merkitys eli tavoite. Tavoite saa aina aikaan astetta intensiivisemmän suorituksen. Projektilla on myös rakenne eli aikajana, josta huolehtiminen on valmentajan vastuulla, ei pelaajan. Projektin pulssi tarkoittaa, että vaikka tietyllä aikavälillä ei olisikaan merkittäviä osatapahtumia, projektin  olemassaolosta tiedotetaan esim. viikkokirjeellä. Aika on projektissa kriittinen resurssi, jonka tuhlaaminen on osallistuvia pelaajia kohtaan loukkaus. Suunnittele, pidä kiinni, vaadi vain välttämätön ja se 100%:sesti. Piiri rajaa, kuka kuuluu projektiin ja kuka ei. Kaikkien piiriin kuuluvien on ansaittava oma paikkansa ja muiden kunnioitus, oli se pelitaidoilla tai esim. joukkuehengen luomisella. Piiriin kuuluvat myös sopimukset, mikä on sallittua ja mikä ei. Piirin ydin on se, johon koko muu piiri voi luottaa. ”Ne 5 tulevat ainakin varmasti paikalle.” Pelaajille on asetettava vaatimuksia, sillä kaikken pahinta on ”ihan sama”. Jo ensimmäisen kokemuksen tulisi olla jollakin tavalla positiivinen: osavoitto luo uskon lopulliseen voittoon. Jo projektiin kuuluminen voi olla yksi osavoitto: ”Paras projekti ikinä”.

Mitä mieltä? ”Systemaattinen lähestymistapa joukkueen johtamiseen ja kisaprojektiin tuskin haittaisi muitakaan suomalaisia joukkueita. Erityisesti maajoukkueprojektien vetäjille esitys varmasti antaa pohdinnan aiheita.” – Ultimate.fi / AM

Lataa esitys: Illuusio kilpaurheilusta (PPT)

5) SEURAYHTEISÖN RAKENTAMINEN: Miten rakentaa seurayhteisö, joka jatkuvasti syöttää uusia pelaajia? Case Tampere by Tommi Rättö.

Kuka puhuu? Tommi Rättö on Tampereen UFOn monivuotinen seura-aktiivi ja valmentaja, ja ollut mukana luomassa UFOsta yhtä Suomen aktiivisimmista seurayhteisöistä, jolla on useita joukkueita niin SM-sarjoissa kuin muissa turnauksissa. Joukkueet ovat myös menestyneet: UFOlla on sisä-SM-kultaa sekä useita SM-hopea- ja pronssimitaleja.

Tärkeät pointit:

• Hyvä fiilis: Harrastaminen on hauskaa hyvässä porukassa, myös oheistoimintaa.
• Onnistunut oppilaitostyö: yhteistyö oppilaitosjengien kanssa, jossa avainvaikuttajat UFOlaisia. Höntsyily oppilaitosjoukkueessa, kilpaultimate UFOssa. Keväällä ja syksyllä UFOn treeneissä ”avoimet ovet”.
• Arvosta vastuunkantajia: Seuran toimivuus (tiedotus, treenivuorot, aktiviteetit) helpottaa kaikkien työskentelyä. Muista, että joku kenties kentällä tumpelo voi olla avainasemassa seura-aktiviteeteissa.
• Arvosta höntsyilyä: oppilaitostreenit, hupiturnaukset, vastuunkanto höntsypeleissä.
• Anna vastuuta: etenkin potentiaalisille pelaajille.

Mitä mieltä? ”Mielenkiintoista on aina kuulla, miten muut ovat toimintaansa järjestäneet. Varsinkin tuo oheistoiminta vaikuttaa UFOssa olevan vilkasta ja tuo hyvää fiilistä. Sitä pitäisi seuroissa koittaa ehtiä järjestämään ja monien oheistapahtumien muodostuminen perinteiksi olisi mun mielestä hauskaa. Eli että niitä ei järjestetä vain silloin, kun joku jaksaa niitä järkätä. Tämäkin kyllä vaatii organisoitumista ja sitä, että henkilöt tietävät mitä tekevät ja milloin.

Yhteistyö oppilaitosten kanssa on Tampereella loistavaa ja siihen pitäisi muuallakin pyrkiä. Mieluummin pidetään hyviä suhteita yhteen tai kahteen oppilaitokseen kuin pyritään järjestämään kaikissa alueen oppilaitoksissa jotain. Mietin, että miten tuota oppilaitosyhteistyötä voisi laajentaa myös junnuosastolle. Esim. seura voisi ottaa yhden tai kaksi lukiota (ja sitten myöhemmin yläkouluja) ”kummikouluiksi” ja käydä niissä säännöllisesti vetämässä demoja ja vaikka ”valmentaa” koulujen välisiin.

Henk.koht. kaipaisin vaikka eri seurojen hallitusten jäsenille tarkoitettua seura-päivää, jolloin voisi jakaa noita kokemuksia enemmänkin seurojen toiminnasta. Junnusemmahan on jo muodostunut perinteeksi, ja tänä vuonna taas nähtiin, että seura-aktiivienkin lähimmät kollegat on loppujen lopuksi toisissa seuroissa. Eli yhteistyötä yli seurarajojen kannattaa ja tarvitsee tehdä.” – Marja Elonheimo, Team-aktiivi.

Lataa esitys: Miten rakentaa seurayhteisö, joka jatkuvasti syöttää uusia pelaajia? (PDF)

6) HENKINEN VALMENNUS: Henkisen puolen valmennus ja sen merkitys. Kesän 2011 ”kuuma peruna” – opit Sockeyen leiriltä. Ilkka Vaahtoranta ja Matti Kajaste.

Kuka puhuu? Ilkka Vaahtoranta on miesten maajoukkueen monivuotinen runkopelaaja sekä EUC:n miesten valmentaja. Matti Kajaste on valmentanut Teamia ja debytoi EM-hopeaa voittaneessa Masters-maajoukkueessa vuonna 2011.

Tärkeät pointit:

• Spirit on ennen kaikkea joukkueen henkistä kestävyyttä.
• 1) Tehkää virheitä, mutta tehkää ne täysillä.
• 2) Puolustakaa aina urku auki ja
• 3) Pitäkää hauskaa!

Mitä mieltä? Lue lisää Ultimate.fin Sockeye-osiosta ja kommentoi!

Lataa esitys: Päätosanalyysi Sockeye-mentaliteetista (Matti Kajaste / Ultimate.fi)

Lisälukemista: Kaikki Sockeye-jutut Ultimate.fin ”Sockeye Moskovassa 2011” -sivulla >>