Kysyin junnuilta: Millaista on hyvä junnutoiminta?

Paul Brown /

Junnu-ultimate ja sen tilanne Suomessa on kovasti puheenaiheena – niin myös ensi sunnuntaina Liiton junioriseminaarissa – mutta milloin viimeksi on kysytty junioreilta itseltään, millaista toimintaa he ultimaten parissa kaipaavat? Siksipä otin itse asiakseni kysyä elokuussa Lempäälän juniori-SM-kisoihin osallistuneilta pelaajilta, mikä juuri heidät pitää mukana ultimatessa.

Tässä junnujen vastauksia:

1) Mitä kaikkea hyvään junnutoimintaan kuuluu?

– Se, että toimintaa ylipäänsä on: on junnuja, on pelejä, on valmentajia, on treenejä.

– Yhteishenki ja se että uudet ja nuoret pelaajat hyväksytään mukaan seuran toimintaan.

– Monenlaista toimintaa ”tavallisten” treenien lisäksi: heittotreenejä, ”heittelyhetkiä”, frisbee-golf/tuplakiekko/yms.-pelejä – näissä mahdollisuuksia kehittää/näyttää omia taitoja ja samalla tietysti yhteishenkeä. Näiden lisäksi vielä iltamia, jossa pääpaino siis yhteishengen luomisessa.

– Kunnon valmentaj(i)a: osaa hommansa, tekee erilaisia harjoitteita, mutta silti myös rento.

– Paljon erilaisia turnauksia, matseja, joissa voi pelata kovempiakin vastaan. Pitää päästä paljon pelaamaan eri tapahtumissa, koska siitä se osaaminen oikeasti syntyy.

– Kokeneempia/vanhempia pelaajia mukana, joilta voi oppia.

2) Miten parhaiten houkutellaan ultimaten pariin, miten saadaan jäämään?

Miten houkutellaan:

– kaverin pyynnöstä/vinkistä

– kouludemoja yläasteille ja näihin mukaan junnuja (ei ole niin vakuuttava jos on pelkkiä aikuisia vetämässä sitä demoa)

– kouluilmoittelua: pitää mainostaa tapahtumia (esim. Lempäälän junnu-SM:ien yhteydessä olisi pitänyt olla Hakkarin ja Sääksjärven koulujen seinät täynnä matskua). Kouluihin on saatava lisää tietoa lajista.

– youtube-videoita joissa highlightsejä: kerrotaan lajista, kerrotaan seurasta, kerrotaan missä kaikkialla voi harrastaa — linkit seuraluetteloon tms…

– järkkäämällä yleisiä höntsyvuoroja ja mainostamalla näitä esim. lehdessä

Miten saadaan jäämään:

– Ystävällisiä tyyppejä, hyvä yhteishenki joka suvaitsee uusia.

– Ei oteta alussa niin tosissaan (ei olla heti tavoittelemassa esim. junnu-SM-kultaa).

– Annetaan riittävästi haasteita, pidetään hyviä treenejä: ei istuta, monipuolisia, hyvähenkisiä, ohjattuja, turvallisia, asiaankuuluvia harjoitteita.

3) Miksi itse tulit/jäit?

– kaverin/sisaruksen kutsu/vinkki
– ei ollut muuta harrastusta
– kuntoa kehittävä laji
– mukaansa vetävä vetäjä
– huomasi nopean kehityksen, onnistumisesta huumaantuu
– oppii uusia heittoja
– SOTG-periaate (reilu peli, ei tuomareita)

4) Toteutuuko omassa seurassa hyvä junnutoiminta?

Osassa junnu-SM-joukkueita kyllä, osassa ei. Osassa ongelmana on, että toiminta on kivaa muttei ole tarpeeksi osallistujia. Tulee tuskin yllätyksenä kenellekään, että SOSissa ja LeKissä (junnufinalistit) ON hyvä junnutoiminta.

5) Vinkkejä seuralle, joka kovasti yrittäisi startata junnutoimintaa?

– ”Ei kettuilla junnuille kun ne aloittaa, vaan kannustetaan.” (Yksi myös mainitsi, että osa pelaajista lopettaa, kun tietty henkilö X on ollut treeneissä mukana. Nuorilla siis henkilökemiat merkitsevät  enemmän kuin aikuisilla, jotka pystyvät pitämään tietyt asiat paremmin taka-alalla.)

– Pitää miettiä, mistä aloittaa ne kouludemot: pitäisi olla paikallistoimintaa, ettei tarvitse kaupungin toiselle puolelle matkustaa päästääkseen pelaamaan vaan esim. omassa tai naapurikoulussa olisi pelivuoro. Salivuoro siis sieltä, missä demotaan.

– Useampi valmentaja kerrallaan mukana, niin saa yksilöllisempää opastusta.

– Tehkää tunnetuksi/vetäväksi; menkää kouluihin!

Mitä siis tehdään?

Minusta marssijärjestys seuroissa on aika selvä:

1) Ota seurastasi 1 tyyppi, joka on hyvä nuorten kanssa.
2) Ota selvää, missä kaupungin yläkouluissa on edes 20×10-sali.
3) Käy jututtamassa rehtoria:
a) haluttaisiin pitää Ultimate-demoja 6-8-luokkalaisille ja
b) haluttais saada salivuoroa heitä varten, jos on kiinnostuneita (vuoro saisi olla pian koulupäivän loppumisen jälkeen, jolloin ei ole muita käyttäjiä – ei ulkopuolelta eikä koulun puolesta).

Tajusin itse tässä tärkeän pointin, eli että junnutoimintaa varten seuran ei tarvitse luopua aikuisten salivuoroista. Pienempikin sali riittää. Itsekin olen aloittanut sisäkaudella salissa, joka oli korkeintaan 10×20 m. Ideaalimaailmassa pelataan tietysti kaikki isossa salissa, mutta pienempiä on saatavilla huomattavasti helpommin.

Ja miten sitten rohkaista niitä tyyppejä, jotka on hyviä nuorten kanssa? Sen huomaa täällä Toijalassa treenejä vetämässä käyneistä tamperelaisista ”kummeista”. He alkavat jo vähitellen saada tuntumaa siitä, mitä se on, kun näkee junnujen innon ja nopean oppimistahdin, ja alkavat siitä innostua itsekin.

Kirjoittajasta: Paul Brown

Paul Brown on yksi suomalaisen ja pirkanmaalaisen ultimaten grand old maneista. Amerikasta Suomeen jo vuosikymmeniä sitten kotiutunut Paul oli mukana perustamassa Tampereen UFOa ja on sen jälkeen levittänyt ultimatesanomaa ensin Lempäälään (LeKi) ja sen jälkeen nykyiseen kotipaikkaansa Toijalaan, jonka T.U.F.F.-joukkue osallistui tänä vuonna ensimmäisiin juniori-SM-kisoihinsa. Myös Paulin tytär Emma ja poika Milo pelaavat ultimatea juniorimaajoukkuetasolla.