15.7.2011 / Hietsu Beach Ultimate. Kalajoki Beach Ultimate. Yyteri Beach Ultimate. Rantaultimaten MM-kisat 2011 Italiassa. Katsoo tänä kesänä minne vain, joka paikassa kiekko tuntuu lentävän nurmen sijaan hiekalla. On toki SM-Tour, joka teki uljaan esiinmarssin Siltamäessä ja Tampereella ja jatkuu seuraavaksi Hyvinkäällä, mutta tourin ulkopuolisten turnausten joukossa pelaajia houkuttelevat tänä kesänä nimen omaan rantaturnaukset.
Ultimate.fi päätti selvittää, mikä rantaultimatessa on ”se juttu”. Ja kukapa olisikaan parempi henkilö vastaamaan kysymykseen kuin BULAn, rantaultimaten oman kattojärjestön, puheenjohtaja Patrick van der Valk.
Esitellään mies kuitenkin ensin. Hollantilainen Patrick asuu portugalilais-hollantilaisen perheensä kanssa Portugalissa ja työskentelee osa-aikaisesti San Franciscossa. Siinä sivussa rantaultimaten ”Mr. Nokiaksi” tituleerattu monitoimiosaaja pyörittää BULAa sekä istuu myös maailman ultimaten kattojärjestön WFDF:n rantaultimate- ja spirit-jaostoissa. Mistä tulee lempinimi Mr. Nokia?
– Connecting people, you know, vastaa hyväntuulinen Patrick läppärinsä ääreltä San Franciscosta. – Olen pelannut ultimatea niin kauan, että tunnen todella paljon ultimateihmisiä ympäri maailmaa. Tavallinen ”työpäiväni” BULAn puheenjohtajana koostuukin paljolti ihmisten kanssa sähköisesti kommunikoinnista ja kysymyksiin vastaamisesta. Minulta kysytää kaikkea mahdollista siitä, missä voi pelata rantaultimatea siihen, miten tehdään oikeaoppinen biitsikenttä. Niin, by the way, do you know Minsu?
Useita rantaultimaten suurturnauksia järjestämässä ollut Patrick on myös vastuussa tämänvuotisten Italian beach-ultimaten MM-kisojen järjestelyiden sujumisesta. Ei itse järjestelyistä, mutta siitä, ettei varsinaisilla järjestäjillä unohdu mitään olennaista.
– Tehtäväni on erityisesti saada houkuteltua mahdollisimman paljon pelaajia mukaan, ja mielestäni olemme onnistuneet. Tänä vuonna esimerkiksi mixed-sarjassa on mukana historialliset 24 joukkuetta – siis 24 eri maata mittelemässä rantaultimaten mixed-mestaruudesta! iloitsee Patrick.
”Rantaultimate tuo harvinaislaatuisen tyytyväisyyden tunteen”
Mikä sitten ajaa oman päivätyön päälle työskentelemään täysiä päiviä rantaultimaten hyväksi?
– Kyllä BULAn sivuillakin mainittu BULAn missio on se, mitä itsekin ajattelen tätä hommaa tehdessäni. Tavoitteenamme on edistää kaikin mahdollisin tavoin rantaultimatea ja sille tunnusomaista spiritiä ympäri maailman, kertoo Patrick. – Rantaultimate on antanut itselleni niin paljon, että haluaisin, että mahdollisimman moni muukin pääsisi nauttimaan siitä. Ultimaten reiluus ja positiivinen asenne yhdistettynä siihen, että otetaan vastuu omista teoista on mielestäni loistava perusta, ja kun siihen lisätään fyysisiä ponnisteluja vaativa urheilu, ja taustalla kohisee valtameri hienoa hiekkarantaa vasten, ei voi tulla muuta kuin hyvälle tuulelle. Siitä saa sellaisen tyytyväisyyden tunteen, mitä harvoin muualla kokee.
Pyydettäessä hakemaan rakastamastaan lajista edes joitakin huonoja puolia, Patrick listaa ainoastaan sen, että nurmella on upeaa, tuntee itsensä hiekalla juoksemisen jälkeen äärettömän nopeaksi. Nurmen aiheuttamia kolhuja ja kolotuksia hän sen sijaan ei kaipaa, vaan kiittelee sitä, että rantaultimate sopii erityisesti hieman vanhemmille ultimatenpelaajille. Hiekka on rankempi, mutta huomattavasti kropalle hellempi pelialusta.
Rantaultimatepiireissä on myös muutamia harvoja joukkueita, joiden spiritistä Patrick ei löydä paljoakaan hyvää sanottavaa, mutta kokonaisuutena mies tuntuu myyneen sielunsa lajille – sillä oma alalajinsahan rantaultimate on – lopullisesti.
Rantaturnaus, joka kaikkien tulisi kokea?
Kun Suomen rantaturnaukset on koluttu, minne itseään kunnioittavan rantaultimatistin kannattaa suunnata seuraavaksi?
– Toki Paganello (Italian Riminillä) pitää mainita sellaisena turnauksena, joka tulisi ainakin kerran elämässä kokea. Vaikka monet sanovat, että se on liian iso, persoonaton ja liian kallis, siellä pelataan silti maailman parasta rantaultimatea, ja Riminin rannat ovat täynnä mahtavia pelaajia ja persoonia, sanoo Patrick.
Myös Filippiinien Boracayn saaren turnaus on Patrickin suosiossa, mutta suosikki ylitse muiden löytyy kuitenkin kotirannoilta Portugalista, jossa pelataan juhannuksen aikoihin vuosittain Bar do Peixe, eli ”Kalabaari”. Turnaus on lähes vastakohta Paganellolle, sillä pääosassa ovat BDP:ssä pelien alkaminen iltapäiväkahdelta, juhliminen viitenä iltana peräkkäin, meren antimista nauttiminen sekä yhdessäolo.
– Monet tulevat BDP:hen viettämään unelmiensa ultimateloman. Hyvä henki ja turnausväen tiivis yhdessäolo koko neljän pelipäivän ajan takaavat, että ystävyyksiä – ja pareja – syntyy, ja kaikki nauttivat olostaan. Ehdottomasti kokemisen arvoinen turnaus, tiivistää turnauksen kymmeniä kertoja järjestänyt Patrick.
Rantaultimate kehittää pieniä ultimatemaita
Rantaultimaten tulevaisuuden Patrick näkee valoisana. Laji houkuttelee mukaansa yhä uusia pelaajia, ja nykyään moni (suotuisassa ilmastossa asuva) pelaa myös ainoana lajinaan rantaultimatea.
– Tulevaisuudessa ns. pienemmät ultimatemaat saattavatkin nousta haastamaan perinteisesti vahvoja maita juuri rantaultimaten ansiosta. Esimerkiksi Filippiineillä, Portugalissa, Espanjassa, Meksikossa ja Brasiliassa pelataan todella laadukasta rantaultimatea, kun taas vaikkapa Kanadassa ei juuri ole rantoja tai lämmintä kesää, jolloin harjoitella, selittää Patrick. – Uskoisin myös, että rantaultimaten taktiikat tulevat kehittymään poispäin perinteisestä ultimatesta.
Entä miten BULAn kippari aikoo luotsata laivaansa jatkossa?
– Haluamme kehittää BULAa pysymään yhä paremmin liikkeessä ja tarjoamaan rantaultimatelle omistautuneille ultimatisteille helpon ja byrokratiattoman kanavan tehdä työtä rakastamansa lajin hyväksi, päättää Patrick.
EDIT 17.7.: ”Niin, by the way, do you know Minsu?” 🙂