Nimi: Hanna Öunap
Pelinumero: 7
Seura: Team
Kuulut Teamin kokeneimpiin konkareihin. Miten päädyit aloittamaan ultimaten?
Aloitin vuonna 1995. Silloin näin ystäväni kanssa puistossa jonkin porukan pelailevan ja mietimme, voiko lajia harrastaa ihan oikeasti. Tuolloin — aikana ennen internetin yleistymistä — löysimme liitokiekkoseura Teamin yhteystiedot Keltaisilta sivuilta.
Ultimateurasi pähkinänkuoressa?
Olen pelannut Teamissa toistakymmentä vuotta. Aluksi kärkenä ja penkinlämmittäjänä kuten useimmat, nykyisin keskikentällä. Raksaksi en halua, koska tykkään juosta paljon. Vaikka asun nykyään Espoossa, en aio vaihtaa joukkuetta. Joukkueen vaihtaminen olisi kuin avioeron ottaisi.
Asuin myös neljä vuotta Saksassa, jossa pelasin Hampurin Fischbees-joukkueessa.
Ultimatekentillä sinut tunnetaan parhaiten lempinimelläsi ”Hosu”. Mistä nimi tulee?
Lempinimi ei liity ultimateen, vaan se on annettu minulle jo pienenä. Olin melkoinen sählääjä, törmäilin kaapinoviin jne.
Mikä omassa joukkueessasi Teamissa on parasta?
Nauramme niin paljon yhdessä ja itsellemme. Jotkut muiden joukkueiden pelaajat ovat miettineet, miten voimme puhua toisillemme tällä tavalla. Mutta kun on pelannut yhdessä samojen ihmisten kanssa toistakymmentä vuotta, huumori voi olla mustaa ja hyvin suorapuheista ilman, että kukaan loukkaantuu. Kuin vanhoilla aviopareilla. Uudetkin pelaajat sopeutuvat huumoriimme nopeasti.
Sinulla on ultimatea pelaava aviomies ja kaksi lasta. Millaisia järjestelyjä harrastuksen ja perhe-elämän yhdistäminen vaatii?
Yhteensovittaminen vaatii monenlaisia järjestelyjä. Nyt 4,5- ja 2,5-vuotiaita lapsia on aikanaan imetetty kerran jos toisenkin kenttien läheisissä pusikoissa, ja joukkuetoverit pitävät lapsia silmällä pelien aikana. Äitini oli mukana EM-kisoissa vuonna 2007 lastenhoitajana. Isovanhemmat ovat muutenkin joustavia matkustelijoita, ja lähtö Japaniinkin saattaa olla heillä edessä. Joskus äiti tosin kysyy, olisiko lajista jo vähitellen syytä luopua, kun minulla on milloin mikäkin paikka rikki.
Lapset viihtyvät pelipaikoilla hyvin. Heistä kasvaa sosiaalisia, kun on paljon ihmisiä ympärillä ja hoitajat vaihtuvat. Joskus Leon-pojalla on korkeat odotukset äidin saavutuksista, kun kotiin pitäisi tulla kultamitali kaulassa. Leon on kuitenkin jo alkanut oppia, että aina ei voi voittaa.
Ultimate antaa niin paljon, että järjestelyt jaksaa tehdä. On hauskaa, että pelikentillä näkyy paljon ultimatelapsia. Se kertoo omaa tarinaansa turnauksissa syntyvistä ultimatistien välisistä suhteista. Tosin tämän vuoden EM-kisojen jälkeen oli huolestuttavan hiljaista sillä saralla!
Olet syntynyt vuonna -77. Mitä luulet, saataisiinko Japanin MM-kisoihin naisten masters-joukkue?
Ehdottomasti saataisiin joukkue kasaan, jos vain Japaniin tulee vihdoin naisten masters-sarja. Jos ikäraja on kisoissa -79, kyllä sarjaan pelaajia riittäisi. Kokemusta ja taitoa olisi varmasti riittävästi myös tasokkaaseen naisten masters-maajoukkueeseen. Uskon, että muissa maissa on sama tilanne. Haluaisin pelata masterseissa, sillä tuntuu, että nyt olisi oikea aika astua sivummalle varsinaisesta naisten maajoukkueesta.
Olen menossa beach ultimaten MM-kisojen yhteydessä järjestettävään WDFD:n kokoukseen, jossa toivottavasti selviää, tuleeko Japaniin naisten masters-sarja.
Jokaiselta kesän SM-Tourilta valitaan "Tourin pelaaja". Valitut henkilöt osoittavat turnauksissa taisteluhenkeä, huikaisevat pelillisillä saavutuksillaan tai ovat esimerkillisiä spirit-pelaajia - tai vaikka kaikkia näitä yhtäaikaa!