Naisten SM-sarja: Tentissä tulokas ja konkari

23.1.2012 / Ultimate.fi tutustui  Espoonlahden peleissä tarkemmin naisten A-sarjan kauden 2011-12 pelaajiin. Pihteihin otettiin SM-sarjan tuoreen yhdistelmäjoukkueen LaTun (Lahti-Turku) konkareihin kuuluva Anni Valkola sekä sarjan konkarijoukkueen Länsiviiman uusin tulokas Sara Hietanen.

Nimi: Anni Valkola
Seura: Turku Terror
Joukkue kaudella 2011-2012: LaTu (Lahti-Turku)
Pelinumero: 12
Pelipaikka: raksa
Ikä ja pelivuosia takana: 24 v., pelannut vuodesta 2004

LaTu on uusi kokoonpano naisten SM-sarjaan, ja se syntyi Turku Terrorin ja Lahti Ultimate Clubin lyötyä hynttyyt yhteen talvikaudeksi. Pelinrakentaja eli raksa Anni Valkola on joukkueen kokeneimpia, sillä pelivuosia Annille on kertynyt jo kahdeksan. Anni kertoo, että idea LaTun joukkueesta syntyi, kun sekä Turulla että Lahdella oli sama ongelma: pelaajia ei ollut aivan riittävästi omaan joukkueeseen. Pelaajakatoa on käynyt  joidenkin muutettua toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tai perheellistyttyä. Yhteydet pelaajien välillä helpottivat joukkueiden yhdistämistä: Lahdessa asuu mm. entinen turkulainen Minna Riski, ja Anni tunsi Lahden Kia Aution maajoukkue- ja junioritoiminnasta. SM-sarjassa voittoja ei ole uudelle yhdistelmäjoukkueelle ihan vielä tullut:

– Vielä on vähän yhteispelissä hakemista, ja peli pääseekin hioutumaan parhaiten turnauksissa. Sehän on yhdistelmäjoukkueen miinuspuoli, että treenaamaan ei oikein muuten koko joukkueella päästä, kertoo Anni.

Pluspuolia ovat pelituntuman säilyminen talven aikana sekä hyvä meininki ja hauskanpito joukkueen kanssa. LaTu on lähdössä treenaamaan yhteispeliä myös ensi viikonlopun Winter Trophy -sisäturnaukseen Göteborgiin, mitä joukkue pitääkin kauden päätavoitteenaan.

”Jonkin oudon lajin” alkeiskurssille

Anni päätyi ultimaten pariin Turussa kuuluisana vuonna 2004, kun kaupunki isännöi ultimaten MM-kilpailuja. Annin äiti kehotti tytärtään käymään katsomassa ”jonkin oudon lajin MM-kisoja”, ja katsomoon päästyään entinen jalkapalloilija Anni innostui välittömästi.

– Lähdin kaverini kanssa Turku Terrorin alkeiskurssille, ja laji on pitänyt mukanaan siitä lähtien. Ultimatessa hauskaa on se, miten helppo muihin joukkueisiin ja pelaajiin on tutustua. Mukana on tietynlaisia ihmisiä ja hyvä porukka. Ultimatessa on pakko olla joukkuepelaaja, sillä yksinhän ei voi maalia tehdä. Varmasti lajin pienuuskin tekee sen, että ihmiset ovat sosiaalisia ja avoimia, ja aina pelataan vähän pilke silmäkulmassa, kuvailee Anni.

Anni on mukana myös naisten maajoukkueringissä tavoitteenaan edustaa Suomea Japanin MM-kisoissa heinäkuussa. Mukaan Annin houkutteli mahdollisuus päästä treenaamaan kovaa uusien pelaajien kanssa sekä myös halu panostaa naisultimateen. Turussa näet suurin osa treeneistä vedetään mixedinä.

Ultimate-esikuvaa kysyttäessä  jo pitkään ultimatessa mukana ollut Anni on ensin haluton mainitsemaan ketään nimeltä.

– Teamin Pirjo Hästbackan eli Pirren kiekonkäsittelyä ja työtä raksana on mielenkiintoista seurata, kertoo Anni. – Mutta sekä miehissä että naisissa on useita pelaajia, joiden peliä on kiva katsoa. Myös taitava joukkue voi tietyllä tavalla olla esikuva, sanoo Anni.

Nimi: Sara Hietanen
Seura: Espoo Ultimate Club
Joukkue kaudella 2011-2012: Länsiviima
Pelinumero: 24
Pelipaikka: kärki
Ikä ja pelivuosia takana: Kohta 23 v., pelannut vuodesta 2008

Länsiviima on vienyt Suomen mestaruuksia viime vuosina niin usein, että suurin osa on mennyt jo laskuissa sekaisin. Tällä kaudella joukkueen riveissä pelaa vikkeläjalkainen kärki, jonka kaapista ei SM-mitaleita vielä löydy. Kyseessä on Sara Hietanen, joka pelaa ensimmäistä kauttaan Viiman ykkösjoukkueessa.

Sara lähti EUC:n alkeiskurssille vuonna 2008 innostuttuaan ultimatesta yläasteen liikuntatunneilla. Viiman valmentaja Henna Lehtonen kehuu Saran intoa ja nopeaa kehittymistä:

– Erityisesti Saran pelinlukutaito on kehittynyt talven aikana. Sara on ehkä yksi tulevaisuuden pelaajista koko Suomen ultimateskenessä, kun on nuori ja intoa riittää, luonnehtii Henna.

Miltä SM-sarjapelit sitten tulokkaasta itsestään tuntuvat?

– Onhan se mahtavaa päästä harjoittelemaan kovien pelaajien kanssa kovia pelejä. Lisäksi se kannustaa, kun itsessä nähdään potentiaalia, ja tulee lisää halua kehittyä. Olen kova jännittäjä ennen pelejä, mutta heti kun pääsee kentälle, jännityksestä pääsee eroon, kertoo Sara.

Voitot virkistävää vaihtelua

Viimahan ei hävinnyt alkusarjassa yhtäkään ottelua. Mahtaako pelaaminen edes olla kehittävää, kun ei opi häviämään ollenkaan?

– Heh, kyllä minä olen ultimateurani alussa saanut hävitä ihan tarpeeksi, nauraa Sara. – Ensimmäisellä kaudella kolmosjoukkueessa ei tainnut tulla yhtään voittoa koko kaudella, ja toisellakin korkeintaan pari. Eli nyt on siis ihan virkistävää välillä voittaakin.

Sara kertoo, että peliajasta joutuu Viimassa taistelemaan todella, ja töitä pitää tehdä paljon sen ansaitsemiseksi. Kehittymisen paikoiksi Sara mainitsee pelinlukutaidon, varman kiekonkäsittelyn sekä itseluottamuksen, sillä:

– Jos epäröi, ei sitä pitkälle pääse. Jos ei usko, että kiekon saa kiinni, ei sitä saa.

Saran vahvuudet ovat nopeat jalat, jotka juontavat juurensa monipuolisesta urheilutaustasta, mm. tanssista. Nopeus on Saran valtti myös naisten maajoukkueringissä, johon hän lähti mukaan tutustumaan ultimatepiireihin ja harjoittelemaan ulkopeliä myös sisäkauden aikana. Sara odottaakin kesää ja ulkopelejä innolla, sillä pari kautta on mennyt loukkaantumisten takia hieman ohi suun.

Ultimate-esikuvia ei Sara osaa vielä mainita, sillä hän ei koe tuntevansa ultimatenpelaajia vielä tarpeeksi hyvin. Kesäkauden 2012 jälkeen täytyykin luultavasti kysyä samaa uudestaan!

Teksti: Ultimate.fi / AM