24.5.2012 / Kööpenhaminassa pelattiin helatorstaiviikonloppuna maineikas Wondeful Copenhagen Ultimate -turnaus. Turnaus yllätti matkaan lähteneen Suomen naisten maajoukkueen. Suomi voitti kolmipäiväisen turnauksen kuudesta pelistään viisi – sekä alkusarjan että jatkosarjan – ja hävisi vain yhden ottelun. Turnausformaatin erikoisuus oli, että 8-10-puolivälierätappio tanskalaiselle Team 1935:lle pudotti Suomen joukkueen suoraan jumbofinaaliin. Sen Suomi vei päättäväisellä pelillä, ja tuloksena Suomen naisille turnauksen kahdeksas sija. Naisten sarjan voitti Ison-Britannian Iceni, jota vastaan Suomi pelasi jatkosarjassa tasaisesti ja vei ottelun yhden pisteen erolla.
Suomen valmentaja Paula Sihto harmitteli sitä, että joukkueen päätavoite eli turnausvoitto jäi Köpiksessä saavuttamatta.
– Vekkulin turnausformaatin myötä häviämällä yhden ottelun päädyimme tylysti suoraan jumbofinaaliin, ja tavoiteltavana oli enää turnauksen 8. sija, jonka kyllä hoidimme kotiin. Siinä eivät auttaneet alkulohkon eikä jatkolohkon voitot, summa Sihto.
– Asiasta täytyy kuitenkin löytää myös joukkuetta hyödyttävät asiat. Turnauksesta haimme lisäksi turnauskokemusta koko rosterin laajuudelta Sakain kisoja varten – otteluihin valmistautumista, yhteispelin hiomista, taktiikoiden kokeilua, turnauskestävyyttä jne. Tärkeimpänä saimme kokea, miltä tuntuu kääntää ottelu voitoksi kovan väännön jälkeen, kuten ottelussa koko turnauksen voittanutta Icenia vastaan. Toisaalta saimme kokea myös, miltä tuntuu hävitä ottelu, joka oli siihen mennessä ainoa ottelu, jolla oli todellista merkitystä jatkon kannalta (kvartsi). Ehkäpä tuota kokemusta rikkaampana pystymme Japanissa keskittymään ja valmistautumaan otteluihin entistä paremmin.
Joukkueen toinen valmentaja Henna Lehtonen sekä kapteeni Henna ”Japu” Tanskanen kiittelivät erinomaista joukkuehenkeä sekä joukkueen sitoutumista.
– Olen erittäin tyytyväinen, että koko joukkue (22 pelaajaa) lähti harjoitusturnaukseen. Tämä osoittaa hyvin joukkueen sitoutumisen projektiin. Koska kaikki olivat mukana, pääsivät valmentajat testaamaan koko rosterin peluutusta, ja pelaajat puolestaan tottumaan siihen, mitä iso rosteri käytännössä tarkoittaa. Tämä ei varmasti ole monellekaan tuttua. Parasta turnauksen antia olikin, että joukkue onnistui luomaan omat keinonsa pitää jokainen pelaaja pelissä mukana, vaikka peliaikaa tuli monille totuttua vähemmän, kuvailee kapteeni Tanskanen.
Avoimessa Team ”muukalaislegioonaporukalla” neljänneksi
Avoin sarja pelattiin swiss draw -formaatilla, jossa voittojen lisäksi lasketaan otteluiden maalieroja ja niiden perusteella turnauksen edetessä pelataan jatkuvasti tasaisia pelejä. Espoolaisilla ja tamperelaisilla ryyditetty Helsingin Team selvitti hyvällä pelillä tiensä aina mitalipeleihin asti. Vastuksena pronssipelissä oli Ruotsin paras joukkue Viksjöfors, joka vei mitalit länsinaapuriin. Avoimen sarjan voitti Tanskan Ragnarök Ultimate.
– Team lähti turnaukseen tavallistakin sekalaisemmalla porukalla, kun perusblandista terästivät Pasi Tamminen ja Roni Hotari Otsosta sekä Timo Paatola, Teemu ”Teme” Rantanen ja Henkka Isojärvi UFOsta. Lisäksi harvinaisen comebackin teki Kokkolaan eläköitynyt Mikko ”Mouhis” Mourujärvi. Muukalaislegioonalaiset istuivat systeemiin kuitenkin erinomaisesti, eikä minkäänlaisia hylkimisreaktioita havaittu, kertoo valmentaja Matti Kajaste.
Team sai rahoilleen vastinetta ja pelasi kertaalleen kaikkia kärkijoukkueita vastaan ja jopa kahdesti voittajaa Ragnarökiä vastaan. Kajasteen mukaan ”lahjat riittivät tällä kertaa neljänteen sijaan”. Teamilaisista tulessa oli erityisesti Ryo Kumagai, joka keräsi vastustajilta MVP-mainintoja.
Swiss draw toimi Köpiksessä hyvin, vaikka formaattiin liittyikin hienoisia ongelmia lähinnä siinä, että seuraavan pelin vastustajan ja kentän saa tietoonsa kovin myöhään. Pienellä joukkuemäärällä ja isoilla tasoeroilla myös taktikoinnin mahdollisuus kasvaa.
– Näin pienellä joukkuemäärällä (kun joukkueiden tasoerot kaavion yläpään ja alapään välillä ovat melko suuret) ratkaisevaa on usein se, että kuka saa kenetkin vastaansa viimeiselle kierrokselle. Esimerkiksi Teamilla kvartsipelin vastustaja oli lopulta kiinni yhdestä pisteestä (siis yhdestä maalista). Näin ollen voi joskus olla kannattavaa tahallaan hävitä kolmannella kierroksella siten, että saa vastaansa viimeisellä kierroksella heikomman vastustajan. Varsinkin jos turnauksessa on mukana selkeästi heikompia joukkueita. Formaatti toimii selkeästi paremmin turnauksissa, jossa joukkueiden määrä on lähempänä kahtakymmentä. Kuitenkaan tänä vuonna miesten puolella ei lopulta yllätyksiä sattunut. Sijat jakautuivat reilusti joukkueiden tasoon nähden, kuvaa Teamin toinen valmentaja Mikko Saloila.
Teksti: Ultimate.fi / AM
Ultimaten maajoukkueita tukemassa mm.:
Powerade
Tampereen kaupunki
Golla