Rantaultimaten EM-kilpailut ovat takana, ja Suomen joukkueet ovat palanneet kesänviettoon kotimaahan. Avoin mastersmaajoukkue tuli kotiin pronssimitalit kaulassa komeillen, naiset puolestaan pettyneinä loppusijoitukseen.
Mastersin vahvuudet vastuunkanto ja yksinkertainen peli
Suomen mastersit ovat enemmän kuin tyytyväisiä EM-pronssiin. Hiekka ei ollut joukkueelle millään lailla tuttu pelialusta (alle viidellä oli siitä kokemusta viimeisen 10 vuoden ajalta), ja yhteistä treeniäkin oli vain muutamien sessioiden verran. Mutta vaikka joukkue piti matalaa profiilia ennen kisoja niin treenaamisen kuin medianäkyyvyydenkin suhteen, oli menestys pelaajavalmentajakolmikko Öunapin, Lehdon ja Vaskion mukaan kuitenkin ”jollain lailla odotettua”. Peetu Öunapkertoo mastersien viime vuosien jatkuvan mitalikannan johtuvan osaksi siitä, että joukkueella on taipumus aina pelata omien taitojensa ylärajoilla tärkeissä otteluissa ja sitä kautta menestyä.
”Joukkue on nimensä mukaisesti kokenut ryhmä ja osaa suhtautua asioihin ”aikuismaisesti”. Vielä muissa ikäluokissa yksilön oma ego menee usein joukkueen edun edelle. Nuristaan peliajasta, analysoidaan epäolennaisia asioita ja unohdetaan tukea kaveria sinä vaikeimpana hetkenä, joita joka turnauksessa tulee. Masterseissa vastuunkanto on harvinaisen korkeaa sekä kentällä että sen ulkopuolella. Pidetään huolta kaverista ja itsestä. Jokainen on ymmärtänyt jo sen, että ei pelikuvio, valmentaja tai joku muu ulkoinen asia kiekkoja poisheittele tai tiputtele, vaan se on jokaisen yksilön vastuu omasta tekemisestä”, kuvaa Peetu.
Peetu kertoo esimerkin hienosta henkilökohtaisesta vastuunkannosta:
”Seinäjokelainen rookiemme huomasi turnauksen edetessä, etteivät aamupelit suju häneltä niin hyvin kuin muut matsit. Valmennus ei tätä ollut huomannut, mutta pelaaja itse oli sitä mieltä, ettei ole tarpeeksi hereillä aamupeleissä. Pronssiottelumme saatui aamuysin peliksi. Kyseinen pelaaja laittoi herätyskellon soimaan 5:45, veti omaehtoisen aamutreenin, ja avot – pelasi kisojen parhaan pelin tärkeimmässä paikassa pimentämällä täysin vastustajan parhaan pelaajan.”
Vastuunkannon lisäksi masterseja avitti hiekalla yksinkertainen ja pelkistetty pelitaktiikka. Sovittuun laitaan pelattua cutback-peliä eivät saaneet muut vastustajat kuriin kuin britit välierässä.
”Uskoimme siihen, että jos jonnekin kentällä tehdään tilaa, niin sinne päästään. Aika nopeasti huomasimme, että tämähän toimii hiekalla paremmin kuin muilla alustoilla. Haluttuun ränniin pääsee aina, kunhan vaan ensin harhauttaa ja sitten polkee kunnolla loppuun asti.”
Kolmas vahvuus oli kolme erityylistä kentällistä.
”Pelasimme samalla ideologialla kaikki kentät, mutta johtuen kentällisten pelaajien erityylisestä pelitavasta peli eri kentiten välillä erosi paljonkin toisistaan.”
Masters ei meinaa jäädä laakereilleen lepäämään biitsi-EM-pronssin jälkeenkään, vaan mielessä siintävät jo seuraavat turnaukset.
”Kyllä tämä sen verran hyvä elämänviettotapa on, että varmastikin taas jotain jatkossa viritellään. Britit ja Hollanti on jo haastettu lumi-mastersultimate-turnaukseen Suomeen…” paljastaa Peetu.
Naisten pettymys: pienestä kiinni
Naisten maajoukkueen ennakko-odotukset EM-kisojen suhteen olivat riehakkaat, ja kaikki alkoikin suunnitelmien mukaan. Alkulohkosta irtosi toinen sija vain parin pisteen tappiolla Sveitsille, joka lopulta pelasi turnauksen finaalissa Venäjää vastaan. Kisojen taitekohta tuli kuitenkin ”mustana lauantaina”, kun hyvin alkanut puolivälieräpeli Saksaa vastaan päättyikin yllättäen karvaaseen tappioon. Joukkue lähti peliin itsevarmana ja piti itseään voittajasuosikkina (vaikka esimerkiksi Skyd Magazine oli asiasta eri mieltä), mutta Saksa nousi toisella puoliajalla taistelemaan ja vei kuin varkain viimeiset pisteet. Näin Suomi tippui pettyneenä pois neljän parhaan joukosta.
”Lopputulos oli suuri pettymys”, kertoo pelaajavalmentaja Hanna Öunap. ”Jos tähtäin on kullassa ja joukkue lentää kvartseissa ulos, ottaa luonnollisesti päähän. Syitä kvartsitappioon mietitään koko joukkueen voimin.”
Epärealistisina joukkue ei tavoitteitaan kuitenkaan pitänyt, sillä lopulta kyse oli hyvin pienestä. ”Parista pisteestä jäi kiinni, että olisimme olleet neljän joukossa, jolloin fiilis olisi tietenkin aivan toinen.”
Samaa pohtii pelaajavalmentajakaksikon toinen osapuoli Marja Elonheimo:
”Jotenkin jäi fiilis, että kisat menivät hirmu huonosti, vaikka oikeastaan hävisimme vain kolme matsia kahdeksasta. Siis saman verran kuin Iso-Britannialla (4. sija), Itävallalla (5. sija) ja Italialla (9. sija).”
Suomen voitot irtosivat hyvällä kiekollisella pelillä, mistä oli etua tuulisessa säässä. ”Tuuli oli meille valtti, sillä luotimme siirtelytaitoomme”, kuvaa Hanna.
Eivät Suomen naiset sentään aivan tyhjin käsin kisoista kotiin tulleet, sillä Suomi nappasi spirit-pisteissä toisen sijan. EM-kisoihin tapahtumana naiset olivat erittäin tyytyväisiä, kuten myös mastersit. Järjestelyt toimivat kaikilla osa-alueilla.
”Kisajärjestäjille täytyy nostaa malja. En ole ikinä ollut kisoissa, joissa kaikki olisi toiminut yhtä mutkattomasti kuin ECBU:ssa. Aikataulut, ruuat, tulospalvelu, langaton verkko kentillä – aivan kaikki pelitti!” sanoo Hanna.
Kovat kansainväliset turnaukset – ja myös niukat tappiot – kasvattavat tämän päivän nuoremmista maajoukkuepelaajista tulevaisuuden vastuunkantajia. ”Jatkoa varten kannustaisin pelaajia lähtemään vielä enemmän maailmalle pelaamaan kovempia turnauksia ja saamaan kokemusta tiukoista peleistä. Tahtomalla ja tahdon näkymisellä kentällä (ja treeneissä) saadaan kyllä hyvää aikaan”, päättää Marja.
Miten muilla?
Vaikka Suomen joukkueita seuratessa saattaa unohtua, biitsi-EM-kisoissa pelattiin myös muissa sarjoissa kuin mastersissa ja naisissa. Sveitsi kahmi menestystä kisoista, sillä se oli sekä naisten että avoimen sarjan finaalissa. Sveitsin miehet veivät mestaruuden Iso-Britannialta, naiset puolestaan joutuivat taipumaan todella vahvalle Venäjälle. Saksa esiintyi niin ikään kisoissa vahvasti ja jäi neljän parhaan sijan ulkopuolelle vain avoimessa masters-sarjassa.
Mixedin voiton vei EM-kisojen perusyllättäjä Ruotsi, joka vuodesta toiseen onnistuu kokoamaan arvokisoihin johonkin sarjaan kokeneen joukkueen. Nyt yhdistelmä Skogshyddanin ja Viksjöforsin miehiä ja E6:n naisia oli voittamaton, ja finaalissa kaatui jo Paganellossa menestystä enteillyt Irlanti. Paganellon voittanut Venäjä olisi kenties pärjännyt biitsi-EM-kisoissa paremminkin, mutta menetti jo ensimmäisenä päivänä kolme naispelaajaa loukkaantumisten takia.
http://www.iltasanomat.fi/jalkapallo/art-1288582770633.html
Onko sama Vaskion perhe kyseessä täälläkin?