Fantastinen. Sillä sanalla Scoops-campin valmentaja Greg ”Scoops” Connelly kuvaili viikon pituista leiriä, jossa sosiaaliset jähmeät suomalaiset heittivät ylävitosia toisilleen yhtä luonnollisesti kuin rystyheiton avoimeen tilaan.
– Luulen, että pelaajat halusivat tältä viikolta avainasioita pelin intensiteetin nostamiseksi ja mielestäni me teimme sen, Greg kertoo tuntemuksistaan.
Greg Connelly, jonka ura ultimaten parissa on kestänyt yli 30 vuotta ja siitäkin puolet valmentajana, koki pelaajauransa kohokohdat 80-90-luvulla. ”Olen Bobin (Pekka Rannan) sukupolvea”, kuten hän asian kuvailee. Gregin lisäksi toinen vetovastuu oli Jason Adamsilla, jolla on pari vuosikymmentä ultimatea takanaan ja hänen merkittävin viimeaikainen saavutus on amerikkalaisen puoliammattilaisliigan Major League Ultimaten mestaruus Boston Whitecapsin valmentajana.
– Saavuin paikalle odottaen hyvin laajaa taitotasoa ja olin positiivisesti yllättynyt pelin laadun olevan taitojen puolesta paljon korkeampaa kuin mitä kuvittelin, Jason muistelee ensimmäisiltä päiviltä.
– Paljon, mitä olemme tehneet tällä viikolla on keskittynyt joukkueen rakentamiseen, jotta yksilöistä saadaan enemmän irti. Pelaajilla on paljon osaamista, mutta sitä ei aina hyödynnetä oikealla tavalla, jossa ryhmä kokonaisuutena olisi parempi, hän jatkaa.
”Catch the guy in front of you!”
Osallistujilla päällimäisenä viikosta ovat todennäköisesti ensimmäisten päivien rankka fyysinen rääkki. Leirin aikana ultimatekentän etu- ja takalinjat tulivat jokaiselle tutuksi. Oli sukkulaviestiä punnerruksien ja vatsalihasliikkeiden värittämänä sekä perinteiset ”viivat”, jota Jason kutsui nimellä Field of Dreams (suom. unelmien kenttä). Kunnon kohentamisen lisäksi treenien tavoitteena oli kohentaa päätöksentekoa ja mielenhallintaa pelitilanteissa, kun väsymys paukuttaa takaraivossa.
– Alussa piilee aina riski, kun pelaajat eivät tunne meitä valmentajina tai ihmisinä ja pyydämme heitä tekemään asioita, jotka ovat todella vaikeita ja vaativat kovan sykkeen pitkällä aikavälillä. Mutta kaikki vastasivat pyyntöön erittäin, erittäin hyvin. Se on eräällä tavalla aika hämmästyttävää, Greg hehkuttaa.
– Nimenomaan harjoituksissa intensiteetin ylläpitämistä täytyy harjoitella. Turnauksissa ei voi painaa maagista nappia sitä varten ja luulen, että ihmiset täällä ovat alkaneet ymmärtämään saman, Jason jatkaa.
”High-five!”
Suomalaiset ovat melko hyviä pitämään leuan rinnassa. Varsinkin muutaman takaiskun jälkeen. Scoopsin valmentajat korostivat jokaisen pelaajan tärkeyttä joukkueen kannattelemiseksi ja pelejä varten olikin pari sääntöä: kukaan ei seiso viiden metrin säteellä kaverista, jotta voi keskittyä auttamaan pelaajia sekä jokainen käy heittämässä ylävitoset kaverin kanssa pisteen jälkeen, varsinkin silloin jos meni omiin.
Äänenkäyttö harjoituspelien aikana oli huomattava tavallisiin turnausviikonloppuihin. Samantasoisen metelin on voinut kuulla Brahen kentän finaalipeleissä ja silloinkin suuren yleisömäärän ansiosta.
– Sellaista ääntä täytyy olla jokaisessa matsissa. Ei vain kauden tärkeimmässä, Greg neuvoo.
Pisteiden välissä läpsyttely saatoi monesta tuntua alkuun hieman teennäiseltä, jopa vaikealta. Eihän sitä koskaan tehdä Suomessa, mutta kuten Greg alkuun sanoi, hän tuli pyytämään vaikeita asioita ja yllättyi pelaajien vastaanottavaisesta asenteesta. Vaikka joukkuetoverit ovat kentällä pääosin toisilleen tuntemattomia, pieni ele loi hyvin nopeasti vahvan ryhmähengen pelaajien keskuuteen ja pelit muuttuivat viikkoa pitkin aina vain intensiivisemmäksi.
Suurella sydämellä
– Miesten puolella jokainen työskentelee erittäin lujaa toistensa vuoksi. Kukaan ei lopeta pelaamista ennen kuin piste on päättynyt, Greg analysoi suomalaisia.
– On olemassa paljon joukkueita, jotka lähtevät kentälle, kokeilevat jotain, ja jos se ei toimi niin he ovat jo ulkona pelistä. Olemme mielestämme pistäneet pelaajat ahkeroimaan, ja he ovat totelleet ja auttaneet joukkuekavereita. MIelestäni se on erittäin suuri vahvuus.
– Se ei ole ihan yhtä ilmeistä huomata kuin se, että jollain joukkueella on hyviä kämmenheittoja tai kova miespuolustus, mutta kyky työskennellä muiden avuksi on melkoinen voimavara. Ja se on erinomainen lähtökohta rakentaa jotain suurempaa, Jason kehuu puolestaan.
Greg kokee, että Suomen miesten maajoukkue pystyisi koska tahansa päihittämään Yhdysvaltojen keskitason avoimen seurajoukkueet sekä kamppailemaan voitosta kirkkaimpien kanssa.
– Mielestäni suomalaisten kehityskäyrä on jyrkempi kuin amerikkalaisten tällä hetkellä. Jokainen tietää, että he ovat huippukunnossa ja heillä on strategioita, mutta korkeimmalla tasolla ei ole paljoa muuta meneillään. Luulen, että muut maat ovat ottamassa meitä kiinni.
Jasonilla on vastaavasti naisista paljon kehuttavaa. Hänen mielestä Scoops Campin parhaimmat naispelaajat voisivat pelata jokaisessa Yhdysvaltojen huippujoukkueessa.
– Jos ottaisit 7-10 naispelaajan ringin täältä, he pärjäisivät lähes kaikille Yhdysvaltojen kärkijoukkueille kolmen tai viiden pelin sarjoissa. Amerikkalaisilla on tällä hetkellä etuna laajempi materiaali, joten heillä olisi selkeä etu turnauksen edetessä, mutta ei sen vuoksi, että pelaajat olisivat laadukkaampia, Jason pohtii.
– Oli hienoa nähdä paljon uusia pelaajia täällä kehittymässä. Ehkä kahden tai kolmen vuoden päästä tämä keskustelu voisi olla täysin erilainen.
Naiset ovat Jasonin havainnon mukaan erittäin taitavia hyödyntämään tilanteita. Jos kehittyneimmät pelaajat saavat vastaansa hieman vähemmän pelanneita puolustajia, he ovat valmiina iskemään.
– Se tarkoittaa sitä, että he tekevät viiden metrin syöttöjä, jos se on helppoa tai jos he näkevät hakulinjan pitkälle heitolle, he tekevät senkin. Ja se tekee joukkueista erittäin vaikean, kun puolustus riisutaan aina aseista.
”Ilmiömäinen kokemus”
Valmentajat antavat vielä kiitoksensa järjestäjille ja isännille, jotka ovat tehneet kaiken raskaan työn ja vieraiden elämästä mahdollisimman helpon.
– Tämä oli ilmiömäinen kokemus. En ole koskaan ennen käynyt Suomessa ja olen ollut erittäin vaikuttunut sen kaupungeista, kulttuurista ja ihmisistä, Greg toteaa.
Kokeilitteko eksoottisia ruokia?
– Söimme poroa muutama ilta sitten ja otimme eilen uuden annoksen, koska se oli niin hyvää. En tiedä onko se eksoottista, mutta minä en ollut syönyt sitä koskaan. En ole rohkein syöjä enkä halua syödä oudoimpia asioita, mutta kokeilen mielelläni, varsinkin jos sitä suositellaan. Ja se, että ruoka on lihaa, auttaa aina, Jason nauraa.
Kuvia tapahtumasta on nähtävillä leirin Facebook-sivuilla. > >