Hallitus kumoaa rangaistukset rosterirajarikkeistä – Tour 3:n tulokset säilyvät ennallaan

Suomen Liitokiekkoliiton hallitus käsitteli rosterirajan ylittäneiden Otso 2:n tuomioita joukkueen valituksen pohjalta. Hallitus koki, että kilpailusäännöt ovat monelta osin tulkinnanvaraisia eikä otteluiden häviämiselle ole riittävästi perustetta. Päätöksenteon tueksi pyydettiin ulkopuolista konsultointiapua.

Ultimaten sisäkauden 2017-2018 SM-Tourien päätteeksi havaittu rosterisäännön rikkominen johti päätökseen, jossa avoimen A-sarjassa pelannut Otso 2 ja avoimen B-/C-sarjassa pelannut Disquitos tuomittiin häviämään kaikki viimeisen osaturnauksen ottelunsa. Liiton sääntöjen mukaisesti prosessi eteni ensin seurojen edustajista koostuvalle Ultimatejaostolle käsiteltäväksi. Jaosto on sääntöerimielisyyksissä neuvoa antava elin, jonka esitys oikeasta menettelytavasta siirtyi eteenpäin sarjavastaavien tarkistettavaksi ja päätettäväksi. Tuomio tarkoitti muun muassa Otso 2:n putoamista kevään SM-pronssiottelusta. Tiedotteen rikkeestä ja päätöksestä voi lukea edelleen Ultimate.fista.

Ennen rangaistuksen lopullista voimaanastumista, joukkueilla oli kolme vuorokautta aikaa valittaa päätöksestä. Liitokiekkoliiton hallitus oli tähän mennessä alustanut ja tarkkaillut Ultimatejaostossa käytyä keskustelua sääntörikkeestä, mutta se ei voinut ottaa kantaa itse aiheeseen. Vasta Otso 2:n käytettyä valitusoikeuttaan, asia päätyi hallituksen käsiteltäväksi. Päätöksenteon tukena hallitus konsultoi Olympiakomiteaa ja juristia.

Valituksessaan Otso 2 myönsi rikkoneensa SLKL:n 6.5. rekisteröityjen pelaajien ylärajaa yhdellä pelaajalla SM-Tour 3:lla. Joukkue pahoitteli rikkomustaan ja huolimattomuuttaan. Rike tapahtui, kun Otson kolmosjoukkue ei saanut riittävästi pelaajia viimeiseen osaturnaukseen avoimen C-sarjaan ja jäljelle jääneet pelaajat nostettiin Otson kahteen muuhun joukkueeseen.

Otso 2:n nostettiin lopulta neljä pelaajaa ja joukkueella oli Tour 3:n aikana käytössään yhteensä 12 pelaajaa. Joukkue ei kokenut saaneensa ylimääräisistä pelaajistaan epäreilua kilpailuetua. Päinvastoin, joukkue koki 12 pelaajan aiheuttavan sisäkaudella peluutusvaikeuksia. Otso 2:n selvityksen mukaan kahta nostettua pelaajaa ei peluutettu lainkaan tärkeissä peleissä.

Otso 2 koki tulleensa väärinkohdelluksi alkuperäisessä päätöksessä ja rangaistuksessa ainakin sääntöjen epäselvyyden takia, aiempiin vastaaviin tapauksiin verrattuna rangaistuksen ankaruudessa sekä rikkomuksen käsittelyssä Ultimatejaostossa.

Hallituksen käsittelyssä todettiin, että kilpailusäännöt ovat monelta osin tulkinnanvaraisia eikä rosterirajan rikkomiselle löydy suoraa rangaistusta. Epäselvyys oikeasta toimintatavasta oli huomattu jo Ultimatejaoston keskustelun aikana.

Valituksen alaisessa tuomiossa käytettiin apuna sääntöä 9.1. Osallistumisoikeus-säännön rikkominen, jonka mukaan joukkue, joka peluuttaa kilpailukiellon alaista pelaajaa on tuomittu häviämään ne ottelut, jossa näin on menetelty. Kilpailukiellon alainen pelaaja on Ultimatejaoston kilpailukieltoon määrätty pelaaja. Säännöt eivät kuitenkaan määrää rosterirajan ylittänyttä pelaajaa automaattisesti kilpailukieltoon.

Sääntö 9.1 tuntee myös pelikelvottoman pelaajan. Se on pelaaja, joka ei ole ennen ensimmäistä sarjakauden otteluaan maksanut vaadittua liiton jäsenmaksua sekä Ultimatejaoston pelilisenssimaksua. Tällaisen pelaajan peluuttamisesta voidaan langettaa joukkueelle 85 euron sakko sekä pelikielto, joka raukeaa sakon maksamisesta. Mikäli sakkoa ei makseta eräpäivään mennessä, Ultimatejaosto voi päätöksellään langettaa enintään yhden sarjakauden mittaisen pelikiellon, joka voidaan ulottaa kaikkiin joukkueessa pelanneisiin pelaajiin. Pelikelvoton pelaaja voidaan määrätä pelikieltoon, kuitenkin korkeintaan kymmenen ottelun ajaksi. Pelaajan kilpailukielto jatkuu luonnollisesti myös aina siihen asti, kunnes suorittamatta jätetyt maksut ovat maksettu liitolle.

Kilpailusäännöistä ei toisin sanoen löydy yksiselitteistä vastausta siihen, kuinka rosterirajaa rikkonutta pelaajaa tulisi luokitella tai rangaista eikä myöskään siihen, miten sellaista pelaajaa peluuttanutta joukkuetta tulisi kohdella. Tarkastelun pohjalta on ymmärrettävää, että sääntökeskustelu oikeasta toimintavasta on ollut erityisen hankalaa.

Rosterirajoja on rikottu myös kahdella aiemmalla kaudella, mutta niissä tapauksissa joukkueita ei tuomittu häviämään otteluitaan tai edes varoitettu toiminnastaan. Otso 2 näki perusteettomaksi muuttaa rangaistusta toiseen äärilaitaan yhdenvertaisuuteen nojaten.

Hallituksen pyytämät asiantuntijat toteavat, ettei lopputuloksen muuttaminen jälkikäteen ole kilpailusääntöjen puitteissa mahdollista, koska sitä ei ole kirjattu määräyksiin mahdollisena rangaistuksena kyseistä rikkeestä. Sääntöjen vastaisesti käytetyt pelaajat eivät ole myöskään olleet kilpailumääräysten mukaisesti pelikelvottomia tai kilpailukiellon alaisia, joten ottelun lopputuloksen muuttaminen ei tälläkään perusteella ole mahdollista. Tulkinnanvaraisia sääntöjä käsiteltäessä olisikin vähintään kohtuullista, että joukkueita informoitaisiin ajoissa, mikäli rangaistuslinja muuttuu. Aiempiin tapauksiin verraten sekä urheilun reiluus ja etiikka huomioiden Otso 2:n saama tuomio on kohtuuton.

Liitokiekkoliiton hallitus näkee, että Otso 2:a ei nykyisten kilpailusääntöjen pohjalta voida tuomita häviämään kaikkia Tour 3:n otteluitaan rosterirajan rikkomisesta. Kilpailusäännöt eivät myöskään salli sakon asettamista. Hallitus on näin ollen päättänyt kumota aiemman rangaistuksen Otso 2:n osalta. Joukkueella ei kuitenkaan ole oikeutta peluuttaa SM-pronssiottelussa 16:ta pelaajaa ilman Ultimatejaoston hyväksyntää. 16:nneksi pelaajaksi katsotaan se, kuka on viimeisimpänä merkitty pelaavaksi pöytäkirjassa. Hallitus kokee myös aiheelliseksi muuttaa Disquitosin tuomion yhdenvertaisuuden nimissä, vaikka joukkue ei käyttänytkään valitusoikeuttaan.

Jatkotoimenpiteinä hallitus aloittaa työn kilpailusääntöjen päivittämisestä sekä johdonmukaisemman rikkeiden käsittelyä koskevan toimintamallin kehittämisestä.