Lauantaina 10.3.2018 hallikausi huipentui mitalitaistoihin Pasilan urheiluhallilla. Finaalipäivä tarjoisi aikuisten sarjojen lisäksi jännitystä myös U20-sarjan finaalipelin tiimoilta.
U20-finaali: ViRHe – LeKi 15-10
Lauantaina ensimmäisenä tulessa olivat Suomen tulevaisuuden toivot alle 20-vuotiaiden finaalipelissä, jossa kohtasivat vauhdilla junioriultimateen kärkeen ponnistanut ViRHe Vihdistä sekä juniorisarjojen kestomenestyjä LeKi Lempäälästä. Kauden aiemmissa kohtaamisissa ViRHe vei kaikki ottelut, mutta tämä ottelu käynnistyi vauhdikkaasti LeKin toimesta lempääläisten viedessä peliä 5-3 tilanteeseen asti. Tämän jälkeen Simo Soinin Callahan-maali sai vihtiläisten pelin uudelle tasolle eikä ViRHe sortunut enää juurikaan virheisiin päästen ensin rinnalle ja lopulta ohi.
Lempääläläisten riveissä edukseen pelasivat Vilma Heinonen ja Vappu Reunanen, jotka ottivat vastuuta pelin pyörittämisestä hienosti ja vauhdikkaasti sekä olivat mukana viimeistelemässä useimmat maalit. ViRHeen Emil Videman ja Winqvistin veljekset olivat puolestaan Vihdin parhaimmistoa ja finaalin MVP:ksi palkittiinkin takuuvarmasti kiekkoa siirrellyt Emil Videman.
Avoin pronssi: Terror – Otso 2 15-10
Miesten pronssipelistä oli odotettavissa tiukkaakin tiukempi kamppailu, kun kentälle astelivat Terror Turusta sekä espoolaisen Otson kakkosjoukkue.
Kauden aikaisemmissa kohtaamisista Terror vei nimiinsä ensimmäisen ja viimeisen, Otson ollessa parempi keskimmäisessä. Pelit ovat kuitenkin päättyneet enintään kolmen pisteen marginaalilla.
Pronssipeli alkoi erittäin tiukasti molempien joukkueiden pitäessä omat hyökkäyksensä ensimmäisen puoliajan viimeiseen pisteeseen asti, josta Otso nappasi katkomaalin ja pääsi puoliajalle 8-6 johdossa. Kentän konkari Otso 2:n Timo ”Stidi” Vaskio jakeli kiekkoa tyylikkäästi metronomin varmuudella ja tarkkuudella.
Turkulaisilla oli kuitenkin puoliajan tankkaukset kohdillaan. Kovan painostuksen alla Otso 2 sortui muutamaan kiekonmenetykseen ja turkulaiset pääsivät rokottamaan viimeistellen maalit usein aivan sivurajan tuntumassa. Otson puolustuksen ollessa lähes aseeton toisella puoliajalla, päättyi peli lopulta 15-10 ja turkulaisille päästiin ripustamaan pronssimitalit kaulaan.
Naisten pronssi: Viima – UFO 14-5
Naisten pronssipelissä vastakkain asettuivat espoolainen Viima ja Tampereen ultimateylpeys UFO. Huhujen mukaan UFOlla oli haasteita saada viivalle terveitä pelaajia ja he lähtivätkin peliin vain kuudella tamperelaisella. Viiman riveissä oli kertyneitä pelivuosia ehkä triplasti tamperelaisiin nähden ja kokemus näkyi pelin lopputuloksessa.
UFOlaisten oli vaikeaa löytää maalipaikkoja, vaikka välillä he saivatkin katkoja haettua. Viimalaiset sen sijaan pääsivät viimeistelemään useat maalit toistuvilla kämmenmurroilla, vaikka UFOn puolustus onnistui välillä hidastamaan peliä. Viiman ikiliikkuja Pirjo ”Pirre” Hästbacka oli vaikea pideltävä ympäri kenttää ja Marina Kuusivaara pääsi tamperelaisten kannalta liian usein puolustajilta karkuun.
Pronssiottelu päättyi aika selviin lukemiin, 14-5 espoolaisille.
Naisten finaali: Helsinki Moves – Atletico 13-10
Naisten finaalissa kohtasivat tutut kilpakumppanit Helsinki Moves ja espoolainen Atletico. Tähän peliin Helsinki lähtikin erittäin varmalla ja rauhallisella hyökkäyspelillä välittämättä espoolaisten tiukasta takiaispuolustuksesta.
Atletico sai välillä pelattua omaa pitkää peliänsä ja tehtyä ”helpot” yhden tai kahden syötön maalit Helsingin rummuttaessa usein monen monta dumppisiirtoa, joiden jälkeen vihdoin löytyi maalipaikka. Helsinki hyödynsi ensimmäisellä puoliajalla paremmalla prosentilla hyökkäysmahdollisuutensa ja puoliajalle mentiinkin helsinkiläisten johtaessa 8-5.
Stadin pirkot onnistuivat koko ottelussa pitämään yhtä hyökkäystä lukuun ottamatta kaikki hyökkäyksensä, mikä varmisti heille voiton Atleticon sortuessa muutamiin menetyksiin. Helsingin puolustuksessa muun muassa Inka Wessman ennakoi hyvin ticolaisten aikeet ja pääsi ottamaan tärkeitä katkoja Helsingille. Lopussa Tico pääsi vielä kirimään kahden maalin päähän, mutta Helsinki viimeisteli voittolukemiksi 13-10 päästämättä kottaraisia sen lähemmäksi. Hyökkäyspään kiistaton kuningatar oli naisten finaalissa Helsingin Karoliina Lappalainen, joka venyi ilmiömäisiin suorituksiin ja poimi kaikki hänen suuntaansa lentäneet kiekot näppeihinsä. Näistä suorituksista Lappalainen palkittiinkin naisten sarjan parhaimman pelaajan palkinnolla.
Avoimen finaali: Otso – Saints 15-8
Illan kruunasi avoimen finaali, jossa kohtaavat Espoolaisen Otson ykkösjoukkue sekä Vaasan Saints. Otso lähti ennakkosuosikkina peliin heidän voitettua kauden aikaisemmat kohtaamiset. Ottelu alkoi Otson osalta hieman hermostuneesti ja Saints aloitti vahvasti siirtymällä Juha Santtilan katkomaalilla 2-1 johtoon. Tämän jälkeen alkoi espoolaisten oma peli kulkea ja otsolaiset pääsivät kovalla puolustuksella muutaman katkomaalin kautta puoliajalle jo 8-4 tilanteessa.
Toisella puoliajalla Vaasalaisten peliä sekoittivat muutamat huolimattomuusvirheet, joista Otso rankaisi välittömästi ja ero kasvoi entisestään. Otsolla onnistumisia tuli laajalta rintamalta, mutta tällä kertaa MVP-palkinnon pokkasi Tomi Sandberg, joka toimi useissa pisteissä ratkaisijan roolissa ja otti puolustuksessa tärkeitä katkoja.
Otsolle siis ojennettiin jälleen mestaruuspokaali, mutta pokaalin kestävyydestä voisi hieman antaa palautetta valmistajien suuntaan.
Tapahtumassa palkittiin myös viime vuoden osalta seuraavia palkintoja:
Vuoden junioriliitokiekkoilija: Vappu Reunanen, Atletico
Vuoden liitokiekkoilija: Ulla Kiili, UFO
Vuoden liitokiekkoteko: Atleticon seurajoukkueiden EM-kulta
Vuoden spirit-joukkue: UFO Moro
Kuvat: Joonas Myhrberg