Lajin lähettiläät

Janne Airo

Mikä ihme siinä on, että maailman hienoin joukkuelaji ei ole Suomessa tämän suositumpi?

Suokaa anteeksi hieman negatiivinen suorapuheisuuteni, mutta ultimaten harrastajamäärä on Suomessa lähinnä luokkaa säälittävä. Tilanteeseen ei pidä tyytyä.

Aihe puhuttaa paljon, ja on kuvaavaa, että harrastajamäärän vähyys tuli esiin jo tämän sivuston ensimmäisen blogikirjoituksen toisessa lauseessa. Seitsemän vuoden takaiset MM-kisat aiheuttivat kaikkien aikojen piikin harrastajien määrässä, mutta kuten Aleksi kirjoituksessaan toteaa, ei uusia MM-kisoja taida tulla ihan heti.

Valoakin on tosin näkyvissä, ainakin Tampereella. Tiinan mainitsemia keinoja voisi varmasti soveltaa muuallakin, ja etenkin (korkea)koulujoukkueisiin kannattaa panostaa.

Harrastajamääriä koskevasta pöytäkeskustelusta syntyi myös aikanaan kipinä saada ultimatelle omat kotimaiset lajisivut, ja sitä kautta syntyi lopulta – tuskallisen hitaasti mutta kuitenkin – ultimate.fi. Nyt lajilla on näyteikkuna ja media, jonka kautta lajia harrastavat ja siitä kiinnostuneet saavat tietoa ultimatesta, niin halutessaan.

Mutta tarttis varmaan tehrä jotain muutakin.

Aina voi itkeä rahan ja resurssien vähyyttä. Tai vyöryttää vastuuta Liitokiekkoliitolle. Tai sille legendaariselle Jonkulle, jonka pitäisi aina tehdä kaikki. Fakta on kuitenkin se, että lajin kasvu lähtee pelaajista.

Kiekko on sinulla ja lasku päällä, mitäs meinasit tehdä?

Kun itse päädyin ns. oikean ultimaten pariin muutaman puistohöntsyissä vietetyn vuoden jälkeen, kiinnitin huomiota ultimaten tiettyyn sisäänpäin kääntyneisyyteen. Vaikka laji itsessään on erittäin sosiaalinen ja avoin, niin lajin ympärillä tuntui leijuvan tietty mystisyyden usva. Internetistä ei tuntunut löytyvän oikein mitään, ja tiedot turnauksista ja kaikesta lajiin liittyvästä liikkuivat omissa porukoissa suusta suuhun tai suljettujen foorumeiden takana. Piti ensin päästä ikään kuin piireihin, ennen kuin lajista sai kunnon käsityksen.

Eikä siitä kovin kauaa ole, kun lajin paraatiturnauksessa, Hietsu Beach Ultimatessa, yksinkertaisesti mentiin pääkaupungin parhaalle rannalle heittelemään auringonottajia kiekolla päähän, eikä varmasti kerrottu kenellekään, mitä lajia oltiin pelaamassa. (Tähän on onneksi tullut huomattavia parannuksia parin viime vuoden aikana!)

Ei siinä varmaan ikinä pitänyt niin käydä, vaan kävipä silti, ja sisäpiirimeiningistä tuli osa lajikulttuuria.

Lyhyesti sanottuna siis, lajin harrastajien pitäisi hieman avautua ulospäin.

Jokainen meistä harrastajista on lajin lähettiläs, ja nyt lajin parhaan sesongin aikaan olisi hyvä hetki toimia sen mukaisesti. Panostuksensa tason voi kukin itse valita, kunhan on edes vähän aktiivinen. Innokas ja fiksu harrastaja on lajin paras mainos.

Kaikkien meistä ei tarvitse olla seura-aktiiveja, järjestää turnauksia tai pystyttää verkkosivuja, mutta jokainen voi tehdä jotain asian eteen. Kun isot linjat eivät tunnu kovin hyvin liikkuvan, niin kannattaa panostaa pieniin asioihin, juurikin siellä ruohonjuuritasolla. Resurssien vähyyttä voi paikata hyvillä ideoilla, ja köyhän pitää olla kekseliäs.

Kerro lajista rohkeasti kavereille ja pyydä mukaan treeneihin, höntsyihin tai edes katsomaan peliä. Kerää kasaan uusi höntsyporukka ja muista mainostaa sitä muillekin. Agitoi kasaan työpaikan tai koulun joukkue Hietsuun tai Yyteriin. Mainitse ultimaten harrastamisen ihanuudesta omissa Facebook- päivityksissäsi. Tykkää ultimate.fi:n Facebook-sivusta ja -päivityksistä, sillä uusi harrastaja saattaa olla vain klikkauksen päässä. Opeta sille pihassa kiekkoa viskovalle naapurin lapselle kunnon heitto, niin joku päivä hänestäkin saadaan yksi harrastaja lisää. Keksi viisi ideaa ultimaten edistämiseksi ja kirjoita siitä tänne blogiin. Ja jos (eli kun) joku kysyy, että ”ai, mikä ultimate”, ohjaa kysyjä tänne, ultimate.fi:hin.

Mitä jos siis lopettaisimme sisäpiiriperinteen tähän, ja olisimme avoimesti ja innostuneesti ultimaten sanansaattajia missä ikinä kuljemmekin?

Henkilökohtaiseksi haasteeksi voisi ottaa vaikka yhden uuden harrastajan ”käännyttämisen” tulevan kesän aikana.

Mukana?

 Ps. Toivottavasti lajin markkinoinnista saadaan kunnollista keskustelua aikaiseksi vaikka tämän blogin kommenteissa tai foorumilla, ja uusia ideoita alkaa lennellä. Aion kirjoitella aiheesta lisää jatkossa (kunhan arvon päätoimittaja jaksaa potkia persiille), ja toivottavasti joku muukin tarttuu aiheeseen.

Kirjoittajasta: Janne Airo

Janne on tamperelainen kuntoilijaultimatisti, jonka ainoa varsinainen kunnianhimo ultimaten suhteen on saada sen suosio nousuun. Tampereen yliopiston FreezeBeesiä edustava Janne on vannoutunut höntsy- ja rentosarjamies, jolle vuoden kohokohdat ovat YBU ja HBU. Siviilissä Janne on musiikkibisneksessä kannuksensa ansainnut markkinointiviestinnän ja sosiaalisen median asiantuntija.