Henna Tanskanen
*************
HEP! Sockeye Campin purkutilaisuus pidetään Siltamäen SM-tourin yhteydessä pelien jälkeen lauantaina 11.6. Leirille osallistuneet Ilkka Vaahtoranta, Matti Kajaste, Pasi Tamminen ja Henna Tanskanen kertovat kokemuksistaan paikan päällä. Paikkana toimii Pasilan juna-aseman läheisyydessä oleva kokous- ja saunatila (osoite: Pasilanraitio 5, Helsinki). Jos et vielä ole ilmoittautunut seurasi kautta kuuntelemaan, ota yhteyttä Liiton toiminnanjohtajaan Jarna Kalpalaan ja kysy, onko tilaisuudessa vielä paikkoja. Jarnan tavoittaa osoittesta info(at)liitokiekkoliitto.fi.
************
Vasta kun Ilkka Vaahtoranta, joka lähti ensimmäisenä hakemaan ultimateoppeja Sockeyen leiriltä, oli palannut turvallisesti takaisin Suomen kamaralle, uskaltautuivat seuraavat suomalaiset matkaan kohti Moskovaa. Muutamia Ilkan käytännön vinkkejä rikkaampina Sockeye Training Campin toiselle viikonlopulle suuntasivat Matti Kajaste (vas.), Henna Tanskanen ja Pasi Tamminen.
Moscow Flying Disc Festival: turnaustreenit
Siinä vaiheessa, kun päätimme osallistua ainoastaan toiselle leiriviikonlopulle, oli leirin aikataulutus ja ohjelma hieman erilainen kuin minkälaiseksi se osoittautui juuri ennen lähtöä. Kävi ilmi, että leirin viimeinen viikonloppu aikataulutetaan kokonaan Moscow Flying Disc Festivalin ehdoilla. Sen sijaan, että olisimme osallistuneet Ilkan tavoin kolmen päivän treenileirille, löysimmekin itsemme pelaamasta Sockeyn kundien koutsaamissa mixed-hattujengeissä Venäjän suurimman hattuturnauksen mestaruudesta. Hattuturnauksen lisäksi festivaaliin kuului muiden kiekkolajien esittelyjä ja kilpailuja sekä yllättävästi myös footbag-turnaus.
Viikonlopun teemana oli ”Short Course of Victory”. Paikan päällä ymmärsimme, että turnauksen aikana oli tarkoituksena laittaa käytäntöön jo viikon aikana leirillä opittuja asioita. Lisäksi tavoitteena oli rakentaa hyvän hengen omaava ja taistelutahtoinen joukkue kasaan Sockeye-pelaajavalmentajan johdolla. Pelejä oli 2-4 päivässä, jonka lisäksi kahtena aamuna oli erillinen kahden tunnin treenisessio. Jokaisella joukkueella oli oma valmentajansa, joka neuvoi, tsemppasi ja loi joukkuehenkeä koko viikonlopun ajan.
Alun ihmettelyn ja skeptisyyden jälkeen huomasimme, että konsepti toimi. Pelien taso oli todella vaihtelevaa, mutta joukkueiden fiilis näytti olevan mahtava. Paikalliset pelaajat itse kommentoivat, kuinka spirit oli nyt turnauksessa aivan toista luokkaa kuin yleensä. Itse yllätyin, kuinka nopeasti pelaajat omaksuivat jenkkityylisen pelikentän laidalle levittäytymisen, kentällä olijoiden auttamisen ja tsemppaamisen (vaikka kokonaan yhteistä kieltä ei ollut missään joukkueessa) sekä pisteiden jälkeisen fiilistelyn. Perusasioita, jotka Suomessakin monesti unohtuvat, jollei niistä aktiivisesti muistuteta.
Matin ja Hennan joukkueen valmentajana toimi Sockeyn vanhimpaan kaartiin kuuluva Aaron Talbot, ja Pasin joukkuetta luotsasi legendaarinen Ben Wiggins, jolle turnaus oli huhujen mukaan viimeinen lukuisten päävammojen takia. Pasin joukkue voitti koko turnauksen ja spirit-palkinnon. Matin ja Hennan joukkue sijoittui neljänneksi.
Leirin ja hattuturnauksen järjestäjät olivat yhdessä koordinoineet ulkomaalaisille vieraille majoitukset paikallisten pelaajien luota. Kuten Ilkkakin jo aiemmin mainitsi, venäläinen vieraanvaraisuus oli erinomaista, ja suomalaisvieraille järjestyi niin majoitus, perinteiset venäläiset ruoat ja mitä jännittävimmät kuljetukset ympäri Moskovaa. Voimme lämpimästi suositella turnausta muillekin suomalaispelaajille. Varmasti kokemisen arvoinen pitkä viikonloppu, ilman Sockeye-leiriäkin. Sääkin on taatusti aina hyvä, koska turnaus on ajoitettu Voitonpäivän (9. toukokuuta) aikaan. Tällöin maan puolustusvoimat pitävät huolen, että taivas on kirkas juhlapäivää ja sotilasparaateja varten.
Sockeye luo joukkuehenkeä omintakeisesti – ja toimivasti
Sockeye on siitä mielenkiintoinen joukkue, että Prahan MM-hopean lisäksi se voitti koko turnauksen spirit-palkinnon. Se on aika kova suoritus avoimen sarjan huipputason jenkki-jengiltä.
Sockeyen henkinen puoli ja uskomaton joukkuefiilis perustuvat positiivisuuteen. Kaikkia kannustetaan, virheistä ei napista (omille eikä vastustajille) ja epäonnistumisistakin kaivetaan jotain positiivista esille. Hävittyjenkin pisteiden jälkeen fiilistellään ja juostaan viivalle tsemppaamaan seuraavaa seitsikkoa tulevaan pisteeseen. Sockeyelle hyvä fiilis on jopa siinä määrin tärkeä asia, että joukkuevalinnoissa ”hankalat” tyypit on jätetty rannalle. Eli pelillisten taitojen lisäksi Sockeyessa arvostetaan myös hyviä tyyppejä ja kykyä nostattaa joukkuehenkeä.
Huomioitavan arvoista on myös, että joukkueessa valmentaminen ei ole pelkästään valmentajien vastuulla. Joukkue on luonut toimintatavan, jonka myötä keskustellaan avoimesti, mietitään ja kokeillaan uusia asioita. Tätä varten joukkueella on silloin tällöin ei-pelilliset sessiot, joissa ainoastaan keskustellaan ja pohditaan yhdessä peliin liittyviä asioita.
Suomessa olisi vielä paljon oppimista ultimaten mentaalipuolesta ja siitä, miten hyvällä fiiliksellä saa ihmeitä aikaan.
Sockeye Suomeen?
Viikonlopun aikana oli erityisesti mahtavaa nähdä, kuinka Sockeyen leiri vaikutti koko Venäjän ultimateyhteisöön. Sockeye-kundien panos oli valtava, ja he olivat läsnä koko ajan mahtavalla intensiteetillä. Tämän ansiosta paikallisten pelaajien innostus, motivaatio ja silkka pelaamisen riemu olivat turnauksen aikana käsin kosketeltavissa.
Ei ole epäilystäkään, etteikö Venäjän ultimate ja pelaajien spirit lähde tämän kymmenenpäiväisen leirin ansiosta entistä vahvempaan nousuun.
Sockeye on järjestänyt vastaavia klinikoita muun muassa Kolumbiassa ja Filippiineillä, ja peräänkuulutan ehdottomasti samankaltaisen leirin järjestämistä Suomessa. Ikävä kyllä Suomi ja muut taantuvat Euroopan maat ovat jääneet ns. väliinputoajiksi. Emme ole ultimaten kehitysmaita, jonne innolla lähdettäisiin levittämään tietoutta. Toisaalta emme myöskään paini kovimmassa kärkikastissa, joten uusia näkemyksiä kyllä kaivattaisiin.
Liitolla on toki vastuunsa erilaisten projektien koordinoinnissa, mutta näkisin, että loppupeleissä vastaavanlaisten klinikoiden organisoinnissa on kyse pelaajien aktiivisuudesta. Projekti vaatii aikaa ja loputonta vapaaehtoista työntekoa. Jos oikeasti haluamme saada tänne kokemusta Atlantin takaa, se täytyy itse vain järjestää. Niin teki Venäjällä leirin pääjärjestäjä Kate Barbanovakin aloittaen chattailemalla Facebookissa Sockeyen Tyler Kinleylle, ja lopputulos puhuu puolestaan.