Oheisharjoittelu: amatöörien puuhastelua?

Ilkka Vaahtoranta

Alkuun voisin tokaista oman totuuteni: Suomessa ei ole yhtään pelaajaa, joka olisi harjoitellut päälajinaan ainoastaan ultimatea ja oheisharjoittelu olisi toteutettu lajinomaisesti koko hänen peliuransa ajan. Siksi oheisharjoittelu on lajissamme ainakin lähtökohtaisesti amatöörien puuhastelua. Tältä pohjalta lähden rakentamaan oheisharjoitteluaihetta.

Mitä oheisharjoittelu on?

Ensinnäkin oheisharjoittelulla tarkoitan kaikkea muuta paitsi liitokiekon kanssa tehtävää harjoittelua. Eli ultimaten näkövinkkelistä oheisharjoitteluun kuuluu esimerkiksi puntilla käynti, veto-/pomppuharjoittelu, uiminen, lenkkeily, sulkapallon pelaaminen, lämmittelyt, jäähdyttelyt, hieronta, venyttelyt yms. Toisin sanoen kaikki urheilu ja lihashuolto, mikä ei ole lajiharjoittelua.

Päivän pihvi: oheisharjoittelun yleiset periaatteet

Periaatteet on sinänsä hyvä lähtökohta, koska ne rakentavat perustan ja prioriteetit kaikelle, mitä oheisharjoittelussa tehdään. Listataanpa alkuun pari tärkeää terveen pelaajan periaatetta.

Oheisharjoittelun tavoitteena on…

• Fyysisen kunnon ylläpito ja perusterveys
• Fyysisen suorituskyvyn parantaminen
• Ulkonäölliset seikat: unelmahaba, unelmarasva-%, jne.
• Loukkaantumisten ja vammojen ehkäisy

Nämä periaatteet eivät ole missään tietyssä järjestyksessä. Jokainen voi mielessään pistää nuo neljä tärkeysjärjestykseen ja tietysti lisätä ne omansa sinne sekaan. Listassa on toki myös päällekkäisyyksiä, mutta mielestäni jako on hyvä.

Viitaten ensimmäiseen otsikkoon ultimatea harrastetaan ainoastaan amatööritasolla. Yksikään pelaaja ei ansaitse pelaamalla, eikä siten ole velvoitettu tiettyyn korkeaan suoritustasoon päivästä ja pelistä toiseen. Pelaajien keski-ikä on suhteellisen korkea, ja useat pelaajat käyvät töissä tai opiskelevat. Ultimatea palataan siis huvin ja kunnon vuoksi.

Mihin periaatteet unohtuvat?

Oheisharjoittelulla käsitetään usein kapeasti punttiohjelmaa ja veto-/pomppuharjoitteita. Olen nähnyt, kokenut ja kuullut useista mielenkiintoisista fysseohjelmista, jotka keskittyvät pääsääntöisesti yllä olevista tavoitteista järjestyksessä toiseen eli fyysisen suorituskyvyn parantamiseen. Ohjelmat ovat usein näpsäkästi laadittuja, hieman tasapäistäviä ja vaativia. Usein pelaajat pitävät ohjelmasta, jos sen avulla pääsee kunnolla hapoille tai saa tunteen, että ”mä olin ihan rikki sen jälkeen”. Tämä tietysti antaa lisää aihetta ohjelmoida kovia treenejä. Harmillisen usein suunnitelmat on myös tehty innostuksen puuskassa ja ajatus ei ole oikein kantanut loppuun asti. Treenit ovat massiivisia, ja motivaatio kuolee nopeasti. Lajin harrastajilla on harvoin aikaa tehdä montaa oheisharjoitetta lajitreenien lisäksi.

Entäpä kuinka usein valmentaja on miettinyt, miten tämä treenaus on suhteessa koko urheilijan uraan? Entäpä tähän kauteen? Valmistaako ohjelma pelaajia matseihin ja turnauksiin vai kehittääkö se vaan noin yleensä? Alkoiko oheisharjoittelu tarpeeksi matalalla intensiteetillä (jotkut eivät ehkä ole käyneet puntilla ennen ultimaten aloittamista)? Joskus ”hulluihin” treeniohjelmiin oltaisiin paremmin valmiita vasta seuraavalla kaudella. Ja ihan varmasti yhden valmentajan käsiala treenien suunnittelussa ei kestä lajissamme muutamaa vuotta pidempään. Suurin ongelma oheisharjoittelussa onkin ehkä jatkuvuus. Suunnittelija ja ajatukset vaihtoon, uusi ohjelma alle ja taas mennään napakasti.

Kuinkahan moni valmentaja on edes pätevä tekemään pelaajien puolesta päätöksiä fyysisesti kovista treeneistä, joilla saattaa sittenkin olla negatiivinen kokonaisvaikutus pelaajan terveyteen ja innostukseen lajin parissa. ”Tota tota… me ei treenattukaan ihan oikeita juttuja pelin kannalta…” Kuka muuten edes tietää, miten lajiamme varten pitäisi oheisharjoitella? Oletko nähnyt lajianalyysiä?

Kehittävät treenit voivat myös olla oikeasti vaativia ja aiheuttavat jo itsessään loukkaantumisia tai altistaa niille. Kiekollinen harjoittelu saattaa kärsiä. Pelaajat väsyvät, ja kiekkotreeneissä ei jakseta pitää enää oikeaa tempoa. Palautuminen ei syystä tai toisesta riitä. Myöskään kehitys ei välttämättä ole edes suhteessa tehtyyn työhön.

Monesti oheistreeneissä kuitenkin suurin ongelma on se, että niitä ei tehdä ollenkaan. Kommentteina muilta olisi kiinnostavaa tietää, kuinka moni joukkue (sanotaan vaikka yli 50 % pelaajista) suorittaa säännöllisesti jotain yhteistä fysseohjelmaa? Kyllä mekin, aina joskus.

Lisää terveitä päiviä?

Itse pistäisin oheisharjoittelun periaatteet seuraavaan järjestykseen:

1. Loukkaantumisten ja vammojen ehkäisy
2. Fyysisen suorituskyvyn parantaminen

Urheileminen sinänsä toteuttaa muut aiemmin mainitut tavoitteet, joten jätin ne pois.

Mielestäni kaikkein tärkein tavoite ultimaten oheisharjoittelussa on loukkaantumisten ja vammojen ehkäisy. On tärkeää, että pelaajat ovat ehjiä treeneistä ja pelistä toiseen. Vähemmän tärkeää on se, että keskimäärin pomppu parani 5 cm. Oho! Samalla puolet jengistä on enemmän tai vähemmän loukkaantuneita, nivusia kiristää, ja yhdellä on rasitusmurtuma.

Ultimatessa joukkueet ovat suht pieniä ja jokainen pelaaja on tärkeä. Terveys on muutenkin ihmisille tärkeä arvo elämässä, joten miksi se ei olisi meidän lajissamme? Järkevä oheisharjoittelu takaa myös pidemmät pelaajaurat ja sitä kautta kokeneemman suomalaisen ultimateyhteisön. Lisäksi tämä periaatejärjestys ei millään muotoa vähennä mahdollisuutta fyysisen suorituskyvyn parantamiseen, päin vastoin! On vain tärkeä pitää mielessä, mikä on tärkeää ja mitä tehdään ensin, ennen kuin ruvetaan rehkimään.

Kirjoittajasta: Ilkka Vaahtoranta

Ilkka on itse kiinnostunut kaikesta oheisharjoitteluun liittyvästä. Hänen oma päälajinsa ennen ultimatea oli uinti, jonka parissa hän viihtyi uimarina ja valmentajana parisenkymmentä vuotta. Yksilölajitausta selittääkin kiinnostusta fyysisten kykyjen kohentamiseen. Nykyisin Ilkka valmentaa EUC:n miesten joukkuetta Otsoa ja pyrkii kehittämään oheisharjoittelua siellä mahdollisuuksien mukaan parempaan päin. Ilkka pyrkii ottamaan kriittisesti kantaa siihen, mitä näkee tapahtuvan oheisharjoittelussa ultimaten piirissä ja muuallakin toivoen, että samalla synnyttäisi keskustelua aiheesta ja lisäisi kiinnostusta parantaa pelaajien elämää lajin parissa.