Lajipäivä kysyi, millaisia seuran jäseniä tarvitaan

29.11.2012 / Liitokiekkoliiton toista kertaa järjestämä lajipäivä 18.11. pyöri tällä kertaa seuratyön ympärillä. Sekä lajin sisältä että ulkopuolelta saatiin erilaisia näkökulmia seuratyön kehittämiseen. Pienellä porukalla paneelikeskusteluista nousi useampien mielipiteitä ja huolia esiin koskien uusien pelaajien, isojen ja pienten, rekrytointia ja sitouttamista joukkueeseen ja seuraan. Myös valmennukseen ja sen jatkuvuuten kiinnitettiin huomiota.

Osallistujalista tilaisuudessa oli tiivis, mutta valitettavasti pääosa osallistujista oli pääkaupunkiseudulta. Päivän kiinnostavia aiheita kuunneltuani ja keskusteluun osallistuttuani tuntui, että myös monella paikalle tulemaan estyneellä olisi ollut aiheista paljon mielipiteitä, sanottavaa ja kysyttävää. Tiedon jakaminen ja keskustelun jatkaminen jälkikäteen seurojen sisällä onkin varmasti tarpeen. Helsinki Ultimaten edustajina paikalla olivat Marja Elonheimo, Pekka Ranta, Jussi Kitusuo, Ville Knuuttila, Karoliina Lappalainen, sekä myös Liitokiekkoliiton puheenjohtajan ominaisuudessa Mikko Saloila. Espoo Ultimate Clubin jäsenistä paikalla olivat Milla Mantere, Henna Lehtonen, Hanna Kauppi, Roni Hotari ja Jarna Kalpala, joka liiton toiminnanjohtajana oli myös hoitanut tilaisuuden käytännön järjestelyt. Atleticoa ja sittemmin maajoukkuevalmennusta edusti paikalla Paula Jussila. Tampereen Ufosta paikalla oli kirjoittaja. Esiintyjävieraamme, Etelä-Suomen liikunta ja urheilu ry:n Kaj-Erik Fohlin oli paikalla kuuntelemassa ennen esiintymistään.

Paneeli: Haasteet seuratyössä

Alun paneelikeskustelua eli herättelyä päivän aiheeseen ”Haasteet seuratyössä” veti Helsinki Ultimaten Marja Elonheimo. Keskustelussa nousi selkeästi haasteina esiin pelaajien, erityisesti junnujen, rekrytointi seuroihin, kun erilaiset demot kyllä kiinnostavat, mutta tie ei johda joukueeseen pelaajaksi asti. Myös pelaajien sitouttaminen seuran toimintaan on kokemusten mukaan haastavaa. Tilanne yksittäisen pelaajan kohdalla kun on usein se, että kuulutaan joukkueeseen, mutta taustalla oleva seura koetaan etäiseksi ja oma osa seuran jäsenenä on häilyvä. Vastuun jakaminen puhututti ja erilaisista talkoopanoksista ja nakkilistoista kuultiin näkemyksiä. Myös uusien pelaajien valmentamiselle tuntui keskustelun perusteella olevan laajemmin tarvetta mutta vähän kiinnostusta. Paneelikeskustelussa esiintyi jo päivän alussa kaikkiin päivän aiheisiin liittyviä pohdintoja, jonka myötä itse esitykset kehittyivät hyvinkin keskustelupainotteisiksi.

Pekka Ranta: Eriyttämisen tärkeys valmennuksessa

Aina yhtä pätevän valmentajan ja opettajan, Helsingin Teamin teräsmiehen Pekka Rannan aiheena tällä kertaa oli treeniajan suunnittelu palvelemaan monia tarkoituksia. Pekan esityksessä tärkeimpänä pointtina oli valmennuksen näkökulmasta eriyttäminen ultimatessa, eli kuinka saada treeniaika ja -tila jaettua siten, että erilaisilla ja eri tasoisilla pelaajilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet treenata omien tarpeidensa mukaan, ja myös valmentajalla mahdollisuus ohjata kohdennetusti harjoitteita.

Havainnollinen esitys jokaisen itse täytettävien kaavioiden kera jäi itselle mieleen ja myös pelaajan näkökulmasta tuli paljon mietittävää; luottaminen valmentajaan treenien vetäjänä, oman motivaation tärkeys harjoitteiden suorittamisessa ja ”body is smart”-ajattelu kehon lihasmuistin kehittymisestä luonnollisesti, kun liikkeellä/liikesarjalla on mitattava tavoite.

Keskustelua heräsi mm. pelaajavalmentajan mahdollisuuksista eriyttää harjoitteita. Toiveena tulevaisuuden luennoille olisi käsitellä myös henkisen valmennuksen eriyttämistä pelaajien mukaan.

Kaj-Erik Fohlin, ESLU: Seurankehittäjän puheenvuoro

Päivän toinen esitys käsitteli seuratoimintaa eri näkökulmista Kaj-Erik Fohlinin johdolla. Fohlin edusti lajipäivässä ESLU:ta eli Etelä-Suomen liikuntaa ja urheilua, mutta kokeneella miehellä oli taustaa monenlaisista hommista eri yhdistysten hallituksista ja seura- ja liittotoiminnasta. Ensitöikseen vieraamme latoi pöytään kasan kysymyksiä liittyen ultimateen lajina, liittotason monimutkaisuuteen lajissamme (kaksi liittoa samalle pelivälineelle), sekä Ultimate.fi sivuston monimutkaisuuteen lajin ulkopuoliselle surffaajalle. Ylipäätään provosoivasti esityksensä aloittanut herra tuntui olevan aidosti pienten lajien kehittymisen promoottori (nimenomaan seura- ja liittopuolella) ja vankka osaaja, mitä tulee seuratoiminnan lainsäädäntöön ja organisointiin siten, että saadaan aikaan jatkuvuutta. Myös liittomme ja lajimme tunnetuuteen Fohlin toivoi lisää panostusta. Hän muistutti paikallistason verkostoitumisen merkityksestä (median ja liikuntalautakunnan tms. kanssa) ja yhteistyöstä muiden lajien kanssa mm. koulutuspuolella.

Case Viima: Panosta tulevaisuuden toivoihin

Päivän viimeisenä esityksenä oli Case Viima – junioritoiminnan järjestäminen Viiman malliin. Viiman alkeis- ja juniorivastaava Jarna Kalpala esitteli tapaa, jolla seurassa tällä hetkellä järjestetään junioritoimintaa, sekä näkemystään siitä, miten junioria tai uutta pelaajaa tulisi valmentaa joukkueen pelaajaksi. Esimerkiksi alkeiskurssia toimivammaksi ratkaisuksi Jarna koki ympärivuotisen seuran avoimen vuoron, jonka mallia on lainattu mm. korkeakouluilla pyörivästä toiminnasta. Näin tavoitetaan heterogeenisempää porukkaa ja aloittelijalla on mahdollisuus osallistua toimintaan yhtäjaksoisemmin pidemmän aikaa. Jatkossa kiinnostuksen kasvettua luonnollinen siirtymä seuran johonkin joukkueeseen käy luontevammin. Esityksessä käsiteltiin myös valmennuksen jatkuvuudesta huolehtimista ja siihen liittyvää ajatusta valmentajaksi kasvattamisesta jo ennen, kuin valmennusvastuu todellisuudessa siirtyy.

Yhteenveto: alun haasteiden äärelle

Päivän päätteeksi paneelikeskustelu pyöri paljon uusien pelaajien rekrytoinnin ja sitouttamisen ympärillä. Lisäksi ajatuksia heräsi siitä, minkälaisia uusia pelaajia lajin pariin haluttaisiin ohjata, jos ja kun ultimatea Suomessa halutaan kehittää myös huippu-urheilun suuntaan. Tosiasiassa kaikki innokkaat seuran toimintaan osallistuvat pelaajat taitoihin ja ikään katsomatta ovat kultaakin kalliimpia, mutta jos pelaajamateriaalia halutaan kasvattaa nopeasti kilpatasolle, on nuorten ja valmiiksi liikunnallisten/urheilleiden, kilpailuun motivoituneiden uusien pelaajien poimiminen tehokasta.

Hieman muiden edeltä kotiinpäin karatessani tunnelma oli sellainen, että pitäisi saada useammin vastaavanlaisia foorumeita, jotta kehitys seuroissa ja liitonkin tasolla saataisiin useamman harteille ja näin lisää polttoainetta tähän innokkaaseen myllyyn. Kiitos omasta puolestani päivän esiintyjille ja järjestäjille sekä muille keskusteluun osallistuneille!

Jos omistat materiaalia lajipäivän esityksistä, voit joko linkata niitä alle kommentteihin tai lähettää osoitteeseen toimitus(at)ultimate.fi julkaistavaksi jutun yhteydessä!

Teksti: Veera Manner