Junioritoimintaa etsimässä USAssa

Jos USAUltimaten toimitusjohtajalta, Tom Crafordilta, kysyy, niin junioreita pitäisi olla ensi kaudella jo 100 000.
Itse uskomme maltillisempaan kasvuun, aloittavat Mike Lowinguth ja Baker Prat, USAultimaten kilpailu ja juniorivastaavat.

Kävin viikolla 9. tapaamassa Bouderissa, Coloradossa USAUltimaten junioritoimintaa koordinoivia liiton palkkalistoilla olevia Bakeria ja Mikea. Päämaja sijaiseet idyllisen yliopistokaupungin kaksikerroksisen toimistotalon yläkerrassa. Palkkalistoilla toimistossa oli tuolloin 14 toimitusjohtajan lisäksi. Ja kaikki innokkaassa työntouhussa. Vaatimattomissa oloissa pyöritetään koko USAn virallista Ultimate-skeneä.

– Junioreita on tällä hetkellä noin 10 000 ja määrä on jakaantunut melko tasan molemmille rannikoille. Keskilännessä on lisäksi muutama paikallinen kesittymä, mutta enimmäkseen on vielä paljon hiljaisia alueita. Jopa niin, että vaikka joissain suurissa kaupungeissa onkin hyvää aikuisten ultimatea niin junioreita ei juuri niissä ole. Lisäksi mm. New York ja Los Angeles ovat eräänlaisia murheenkryynejä. Ne ovat maan kaksi suurinta asutuskeskusta, mutta New Yorkissa on puute kentistä, joten junnut joutuvat hakemaan pelialustat usein kaupungin ulkopuolelta, ja Losissa välimatkat ovat valtavia, joten kulkeminen kentille on erittäin hankalaa. Valitettavasti Losista ei ole noussut vuosiin kunnollista ultimatejoukkuetta vaikka ympäristökaupungeissa joukkueiden taso on huima. Surullista Frisbeen mekkana tunnetun kaupungin kannalta, kertoo Baker Prat, Manager – Competition & Athlete Programs (Youth).

– Junioritoiminta on jakaantunut kahteen linjaan, esittelee Mike Lowinguth. Ensinnäkin meillä on koulujen liikuntatoimeen liittyvä linja. Tällöin alueen kouluille käydään starttaamassa ultimateryhmät, jota saattaa vetää joku paikallinen aktiivi, mutta yleensä koulun liikunnanopettaja. Alueelle käynnistetään koululiiga, jota koulut pelaavat säännöllisesti tiettyinä arkipäivinä. Tämä on osoittautunut erittäin toimivaksi uusien junnujen mukaan saamiseksi. Koulujoukkueeseen on helppo liittyä, kun se on osa koulun pakollista toimintaa. Aluevastaava keskustelee aktiivisesti osavaltion juniorivastaavaan kanssa, joka saa tukea suuraluevastaavalta liitosta. Heidän tehtävänään on huolehtia liigan pyörittämiseen liittyvistä asioista ja kouluttaa opettajia lajiin. Koululiigaa pelataan ainakin kahdella tasolla U19 ja U15, mutta paikoittain myös nuorempia sarjoja on käynnissä. Koulut kisaavat pääsystä osavaltion ja suuralueen mestaruuskisaan, joista parhaat kohtaavat vielä USA:n mestaruudesta. Tilannetta voi seutata USAUltimaten sivuilta.

http://www.usaultimate.org/about/contact_us/youth_division.aspx

– Suuralueita (regional) on tällä hetkellä neljä ja ne ovat painottuneet rannikoiden suuntaan. Yleensä koulujoukkueet matkaavat itään, sillä siellä on tällä haavaa aktiivisempaa toimintaa. Tavoitteena on tietenkin lisätä sektoreita jakamalla nykyisiä pienempiin lohkoihin. Kullekin suuralueelle etsitään yksi päävastaava, joka saa pientä korvausta liitolta. Suuralue jakaantuu sitten pienempiin alueisiin, joilla on omat, yleensä vapaaehtoiset vastaavat. Aktiivisimmilla alueilla vapaaehtoisia on runsaammin. Kullekin alueelle on luotu nettisysteemit, joiden avulla lajista kiinnostuneet tavoittavat alueellisesti toisensa. Netin avulla aluevastaava tunnistaa ne kohteet, jonne kannattaa mennä käynnistämään pelitoimintaa, kertoo tarkasti Mike Lovinguth, Manager – Education & Youth Programs.

– Liitto kouluttaa liikunnanopettajia lajiin osavaltion opettajatapaamisissa. Ideana tällöin on tavoittaa satoja liikunnaopettajia, sen sijaan, että he menisivät tekemään yksittäisi demoja kouluihin, jolloin kontaktiopettajien määrä on vain muutama. Koulutuksissa USAUltimaten kouluttajat keskittyvät nimenomaan ultimatelle tyypillisten harjoitusten ja harjoitteiden esittelyyn. He luottavat, että opettajat hallitsevat liikunnan ammattilaisina tekniikkojen opettamisen. Itse jäin pohtimaan, että näinköhän.

– Koulutuspäivillä opettajat saavat liiton opaspaketin, joka sisältää kirjaset tekniikoista ja drilleistä, eettisen oppaan ja dvd:n ultimatesta. Materiaalit olivat tarkastelun perusteella ihan ok-tasoisia, mutta pedagoogisesti vielä liian aikuismaisia ja kilpajoukkueiden treenejä toistavia. Mainitsin asiasta haastateltaville ja he jäivätkin pohtimaan asiaa. Malliksi esittelin heille suomalaista versiota, jonka jätin heille matkamuistoksi Suomen liitolta.

– Toinen linja on seurajoukkuelinja. Tämä on käytännössä samankaltainen kuin Suomen ultimaten aikuisten systeemi. Juniorijoukkueita muodostuu tällöin jo olemassaolevien kilpajoukkueiden alle, vaikka yllättävää olikin, etteivät Triple Crownin kärkijoukkueet harjoitakaan yleensä junioritoimintaa. Esim. Sockeyllä ei ole varsinaista junioriohjelmaa vaan se kerää riveihinsä tryoutsien kautta jo valmiita pelaajia. Toinen ja selvästi yleisempi tapa on, että juniorit käynnistävät oman joukkueen joko omatoimisesti tai yleensä alueella asuvan entisen aktiivin käynnistämänä. Tällaiset juniorijoukkueet tarvitsevat vanhempiensa tukea toiminnan organisoimiseksi. Toisinaan toimintaa vetää joku isä tai äiti, joka toimii myös joukkuejohtajahuoltajana. Liitto pyrkii tavoittamaan tällaiset valmentajat ja tarjoamaan heille tietoa ja tukea, miten pääsee mukaan peleihin. Aluevastaavien tehtävänä on käynnistää myös tällaisille alueille oma liiga. Nämä pelit pelataan joko arki-iltaisin tai viikonlopputurnauksina paikasta riippuen. Turnausten pyörittämiseen tarvitaan aikuisia aktiiveja sekä pelaajien vanhempia. Tällainen vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta on kuitenkin hyvin tavanomaista USAssa. Etenkin junioreiden pelit vaativat selkeät pelinohjaajat tai tuomarit. Itsetuomarointi ja Spirit ei tahdo pysyä nopean lajinleviämisen vauhdissa, vaikka sille on omistettu koulutusoppaissa oma lukunsa. Silloin tällöin paikalislehdet ja radiot, jopa TV tulevat seuraamaan tapahtumaa. Mutta suurempiin sponsorointeihin ei toistaiseksi ole ylletty. Myös nuorisoseurojen mestaruudesta kilpaillaan koulumallin mukaisesti.

http://www.usaultimate.org/competition/youth_division/youth_club_championships/default.aspx

Oman lisänsä junnusektoriin tarjoaa liiton organisoima leiritoiminta. Kyseessä on enintään viikon mittainen kesäleiri, jossa päälajina on ultimate. Leirien vetäjiksi palkataan alueittain sopivat henkilöt, joilla yleensä on vahva ultimatetausta. Eniten toimintaa on päämajan läheisyydessä Denverissä.

http://www.usaultimate.org/resources/camps/default.aspx

Maajoukkueen muodostamisen täytyy olla haasteelista näin suuressa valtiossa. Kuinka te sen käytännössä järjestätte?

– Netti on nykyään korvaamaton väline maajoukkueeseen pyrkivien löytämiseksi. Ilmoitamme liiton tiedotuskanavia pitkin, milloin halukkaiden on täytettävä nettilomake itsestään ja liitettävä siihen suositukset. Toki asian voi hoitaa postitsekin. Hakemukset käydään huolellisesti läpi ja maajoukkuevastaava keskustelee tryoutseihin kutsuttavaista aluevalmentajien kanssa. Testiviikonloppuihin, joita järjestetään eri puolilla maata kerääntyy aluksi noin 100 pelaajan otos. Näistä valmennusvastaavat valitsevat varsinaisen maajoukkueen. Aluevalmentajien mielipide vaikuttaa paljon valintoihin sillä yhden viikonlopun aikana ei pelaajista voida saada riittävän luotettavaa kuvaa. Jokainen pelaaja maksaa kaikki kulunsa itse. Vain valmentajille voidaan korvata matkat ja asumiset. Muuta varsinaista korvausta heille ei toistaiseksi voida maksaa, harmiitevat molemmat yhteen ääneen.

Ihmettelin USAUltimaten vähäistä sponsorien määrää. Itselleni jäi sellainen kuva, ettei asian eteen tehdä kovin aktiivista työtä. On vaikea uskoa, ettei tällaiseen toimintaan löytyis valloista goodwillä. Muutoksen saattaa käynnistää innokas toimitusjohtaja Crawford ja Usa Olympic Comiteesta kaapattu uusi markkinointipäällikkö Julia Echterhoff Lee.

Muutosta sopii odottaa. Onhan juuri käynnistetty iso muutos kilpailujärjestelmässä; Triple Crown ja yhteistyö ESPN kanssa. Myös Ammatlaisliigan uudelleen käynnistys ja tuomaritoiminnan kehittäminen tuonee vauhtia juniorisektoriin.

Aikaa vierähti Boulderissa parisen tuntia. Lopuksi vaihtelimme perinteisesti lajirekvisiittaa; leijonapaidat vaihtuivat Valmennuspaitoihin, kiekot toisiksi ja oppaat vaihtoivat omistajaa. USAUltimate tavoittelee vakaata jalansijaa isojen lajien taustalla. Paljon on tapahduttava Suomessa, mikäli aiomme pärjätä niin juniorituotannossa tulevina vuosina. Nuorissa on tulevaisuus, oli yhteinen vanhahtava toteamuksemme Boulderissa.

Pekka Ranta