Tyttöjen pelit loppuivat jo perjantaina iloisiin merkkeihin viidennen sijan myötä. Poikien kohtalo oli sijat 13-14, joista taisteltiin Slovakiaa vastaan. Ensimmäistä kertaa junioreiden arvokisoihin (?) osallistunut maa oli ennakkoon altavastaaja, mutta urheilussa paperilla ei ole voitettu kuin vedonlyönnissä.
– Jo alkulämmittelyssä näki, että tästä ei hyvää seuraa. Meno oli tosi velttoa ja halutonta. Ja aivan samoissa merkeissä ottelukin alkoi. Jokainen tietää miltä ultimate näyttää, kun toinen joukkue on tullut paikalle vain sen takia, että merkityksetön ottelu tulee pelata pois alta. Slovakialla ei ollut mitään hävittävää, ja voitto Suomesta olisi heille iso sulka hattuun. Tarviiko sanoa enempää.
Slovakia pelasi vaikeasti ennustettavaa peliä läpi ottelun. Vaikeasti ennustettavaa siksi, että heitot lähtivät lähes kaikilta sellasiin paikkoihin, ja sellaisella tekniikalla, ettei vastaavaa ole nähty Suomessa kuin rantaturnauksissa. Lisäksi kun omat heitot, haut ja kiinniotot olivat valtaosalla suomalaisista aivan ala-arvoisia, ei ihmekään että Slovakia karkasi alussa johtoon.
Lisää harmia Suomelle aiheutti pienet vammat, jotka rajoittivat Kasper Kumpulaisen, Akseli Rannan, Aleksi Pellon ja parin muun pelaamista. Pahin takaisku kuitenkin tuli jo aika aikaisessa vaiheessa, kun Eemeli Pitkäsen turnaus sai rajun lopun. Yhteentörmäyksessä vastustajan kanssa Eemelin polvi meni sijoiltaan, ja näin myös toinen Pitkäsen veljeksistä saa palata kotiin kainalosauvojen kanssa. Juho mursi luun jalkapöydästä jo avausottelussaan. Aluksi vamma näytti todella vakavalta, kun kentällä päivystänyt sairaanhoitohenkilökunta ei pystynyt tilannetta hoitamaan, mutta onneksi naapurikentällä päivystänyt Ison-Britannian lääkäri oli paikalla välittömästi, ja polvi saatiin paikalleen. Lopulta Eemelin suurin huoli oli ambulanssia odotellessa saada sovittu pelipaidan treidaus onnistumaan. (huom: luvattu treidi onnistui finaaleissa, minne Eemeli ehti hyvissä ajoin). Viimeisin diagnoosi on polven osalta hyvä. Luunmurtumilta vältyttiin, ja oletusarvoisesti pelkällä levolla selvitään eteenpäin.
Suomi joutui taistelemaan ottelun loppuun kymmenellä pelaajalla, joista osalla oli enemmän tai vähemmän vammaa jos jotakin. Suomi sai vielä jonkinlaista ryhtiliikettä aikaiseksi ottelun lopussa. Kun Slovakia vielä tarjosi maaleja Suomelle muun muassa pudottamalla aloitusheiton omalla maaliviivalla, ja heittämällä oman aloitusheiton yli rajasta kymmenen metrin päästä omasta maalialueesta seuraavalla puolustusvuorolla, voikin aiheesta todeta ettei ottelun voitto kelvannut.
– Pelaajat itsekin myönsivät, että todella paha maku jäi suuhun. Mutta tässä voi moni katsoa peiliin. Osa teki töitä ja valmistautui peliin asianmukaisesti, mutta osa peliasuista kentällä oli tyhjiä. Ei tällaista saisi tapahtua, kun Suomi-paita on päällä. Pelaajakatoa oli odotettavissa, kun vain 14 pelaajaa on reissussa, mutta tässä ei sen taakse voi piiloutua. Jos olisi ollut varaa penkittää pelaajia, olisi huppari päällä istunut kentän laidalla iso liuta poikia. Mutta sitten ei viivalle olisi ollut laittaa juuri ketään, valmentaja Pasi Roimela toteaa.
Suomen poikien sijoitus oli lopulta 14.
Finaalit Saksan juhlaa
Isäntämaa vei kisoissa finaalit kotiin lähes kaikissa sarjoissa. Kolme neljästä sarjasta päättyi saksalaisjuhliin, ja aivan ansaitusti. Etenkin tyttöjen puolella sarjoja voisi sanoa dominoinniksi. U17-ikäluokassa finaalissa Itävalta kaatui murskaluvuin 15-4, ja välierissäkin Ranska 15-1. U20-sarjassa Italia kaatui Saksan käsittelyssä 15-9. Näin ollen yksikään joukkue ei saanut Saksan tyttöjä vastaan kummassakaan sarjassa edes kymmentä pistettä aikaiseksi.
U20-pojissa finaali oli puolestaan hurja taistelu. Saksa ja Ranska tarjosivat huippuvauhdikkaan ja yleisöystävällisen ottelun, joka sekin päättyi isäntien voitonjuhliin. Pitkiä heittoja ei ottelussa säästelty, kaikkiin tilanteisiin mentiin näyttävästi kovalla asenteella. Taitotasossa joukkueet eivät varmasti olisi hävinneet kotimaan SM-toureilla monellekaan joukkueelle. Huomioitavaa oli pelaajien korkea taitotaso molemmissa joukkueissa, pelaajien fyysinen olemus, sekä rohkeus hakea nopeita ratkaisuita myös useimmiten näissä onnistuen. Kisaturistina olleen Pekka Rannan mukaan vain yksilöiden arviointikyky oli ainoa selkeästi erottuva asia kotimaan huippuseurajoukkueisiin.
Perjantaina pelattu valmentajien ja vapaaehtoisväen ottelu päättyi valmentajien 17-9 voittoon.
Lisää yleisanalyysia kisoista on tulossa myöhemmin.
Köln hiljenee kisojen osalta.
Teksti: Pasi Roimela