Viisi vuotta sitten ultimate Italia oli junioriultimaten kannalta samassa tilanteessa kuin Suomessa ollaan nyt. Pelaajien määrä oli laskussa ja pelaajien keski-ikä huolestuttavan korkea. Nykyisin Bologna on Italiassa se kaupunki, josta muut ottavat mallia juniorityöskentelyyn. Mitä siellä on tehty, siitä kirjoittaa Juho Rajala.
Lyhyt työkomennus vei syksyksi Italiaan ja viime metreillä sain mahdollisuuden tutustua hieman paikalliseen ultimatetoimintaan. Syksyn viimeinen turnaus ”Welcome to the jungle” järjestettiin 2.11.2014 Bolognassa. Otin yhteyttä paikalliseen seuraan Bologna Alligatorsiin, joka lopulta toivotti minut tervetulleeksi pelaamaan heidän riveihinsä. Saapuessani paikalle suurin ero Suomalaisiin turnauksiin pisti silmään välittömästi: täällähän on junioreita – ja paljon!
Aina ei kuitenkaan näin ole ollut. Viisi vuotta sitten Italian ultimate oli samassa tilanteessa kuin Suomessa ollaan nyt. Pelaajien määrä oli laskussa ja pelaajien keski-ikä huolestuttavan korkea. Juniorityö oli vähäistä ja perustui lähinnä satunnaisiin kouludemoihin. Bolognassa asiaan havahduttiin, ja viidessa vuodessa junioreiden avulla on kaupunkiin syntynyt neljä uutta joukkuetta. Nykyisin Bologna on Italiassa se kaupunki, josta muut ottavat mallia juniorityöskentelyyn.
Mitä sitten Bolognassa tapahtui viisi vuotta sitten? Kaupungin junioritoimintaa nykyisin koordinoiva ja uuden järjestemän kehittäjä Davide Morri kertoi, että kaikki sai alkunsa koululaissarjasta. Seurojen ja koulujen välistä yhteistyötä lisättiin viemällä ultimate koulun liikuntatunneille. Kyse ei ollut yksittäisestä demosta, vaan hyvin suunnitellusta kokonaisuudesta, joka toteutettiin useassa koulussa samaan aikaan. Formaatti oli onnistunut ja seuraavana vuonna yhä useampi koulu halusi mukaan projektiin.
Käytännössä jokaisesta koulusta valitaan opettajien innokkuudesta riippuen luokkia, jotka harjoittelevat viikottain valmentajan johdolla. Luokat valmistautuvat vuosittain järjestettävään koululaisturnaukseen, jossa he kohtaavat muiden koulujen joukkueet. Itse asiassa turnauksia on nykyisin useita, sillä joukkuemäärä on noussut yli sataan ja koululaisturnauksessa pelaa noin 2500 oppilasta joka vuosi. Tämä siis vain yhdessä kaupungissa! Helppoa ei pelaajien saaminen ole Bolognassakaan, sillä useiden tuhansien koululaisten joukosta vain noin 50 jatkaa pelaamista aktiivisesti.
Bologna Alligators – Masi on yksi neljästä joukkueesta, jotka perustettiin vuonna 2009 kattavan juniorityön tuloksena. Nykyisin seura pelaa avoimessa sarjassa Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Tämän lisäksi seurassa on naisten joukkue pääsarjassa ja juniorijoukkue, jossa pelaa myös useita alakouluikäisiä pelaajia. Juniorimestaruus ratkaistaan Suomen tavoin yhdessä turnauksessa, jossa Alligator sijoittui tänä vuonna kolmanneksi. Kokonaisuudessaan seurassa on tällä hetkellä noin 50 aktiivista pelaajaa. Bolognan mittakaavassa seura on pieni, sillä kaupungin suurimmalla seuralla CUSB:llä on yhteensä 4 avoimen sarjan joukkuetta, joista yksi koostuu pelkästään junioreista.
Alligatorsin perustajiin kuuluva Piero Pisano kertoi, että juniorityöhön panostetaan seurassa paljon. Koulun liikuntatunteja vetävät edustusjoukkueen pelaajat, jolloin ohjaus on laadukasta. Tuntien vetämisestä seura maksaa ohjaajille pienen palkkion, joka rahoitetaan pääasiassa seuran omasta kassasta (myös koulut maksavat pienen osan). Seurat taas keräävät rahaa omilta pelaajiltaan – esimerkiksi Alligatorsin pelaajat maksavat seuralle noin 250 e jäsenmaksua kaudessa.
Junioreiden innostamiseksi tarvitaan myös laadukkaita ja sopivan tasoisia turnauksia. Welcome to the Jungle:ssa pelasi yhteensä 25 joukkuetta, jotka oli jaoteltu neljään tasolohkoon ja naisten sarjaan. Bolognassa tehtävän työn laadukkuudesta kertoo se, että kahdeksan näistä joukkueista tuli paikallisista seuroista. Suurin osa pelaajista oli alle 20-vuotiaita ja alimmissa tasolohkoissa huomattavan nuoria. Turnaus järjestettiin seuran talkoilla, ja aktiivipelaajia oli niin toimitsijoina kuin soppatykin takanakin. Pieron mukaan turnauksen järjestäminen ei vaadi kummoista panostusta seuralta, kun kaikki tehdään yhdessä talkoovoimin. Kenttävuorojen saaminen on Italiassa suurin haaste, sillä odotetusti jalkapallo vie kaikki parhaat ajankohdat.
Italian tilanne viisi vuotta sitten oli siis sama kun Suomessa nykyisin. Systemaattisella ja hyvin organisoidulla juniorityöllä uusia pelaajia on sittemmin saatu paljon. Sen sijaan että Suomessa pohdimme pienellä porukalla juniorityön tulevaisuutta, voisimmeko saada jo valmiin hyvin toimivan mallin muualta, esimerkiksi Bolognasta?
Juho Rajala
Jyväskylä Sleepwalkers
Kirjoitus perustuu kenties joillekin suomalaisille kansainvälisiltä kentiltä tuttujen italialaisten pelaajien Piero Pisanon (Bologna Alligators – Masi) ja Davide Morrin (La Fotta – CUSB) haastatteluihin.