Annariikka_YyteriLiitokiekkoliiton junnusemmassa keskusteltiin eilen sekä kasvokkain että Twitterin välityksellä siitä, millä ihmeellä ultimatesta tulisi junioreiden laji.

Seminaaria ennen olin sitä mieltä (kuten Twitterissäkin listasin), että junnu-ultimate ei ole rahakysymys vaan 1) salivuorokysymys ja 2) vanhempien pelaajien ajankäyttökysymys.

Nyt, kun semma on ohi ja keskustelussa vilahteli monia loistavia pointteja, tarkennan hieman näkemyksiäni. Junnu-ultimate ei edelleenkään ole rahakysymys, vaan 1) elämyskysymys (liittyy pelaajien ajankäyttöön), 2) kohtaamiskysymys, 3) ammattimaisuuskysymys, 4) vaivattomuuskysymys (liittyy salivuoroihin), 5) tapahtumakysymys, ja 6) näkyvyyskysymys. Tässä tärkeysjärjestyksessä.

Ja ennen kuin useimpia noista kysymyksistä lähdetään ratkaisemaan, pitää juniorikysymyksen fokus ensin siirtää pois junioreista. Kyllä. Jokaisen junioriharrastajan takana on nimittäin vanhempi, joka pitää myös vakuuttaa.

1) Elämykset

Juniorityön tekemiseen tarvitaan aito halu luoda elämyksiä ultimaten parissa – muillekin kuin itselle. Ultimateyhteisön pitäisi vihdoin kuoriutua itsekeskeisyydestään ja alkaa jakaa näitä kokemuksia suurelle yleisölle. Pienet ja suuret elämykset ultimaten parissa pitävät juniorit mukana toiminnassa, ja ovat koko homman suola. Minkä muun takia me aikuisetkaan lajia harrastamme?

  • Seurat: Kaivakaa joukoistanne ne ihmiset, jotka aidosti innostuvat ultimatesta puhumisesta ja lajitietouden levittämisestä. Oman navan tuijottajia tai rutinoituneita jyriä on turha junnutoiminnalla vaivata.
  • Innostuneet pelaajat: Mieti, mikä olisi mielestäsi oikeudenmukainen korvaus junnuharkkojen vetämisestä. Hauskanpito junnujen kanssa on motivoivaa ilman korvaustakin, mutta kulutettu aika on aina arvokasta – sitä pitäisi pystyä kompensoimaan jotenkin. Huojennus treenimaksuista, lahjakortteja varusteisiin, yhteisiä aktiviteetteja muiden junnuvetäjien kanssa seuran kustannuksella?

2) Lasten kohtaaminen

Paitsi aitoa halua jakaa, juniorityössä tarvitaan kuitenkin myös taitoa kohdata lapset ja nuoret heidän ehdoillaan, ei pelkästään Suomen ultimatekilpailukyvyn tavoitteita palvellen. Olen vetänyt kymmeniä ja taas kymmeniä ultimatedemoja eri ikäisille. Ultimatea kokeileville lapsille tärkeintä ei todellakaan ole svingata täydellisesti tai heittää tukijalalla, vaan monesti tunnin kohokohta on ollut joku päähänpisto, jossa minä vaikka heitän kiekon niin pitkälle kuin kädestä lähtee ja kymmenen lasta yrittää yhtä aikaa juosta sen kiinni. Junioritoiminnan vetämisessä ei riitä, että on entinen tai nykyinen pelaaja, joka käy vetämässä lapsille aikuisten treenejä. Tarvitaan tyyppejä, jotka osaavat lukea lapsia ja opettaa ultimatea lasten ehdoilla.

  • Seurat: Ultimatedemojen vetäjä voi olla kahdenlainen: joko pro-pelaaja joka innostaa saavutuksillaan tai pro-innostaja, joka saavuttaa innostuksellaan. Junnutreeneissä kohtaamisen ensiaskeleet ovat, että sama tyyppi on paikalla joka kerta, muistaa lasten nimet, eikä peluuta ultimatea virallisilla säännöillä ainakaan viiteen ensimmäiseen treenikertaan.

3) Ammattimaisuus

Uskottavassa junioritoiminnassa – lajissa kuin lajissa – keskeistä on ammattimainen toimintatapa ja systeemi, jossa jokainen tietää roolinsa ja vastuunsa. Vanhemmat eivät halua lähettää lapsiaan harjoituksiin, joita vetävät vieraat ja vaihtuvat tyypit, joista tiedotetaan silloin kun muistetaan ja joissa vedetään hatusta tekemiset. Vanhemmat haluavat selkeää informaatiota sekä turvallisen, tutun vetäjän, jonka käsiin kallisarvoisen pienokaisensa luottaa.

  • Liitto: Tarjoa seuroille valmis junioritoiminnan infopaketti, jonka avulla seura voi suunnitella oman junnutoimintansa vuosikalenterin, tsekata että kaikki yksityiskohdat on muistettu hoitaa ja infota vanhempia.

Kakkososa tulee huomenna maanantaina.

Ja tiedoksi, että Paul Brown kirjoitti nämä samat asiat jo vuosi sitten: Kysyin junnuilta, millaista on hyvä junnutoiminta (syyskuu 2013)

Mistä sä aloittaisit?

Julkaisemme ultimate.fissä sunkin tekstin, jotta eri seurojen ja alueiden näkökulmat pääsevät esille, ennen kuin junioriuudistuksesta päätetään Liiton syyskokouksessa marraskuun alussa. Lähetä omia (keskeneräisiäkin) pohdintojasi pikaisesti osoitteeseen toimitus@ultimate.fi.

1 KOMMENTTI

  1. Hyvä Arska!

    Mietytti yksi kommentti:

    ”Junnutreeneissä kohtaamisen ensiaskeleet ovat, että sama tyyppi on paikalla joka kerta, muistaa lasten nimet, eikä peluuta ultimatea virallisilla säännöillä ainakaan viiteen ensimmäiseen treenikertaan.”

    Kaksi ekaa ymmärrän, mutta tuo kolmas kohta (ettei peluuta virallisilla säännöillä) tuntui hassulta minusta. Avaatko vähän? (Huom, olen vain *osan* lauantain semista kuunnellut/katsonut tässä jälkikäteen)

  2. Moi Paul,

    ei semman katsominen välttämättä olisi tuota tai muitakaan kohtia avannut, nou hätä. Teksti on ihan oma henkilökohtainen mielipiteeni, johon olen nostanut jotakin teemoja mistä semmassa puhuttiin.

    Se, ettei peluuta virallisilla säännöillä alkuun on oikeastaan vain vieno kärjistys siitä, ettei junnuille tuputettaisi heti alkuun yhtä oikeaa tapaa pelata tai heittää ja keskityttäisi liikaa virheiden korjaamiseen, kun näitä ”oikeita” tapoja ei heti alussa opita. Paljon tärkeämpää on peli-ilon aikaan saaminen, tulee se sitten millaisilla peleillä, leikeillä tai heittohässäköillä tahansa. Ja mitä nuoremmat lapset, sitä kauemmin mennään vain leikkiasteella. Vasta sitten kun positiivinen viba pelivälineestä on saatu, voidana ruveta miettimään, miten ne varsinaiset säännöt menee, mikä on tukijalka jne.

    Tarkennan mielelläni muitakin kärjistyksiä, joita tekstistä löytyy. 🙂

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän