UFO Masters pelaa seurajoukkueiden EM-turnauksen masters-sarjan finaalissa. Finaali lähetetään suorana nettilähetyksenä lauantai-iltana klo 18:50 paikallista aikaa eli klo 19:50 Suomen aikaa.
UFOlla on vastassa Ison-Britannian Zimmer, joka on voittanut turnauksen kaikki ottelunsa tähän mennessä. Zimmer voitti myös joukkueiden alkusarjakohtaamisen lauantaiaamuna lukemin 15-12, mutta kaikki on mahdollista finaalissa!
Otso eteni kahdeksan joukkoon voittamalla aamulla Heideesin 15-10 ja pelaa klo 13:00 Suomen aikaa puolivälierän Bad Skidia vastaan livestreamissa.
Saintsin prekvartsin tulos ei ole vielä päivittynyt.
Livestream-aikataulu
Lähetykset ovat viikonloppuna maksullisia, mutta eivät rasita kukkaroa viittä-kuutta euroa enempää per peli, ja viikonloppupaketti 8,49e tulee kaikkein halvimmaksi. Ottelun katsoakseen tulee rekisteröityä playo.tv:n nettisivuilla ja maksaa haluamansa pelipaketti.
Huom. Playo.tv lähettää rekisteröitymisen jälkeen ”vahvistussähköpostin”, jota ei itse asiassa tarvita mihinkään, eli rekisteröitymisen jälkeen pystyy hetken päästä loggaamaan sisään tekemillään tunnuksilla ja maksamaan valitsemansa paketin.
XEUCF:ssä saatiin jännittää kunnolla jo toisena pelipäivänä, sillä Masters-sarjassa finaalipaikat olivat ratkeamassa. UFO Masters hoiti kahdella voitollaan itsensä round robinin kakkospaikalle eli otti kiinnityksen finaalipaikkaan. Joukkue oli kuitenkin tunnettuun tyyliinsä spekuloinut kaiken valmiiksi: Ultimate Vibration ei enää saisi hävitä Friselis’lle, koska muuten pelit menisivät ristiin ja UFOn torstainen Blue Arse Flies -tappio aiheuttaisi finaalipaikan menetyksen. Vibration järjestikin perjantaina iltatrillerin, joka päättyi lopulta vasta 15-14 ”oikealle” joukkueelle. Lauantaiaamuna vastaan tulee sarjaa selkeästi johtava brittiläinen Zimmer, joka olisi myös finaalivastus.
”Finaali näyttää nyt todennäköiseltä. Voitto Zimmeristä takaa finaalipaikan varmasti. Tappiollakin ollaan finaalissa, ellei heittopussi OUF onnistu jotenkin yllättämään Ultimate Vibrationia”, kertoilee Tommi Rättö Bordeaux’sta.
Avoimessa Otso otti makean voiton Tanskan ylpeys Ragnarökistä, mutta ei pysynyt Claphamin eikä Freespeedin perässä. Otso pelaa lauantaina ”pre-kvartsin” Heideesiä vastaan, ja siinä panoksena on pääsy kahdeksan joukkoon.
Saints ei onnistunut saamaan voittoja perjantain power poolissa vaan jäi neljänneksi. Saintsilla on kuitenkin lauantaina vielä mahdollisuus päästä kahdeksan joukkoon voittamalla oman pre-kvartsinsa Sunia vastaan.
Sara Wikströmin valmentama U de Cologne etenee naisten sarjassa hienosti muassaan myös Nanna Karessuo ja Essi Inkinen. Köln on varmistanut paikkansa 8:n joukossa ja odottelee pe aamun pre-kvartseista itselleen vastustajaa.
Livestream-aikataulu
Lauantain ja sunnuntain nettilähetyksissä luvassa on herkullista katsottavaa. Esim. Masters-finaali lähetetään klo 19:50 Suomen aikaa. Lähetykset ovat viikonloppuna maksullisia, mutta eivät rasita kukkaroa viittä euroa enempää, ja viikonloppupaketti tulee kaikkein halvimmaksi.
Seurajoukkueiden EM-lopputurnaus käynnistyi torstaina Ranskan Bordeaux’ssa. Suomalaisjoukkueille on ensimmäisen päivän jälkeen kaikki mahdollista.
Mixed: Saints oli ensimmäisen päivän kahdella voitolla ja yhdellä tappiolla poolinsa kakkonen ja etenee ylöspäin power pooliin. Siellä tuli perjantaiaamun aluksi tappio Bear Cavalrylle 11-15, mutta edessä on vielä pari peliä.
Avoin: Otso hävisi ensimmäisenä päivänä britti-Chevronille mutta voitti Puolan Uprisingin ja pelaa perjantaina power poolissa viime vuoden Euroopan kovimpia joukkueita Claphamia ja Ragnarökiä vastaan, siinä välissä myös Freespeediä.
Masters: Mastersissa pelataan round robin, josta mennään sijoitusten perusteella suoraan sijoituspeleihin. UFO Masters voitti ensimmäisenä kaksi peliä selvästi mutta hävisi yhden tiukasti pisteellä Blue Arse Fliesille, joten EM-finaaliin päästäkseen perjantaina on otettava voitot niin Ultimate Vibrationista (parilla pisteellä) kuin helpommasta Caracalsista.
Parhaillaan on käynnissä seurajoukkueiden EM-lopputurnaus XEUCF Ranskassa, joten on hyvä aika muistella, millaisia vieraita Helsinkiin saatiin, kun Skandinavian ja Baltian parhaat joukkueet kisasivat lopputurnauspaikoista Regionals-turnauksessa Siltamäessä 24.-25. elokuuta.
Raging Seagulls Disc Club, Ruotsi
”Viikonloppuna on ollut suurimmaksi osin hauskaa, vaikka koimme muutaman tiukan tappion ja menetimme mahdollisuuden päästä heti neljän parhaan joukkoon. Olimme hieman pettyneitä peliaikatauluihin, koska kaikki ruotsalaisjoukkueet olivat samassa lohkossa ja ulkomaan turnauksissa hienointa on pelata uusia joukkueita vastaan. Tämä turnaus määrittelee myös Ruotsin edustajat ensi vuoden seurajoukkueiden MM-kisoihin, mikä muuttui meille vaikeaksi, kun putosimme jo pelaamaan sijoista 5.-9. ja ainoa mahdollisuutemme on enää takaoviottelun kautta.
Joukkueemme tulee Göteborgista ja meillä on paljon nuoria pelaajia. Arvioisin keski-iän olevan 21 vuoden paikkeilla. Hyökkäys on yksi nuorimmista, mitä olen ikinä nähnyt ja se on pelannut hyvin. Peleissä on kuitenkin tapahtunut paljon ”juniorivirheitä”. Puolustuksemme tekee paljon katkoja, mutta myös paljon pudotuksia, mikä on ollut ongelmamme viime päivinä ja oikeastaan viime vuosinakin.”
– Jonathan Sjögren, Raging Seagulls Disc Club, 6. sija avoimessa.
Sexy Legs, Viro
”Kuulun joukkueen pelaajiin, mutta olen tällä hetkellä raskaana, joten olen toiminut joukkueenjohtajana ja valmentajana tämän turnauksen ajan. Odotimme peleiltämme parempaa, sillä halusimme pelaamaan Ranskaan, mutta kesä oli tänä vuonna liian hyvä emmekä saaneet tarpeeksi treenejä aikaiseksi ja se näkyi kentällä. Emme olleet valmistautuneet tarpeeksi ja hävisimme tärkeät ottelut.
Turnauksen spirit on ollut hyvää. Välillä tulee huutoja, kun on tasaisia pisteitä, mutta meillä on ollut silti hauskaa. Järjestelyt Siltamäessä ovat onnistuneet ja sää on ollut erittäin kaunis. Virossa on satanut muutaman viimeisen viikon, joten Siltamäen olosuhteet olivat mukavaa vaihtelua sille.”
– Kristina Reinsalu, Sexy Legs, mixed
Jeans Team, Norja
”Pelaajamme tulevat Bergenistä, Oslosta ja Trondheimista ja lisäksi mukana on muutama venäläis- ja ruotsalaisvahvistus. Olimme lähellä perua osallistumisemme viime tiistaina, mutta pick up -pelaajilla saimme joukkueen kasaan. Meillä oli hieman vaikeuksia yhteispelissä harjoittelun puutteen vuoksi, joten oli hienoa saada myös yksi voitto alkulohkossa ja pelimme kehittyi jatkuvasti viikonlopun edetessä. Joukkueet täällä ovat olleet vahvoja ja saimme paljon kansainvälistä kokemusta.
Ultimate Norjassa ei ole erityisen iso laji ja sen suosio on ollut vaihtelevaa, mutta tällä hetkellä pelaajien määrä on pysynyt aika tasaisena. Meillä on joukkueita kaikissa isoissa kaupungeissa eli 3-4, ja niissä on pelaajia 10-20. Olemme viime aikoina ryhtyneet pelaamaan paljon kansainvälisissä turnauksissa, kuten Paganellossa ja rantaultimaten EM-kisoissa. Pääosin pelaammekin juuri 5 vastaan 5 -peliä ja sisätiloissa, mutta pikku hiljaa olemme siirtyneet myös ulkokentille, kun huomasimme kuinka hienoa sekin on.
Meillä ei ollut turnauksen järjestelyiden kanssa mitään ongelmia. Lounas oli hyvin organisoitu ja maistuvaa. Haluaisimme erityisesti kiittää toimitsijoita, jotka toimitsivat kärsivällisesti loppuun asti, vaikka heidän oma pelinsä oli jo käynnissä.”
Vuotuinen junioriseminaari järjestettiin kesän SM-finaalien jälkeisenä päivänä yli 20 hengen voimin eli suurempana kuin koskaan. Seminaarin suurin puheenaihe olisi kaikkia SM-tason joukkueita koskeva uudistus ultimaten junioriharrastajamäärän kasvattamiseksi. Juniorijaoston puheenjohtaja Marja Elonheimo pohjustikin päivän sanoin ”hullut ideat ovat aina hyvästä – – mutta ilmoille vieminen ei tee mitään ellei niihin tartuta”.
Avoimen U20-mestaruus vuonna 2009. Koska uudestaan? Kuva: EYUC
Jaosto oli tiivistänyt nykytilanteen neljään ongelmaan:
1. Ultimate on käytännössä melko tuntematon laji, joten vanhemmat eivät osaa ohjata lapsia ultimaten pariin.
2. Toimijoita on liian vähän, joten vastuut seuroissa kasaantuvat eikä vanhemmatkaan ole sitoutuneita auttamaan.
3. Toiminta ei ole tarpeeksi uskottavaa, kun juniorisarja kattaa ikävuodet 9-19, valmentaminen ei ole järjestelmällistä eikä tapahtumia ole tarpeeksi.
Mutta kaikkein tärkeimpänä: Seurojen ei tarvitse tehdä juniorityötä eivätkä aiempien vuosien motivointiyritykset ole edistäneet tilannetta.
Mallia jenkkifutiksesta
Amerikkalainen jalkapallo eli vahvaa nousukautta 1990-luvun alkupuolella. Lisenssipelaajien määrä kuitenkin romahti 2000-luvun kynnyksellä. Ratkaisu oli raju: jokaisella SM-tasolla pelaava joukkueella tulee olla vähintään yksi juniorijoukkue vuonna 2001. Seuraavana vuonna vähintään kaksi ja niin edelleen.
Samanlainen vaatimus voi rantautua myös ultimatelle.
Aiheesta puhumassa kävi Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton puheenjohtaja Roope Noronen, joka painotti yksittäisten joukkueiden perustamisen olevan tärkeämpää kuin monen yksittäispelaajan haalimisen.
– Pienessä lajissa varmuus toiminnan ylläpitämiseksi on nähty siitä, että kaikkiin sarjoihin osallistuu riittävä määrä joukkueita, Noronen kertoo.
Tältä aikataulu voisi näyttää. Klikkaa tarvittaessa suuremmaksi.
Keskustelu oli ymmärrettävästi kiihkeää eivätkä kaikki Vaahteraliigan, Suomen korkeimman amerikkalaisen jalkapallosarjan, joukkueet onnistuneet täyttämään SAJL:n asettamia vaatimuksia.
Mutta muutos nähtiin kuitenkin tarpeellisena ja valtaosa joukkueista otti haasteen vastaan. Jopa niin paljon, että vastaavanlaiset ehdot haluttiin myös I-divisioonaan.
Noronen korostaakin, että joukkueiden halu tehdä töitä oman juniorityön, joukkueen ja lajin edistämiseksi on tärkeä osasyy, minkä vuoksi SAJL:llä on tänä päivänä enemmän lisenssipelaajia kuin koskaan.
Vaatimus juniorijoukkueesta voi tuntua kovalta varsinkin niillä ultimatealueilla, jossa toiminta on vähäistä tai lähes olematonta. Seminaarin kävijät olivat kuitenkin yksimielisiä siitä, että jotain täytyy tehdä.
CrossFit kasvattaa suosiotaan Suomessa, ja merkintöjä lajista löytyy myös yhä useampien ultimatenharrastajien harjoituspäiväkirjoista. Lajin imagossa vetävät puoleensa monipuolisuus sekä kovien treenien aiheuttamat endorfiinipöllyt. Ultimate.fi kysyi Helsingin Lauttasaaren uuden CrossFit-salin perustajalta Sami Korhoselta, mistä lajissa on oikein kyse ja miten se soveltuu ultimaten pelaajille. Lisäksi mielipiteensä CrossFitistä pääsivät kertomaan naisten maajoukkueen pitkäaikainen fysiikkavalmentaja Nanna Karessuo sekä crossfitin ja ultimaten onnistuneesti parin vuoden ajan yhdistänyt Teamin Totti Brunila.
Mitä CrossFit on?
Kuva: CrossFit Central Helsinki.
Sami Korhosen mukaan CrossFit on voima- ja kuntoharjoittelua, jossa ei keskitytä mihinkään tiettyyn osa-alueeseen, vaan pyritään kehittämään monia ihmiselle tärkeitä ominaisuuksia. Niitä ovat:
Hengitys- ja verenkiertoelimistön kestävyys
Lihaskestävyys
Voima
Liikkuvuus
Räjähtävä voima
Nopeus
Koordinaatio
Ketteryys
Tasapaino
Liiketarkkuus
Mitä CrossFitissä sitten käytännössä tehdään?
”CrossFit on toiminnallista harjoittelua, jossa yhdistetään mm. painonnosto, voimistelua ja aerobinen liikunta. Salilla tehdään esimerkiksi rinnallevatoja, tempauksia, kyykkyjä ja työntöjä. Voimistelupuolta puolestaan kehittävät oman kehon painolla tehtävät liikkeet kuten leuanveto, punnerrukset ja käsilläkävely. Aerobista puolta taasen juoksu, soutu ja pyöräily”, kertoo Sami Korhonen.
CrossFit, CrossTraining ja niin edelleen… treenien nimiä on monia. Halutaanko niillä vain erottautua kilpailijoista?
”CrossFit on rekisteröity yhdistys, joka on peräisin Yhdysvalloista. CrossFit-salilla pitää olla linsenssi käyttääkseen nimeä CrossFit. Lisenssi puolestaan vaatii sen, että valmentajat ovat saaneet hommaan koulutuksen. Muilla saleilla, joilla lisenssiä ja samaa koulutusta ei ole, voivat käyttää nimessään esimerkiksi Crosstraining tai muuta vastaavaa,” Korhonen kertoo.
Korhosen mukaan CrossFitissa on itse harjoittelun lisäksi myös kyse yhteisöllisyydestä, eli kaikkien salien sekä treenaajien ja valmentajien halutaan kuuluvan yhteen isoon perheeseen.
Hirveää rääkkiä täysillä?
Mielikuva lajista on, että aina tehdään hirveää rääkkiä täysillä. Onko näin?
”CrossFitin monesti ajatellaan olevan vain pelkkää sykkimistä kuntopiirin tavoin, mutta asiahan ei ole niin. CrossFit on suurimmaksi osaksi tekniikkapainotteista harjoittelua. Tämän jälkeen voimaosuuksia painotetaan ja vasta lopuksi tulee sykkiminen kuvioihin, jota on siis hyvin vähän näihin muihin osa-alueisiin verrattuna. Usein tunnin lopussa olevat sykeosuudet ovat hyvin lyhyitä, jossa tarkoituksena siis kiihdyttää aineenvaihdunta huippuunsa ja paranraa hapenottokykyä sekä lihaskestävyyttä. Tärkeintä on, että liikkeet tehdään ensin oikein ja sitten vasta lähdetään lisäämään tehoa ja intensiteettiä harjoituksissa. Turvallisuus ja oikea tekniikka ennen kaikkea!”
CrossFitissa siis kroppaa kuormitetaan mahdollisimman monipuolisesti ja haetaan mahdollisimman paljon erilaisia ärsykkeitä lihaksille. Treenit ovat siis vaihtelevia, minkä luulisi pitävän mielenkiinnon yllä.
”Lihakset eivät ehdi tottua tietynlaiseen rutiiniin. Harjoittelussa on aina oltava ns. punainen lanka eli se on tarkasti suunniteltua, jotta kehittyminen ja tulosten saaminen on mahdollista”, muistuttaa Korhonen.
CrossFit-treenit ovat useimmiten maailmanlaajuisia ja kaikille samoja. Ei kuulosta siltä, että olisi kovin helppo muokata treenien sisältöä oman ultimaten treeniohjelman mukaan, vai onko se tarkoituskaan?
”Jokaisella salilla on omat käytäntönsä, että miten rytmittävät ja ohjelmoivat harjoituksensa salilla. Osa saleista hoitaa itse ohjelmoinnin, toiset puolestaan käyttävät yleistä ohjelmointia suoraan Amerikoista. Kaikki treenit ovat valmentajien ohjeistamia, ja valmentajien vastuulla on suunnitella harjoitteet sellaisiksi, että niistä on kaikkien mahdollista selvitä. Kaikki suorittavat aina saman treenin, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikilla on aina samat vastukset ja samat toistomäärät. Kaikki liikkeet ja vastukset sovelletaan ja skaalataan yksittäisille treenaajille sopiviksi.”
Naisten maajoukkueen fysiikkavalmentaja Nanna Karessuo muistuttaa, että kaikkia mahdollisia ominaisuuksia ei ole mahdollista kattaa yhdellä treenikerralla, koska eri ominaisuuksia treenataan niin eri tavoin lihastyötavan, palautuksien ja kuormien osalta.
”Vaikka eri ominaisuuksia voi saman treenikerran aikana harjoittaa, on treenin kokonaisaika kuitenkin rajallinen ennen kuin kroppa väsähtää, ja toisaalta tarvitaan kohtuullisesti toistoja, jotta harjoitusvastetta halutuille ominaisuuksille saadaan.”
Pitkät palautukset eivät myöskään yhdisty mielikuvana CrossFitiin, joten perinteistä kuntosalityöskentelyäkin vielä tarvitaan.
”Salitreeniä tarvitaan esimerkiksi hermostollisen maksimivoiman (lähes maksimipainot, pienet toistomäärät, pitkät palautukset) osalta, jota ei varmaankaan crossfitissä voida kattaa. Samoin nopeusvoimassa lajinomaisuus ja pitkät palautukset ovat tarpeen. En ole itse CrossFittiä kokeillut, joten en tiedä, kuinka lähelle treeni on viety kunkin ominaisuuden optimaaliharjoitusoloja. Perusvoiman, kestovoiman ja mahdollisesti hypertrofisen maksimivoiman harjoittamiseen CrossFit on varmasti toimivampi.”
Sami Korhonen tarkentaa, että niillä kerroilla, kun CrossFitissä harjoitetaan tiettyjä ominaisuuksia, myös palautusajat ja toistomäärät ovat sen mukaiset.
”Kaikkia ominaisuuksia ei siis kertaheitolla kehitetä yhden harjoituksen aikana, vaan ajatuksena on kehittää ominaisuuksia tasaisesti pidemmän ajan kuluessa.”
Teamin Totti Brunila hurahti lajiin pari vuotta sitten, kun lähti kokeilutunnille bongattuaan ”puistossa jengin, joka riehui kahvakuulien kanssa.” Hän täydentää, että treeniohjelmissa kyse on lopulta yksilöllisistä tarpeista ja niiden täyttymisestä:
”Normaali mielikuva crossfitistä on viisi kertaa viikossa tehtävä ”all-out”-rääkki, mikä ei kuitenkaan pidä paikaansa. Kyseessä ei ole LesMills-tyylinen franchise-treeni jota tehdään jokaisessa Elixiassa samoilla kaavoilla. Crossfit on rekisteröity käsite monipuoliselle ohjatulle kuntoilulle. Jokainen Crossfit-sali on omistajansa näköinen eikä kahta samanlaista tapaa tehdä Crossfittiä ole. Omalla salillani on juuri minulle sopiva ohjelmointi. Teemme aerobisen treenin lisäksi tavoitteellista voimatreeniä vähintään 2 kertaa viikkossa keskittyen etenkin etu- ja takakyykkyihin.”
Myös Korhonen korostaa treenin henkilökohtaisuutta ja treenaajan oman kropan tuntemusta ja kuuntelua:
”Pelaajan täytyy itse tuntea kroppansa ja omat tarpeensa ja harjoitella sen mukaisesti. Täytyy olla tarkkana ja kuunnella omaa kroppaansa kellosepän tarkkudella punnitakseen, mikä on itselleen parasta ajatelleen omaa päälajiaan.”
Miten sovittaa CrossFit ultimatekalenteriin?
Per(u)stuntuma on, että ultimatessa tarvitaan monipuolisia fyysisiä ominaisuuksia suojaamaan kehoa loukkaantumisilta ja tuottamaan mahdollisimman hyvä suorituskyky pelikentällä, joten sen perusteella CrossFit kuulostaa aiheeseen sopivalta oheisharjoittelulta. Sami Korhonen komppaa:
”Ultimatehan vaatii pitkälti kaikkia CrossFitin kehittämiä ominaisuuksia. Pelaajan tulee olla nopea, ja räjähtäviä suunnanmuutoksia ja suorituksia tulee useasti. Nopeat liikkeet ja harhautukset vaativat hyvää kordinaatiota ja ketteryyttä. Pelit ja yksittäiset vaihdot saattavat olla pitkiä, jolloin hapenottokyky jaa lihaskestävyys tulee olla hyvässä kunnossa. Heitot ja kiinniotot vaativat puolestaan liiketarkkuutta ja tasapainon tulisi myös hyvissä heitoissa olla kohdallaan.”
Entäpä ultimaten treenikaudet esimerkiksi talven aikana? Onko harjoittelua mahdollista rytmittää niiden mukaan vai onko riskinä joutua pelikentälle jalat tahmeina edeltävän viikon treeneistä?
”CrossFit-saleilla treenataan useimmiten ”3 on ja 1 off” -rytmityksellä, eli kolmen treenikerran jälkeen on palautuspäivä. Tuo on yleisin rytmitys harjoittelulle, mutta toki sitä muokataan juuri itselle sopivaksi. Täytyy huomioida oma palautuminen ja muut treenit, sekä pelit. Se mikä toiselle sopii hyvin, ei välttämättä sovi toiselle,” kertoo Sami Korhonen.
Kuulostaa aikaavievältä ja kovin kokonaisvaltaiselta. Naisten maajoukkueen fysiikkavalmentaja Nanna Karessuo on hieman huolissaan ultimaten treenitarpeiden kokonaisvaltaisesta täyttymisestä:
”Jää hieman auki, treenautuvatko kaikki ominaisuudet samalla kertaa, vai onko CrossFitissä jotain selkeitä harjoitusjaksoja. Omasta mielestäni selkeät harjoitusjaksot ovat tarpeen, jotta kutakin ominaisuutta pystytään kehittämään mahdollisimman tehokkaasti, ja toisaalta että kauden suunnitelma on etenevä ja tavoitteellinen kilpailukautta kohden. Esimerkiksi että ultimatisteilla nopeuden osuus lisääntyy kohti kesää. Tätä on varmasti vaikea hallita, ellei ole CrossFit-kausisuunnitelmaa, joka on laadittu ultimaten pelaajan näkökulmasta.”
Totti Brunila myöntää, että täysipainoisen ultimaten ja CrossFitin treenaamisen yhdistäminen on ollut ajoittain haasteellista:
”Treenien rytmittäminen ultimaten kanssa on välillä haastavaa, etenkin kun itse ei voi vaikuttaa oman salin ohjelmointiin. Omalta osaltani kompromisseja on kuitenkin täytynyt tehdä ainoastaan kisakaudella. Pitää tarkkailla kehoaan ja ajoittaa omat kuntohuippunsa.”
Ylikuntoon ei salilla kuulemma pääse, sillä valmentajat ohjaavat treenaamista ja Brunilan salilla mm. pakottavat sairastuvalta palanneet treenaajat tekemään aluksi kevennettyä treeniä.
Nanna Karessuokin haluaa suojella pelaajia ylitreenaamiselta.
”Muun ultimatetreenauksen ohella ylikuormituksen riski on kohtuullisen iso. Juuri kevät- ja kesäkaudella lajitreenien ja pelien määrä on jo niin iso, että tiukka CrossFit-treeni ei oikein mahdu yhtälöön, vaikka sitten jättäisikin kaiken muun oheistreenin kuten salin ja nopeuskestävyystreenin pois. Ja nopeuskestävyystreeni juosten olisi kyllä edelleen ensiarvoisen tärkeää.”
Mitä ultimatisti saa CrossFitistä?
”Voima on nopeutta niin salilla kuin kentälläkin. CrossFit on ehdottomasti parantanut voimatasojani ja räjähtävyyttä. Kun oppi tekemään liikkeet oikein, sain treenistä enemmän irti. Yleinen kehonhallinta, ja liikkuvuus ovat kehittyneet huomattavasti. Lihas- ja hengityskestävyys ovat myös uudella tasolla, mutta tärkein kehitys on tapahtunut henkisessä kestävyydessä. Kun käy muutaman kerran viikossa mukavuusalueen ulkopuolella, oppii sietämään kipua paremmin”, kertoo Totti Brunila.
Tärkeintä antia ovat kuitenkin oikea tekniikka ja kehonhuolto:
”Ultimatenpelaajalle tärkeimpiä ovat tietenkin oikeaoppiset nostot valvotuissa oloissa. Myös pakollisesta kehonhuollosta olisi paljon hyötyä takareisi/polvi/nilkka-vammaiselle ultimatekansalle.”
Brunila on mm. kasvattanut painonnostomaksimeitaan tasaiseen tahtiin, kyykkää ”viimein oikein”, on oppinut seisomaan käsillään eikä täydestä spagaatistakaan puutu enää kovin paljon. Kehitystä on siis tapahtunut monipuolisesti, mutta Brunila pistää sen ennen muuta tehokkaan ohjauksen piikkiin:
”En ole koukussa CrossFittiin, olen koukussa hyvin vedettyyn treenaamiseen. Parhaimmillaan CrossFit on pienryhmässä tapahtuvaa liikuntaa personal trainerin ohjauksessa. On helppo oppia tekemään asiat oikein, jos 6 kertaa viikossa saa intensiivistä ohjausta.”
Sopii sopii, sovittelemalla ja itseä kuuntelemalla.
Kokonaisuutena siis vaikuttaa siltä, että CrossFit kyllä treenaa ultimatenpelaajaa monipuolisesti, mutta ei Nanna Karessuon mukaan välttämättä pysty tarjoamaan samanlaista lajinomaisuutta kuin lajia varten nimenomaisesti suunnitellut treeniohjelmat, joissa kuntosali ja erityisesti nopeus- ja nopeuskestävyystreeni painottuvat. Ultimate on juoksulaji, ja välillä täytyy myös päästä tarpeeksi pitkälle baanalle juoksemaan.
Lisäksi ultimaten pelaajan täytyy ottaa huomioon oman lajin vaatimukset ja muokata treenimäärää menossa olevan ultimatekauden vaatimusten mukaan. Karessuo voikin olla lähellä totuutta sanoessaan, että CrossFit voisi ultimatenpelaajalla toimia muuta harjoittelua tukevana lajina, jossa plussaa on erityisesti harjoittelu osaavassa valvonnassa. Intensiivisemmin CrossFitin voisi ottaa ohjelmaan esimerkiksi syksyn aikana, kun kesäkausi on takana ja talvikausi vasta edessä. Eli… juurikin nyt.
Lue lisää ultimaten pelaajien oheistreenaamisesta muista näkökulmista:
Ultimaten SM-kultamitalit matkustivat Brahen kentältä avoimessa sarjassa Otsolle Espooseen, naisissa Atleticolle Espooseen ja junioreissa LeKille Lempäälään. Otso voitti finaalissa UFOn 15-10. Otso veti pelin alussa muutaman pisteen kaulan, jonka se onnistui pitämään loppuun asti UFOn hyvästä yrityksestä huolimatta. Naisissa finaaliensikertalainen UFO ei jännitykseltään saanut peliä onnistumaan, ja Atletico vei ottelun 14-4. Juniorifinaalin lopputulos 15-3 oli sekin selkeää kertomaa LeKin ja SOSin kamppailusta.
Naisten finaalin arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Atleticon Sanna-Maija Leino. Avoimen MVP oli Otson Lassi Kallio.
Pronssimitalista käytiin naisissa tiukka kamppailu, kun viime vuoden mestari Viima joutui kuin joutuikin taipumaan Teamin takaa-ajolle ja pronssi meni Helsinkiin lukemin 14-13. Avoimessa Team oli Saintsia parempi luvuin 13-10.
Onnittelut tuoreille Suomen mestareille sekä kaikille mitalisteille!
Junnu-ultimate ja sen tilanne Suomessa on kovasti puheenaiheena – niin myös ensi sunnuntaina Liiton junioriseminaarissa – mutta milloin viimeksi on kysytty junioreilta itseltään, millaista toimintaa he ultimaten parissa kaipaavat? Siksipä otin itse asiakseni kysyä elokuussa Lempäälän juniori-SM-kisoihin osallistuneilta pelaajilta, mikä juuri heidät pitää mukana ultimatessa.
Tässä junnujen vastauksia:
1) Mitä kaikkea hyvään junnutoimintaan kuuluu?
– Se, että toimintaa ylipäänsä on: on junnuja, on pelejä, on valmentajia, on treenejä.
– Yhteishenki ja se että uudet ja nuoret pelaajat hyväksytään mukaan seuran toimintaan.
– Monenlaista toimintaa ”tavallisten” treenien lisäksi: heittotreenejä, ”heittelyhetkiä”, frisbee-golf/tuplakiekko/yms.-pelejä – näissä mahdollisuuksia kehittää/näyttää omia taitoja ja samalla tietysti yhteishenkeä. Näiden lisäksi vielä iltamia, jossa pääpaino siis yhteishengen luomisessa.
– Kunnon valmentaj(i)a: osaa hommansa, tekee erilaisia harjoitteita, mutta silti myös rento.
– Paljon erilaisia turnauksia, matseja, joissa voi pelata kovempiakin vastaan. Pitää päästä paljon pelaamaan eri tapahtumissa, koska siitä se osaaminen oikeasti syntyy.
– Kokeneempia/vanhempia pelaajia mukana, joilta voi oppia.
2) Miten parhaiten houkutellaan ultimaten pariin, miten saadaan jäämään?
Miten houkutellaan:
– kaverin pyynnöstä/vinkistä
– kouludemoja yläasteille ja näihin mukaan junnuja (ei ole niin vakuuttava jos on pelkkiä aikuisia vetämässä sitä demoa)
– kouluilmoittelua: pitää mainostaa tapahtumia (esim. Lempäälän junnu-SM:ien yhteydessä olisi pitänyt olla Hakkarin ja Sääksjärven koulujen seinät täynnä matskua). Kouluihin on saatava lisää tietoa lajista.
– youtube-videoita joissa highlightsejä: kerrotaan lajista, kerrotaan seurasta, kerrotaan missä kaikkialla voi harrastaa — linkit seuraluetteloon tms…
– järkkäämällä yleisiä höntsyvuoroja ja mainostamalla näitä esim. lehdessä
Miten saadaan jäämään:
– Ystävällisiä tyyppejä, hyvä yhteishenki joka suvaitsee uusia.
– Ei oteta alussa niin tosissaan (ei olla heti tavoittelemassa esim. junnu-SM-kultaa).
– Annetaan riittävästi haasteita, pidetään hyviä treenejä: ei istuta, monipuolisia, hyvähenkisiä, ohjattuja, turvallisia, asiaankuuluvia harjoitteita.
3) Miksi itse tulit/jäit?
– kaverin/sisaruksen kutsu/vinkki
– ei ollut muuta harrastusta
– kuntoa kehittävä laji
– mukaansa vetävä vetäjä
– huomasi nopean kehityksen, onnistumisesta huumaantuu
– oppii uusia heittoja
– SOTG-periaate (reilu peli, ei tuomareita)
4) Toteutuuko omassa seurassa hyvä junnutoiminta?
Osassa junnu-SM-joukkueita kyllä, osassa ei. Osassa ongelmana on, että toiminta on kivaa muttei ole tarpeeksi osallistujia. Tulee tuskin yllätyksenä kenellekään, että SOSissa ja LeKissä (junnufinalistit) ON hyvä junnutoiminta.
5) Vinkkejä seuralle, joka kovasti yrittäisi startata junnutoimintaa?
– ”Ei kettuilla junnuille kun ne aloittaa, vaan kannustetaan.” (Yksi myös mainitsi, että osa pelaajista lopettaa, kun tietty henkilö X on ollut treeneissä mukana. Nuorilla siis henkilökemiat merkitsevät enemmän kuin aikuisilla, jotka pystyvät pitämään tietyt asiat paremmin taka-alalla.)
– Pitää miettiä, mistä aloittaa ne kouludemot: pitäisi olla paikallistoimintaa, ettei tarvitse kaupungin toiselle puolelle matkustaa päästääkseen pelaamaan vaan esim. omassa tai naapurikoulussa olisi pelivuoro. Salivuoro siis sieltä, missä demotaan.
– Useampi valmentaja kerrallaan mukana, niin saa yksilöllisempää opastusta.
– Tehkää tunnetuksi/vetäväksi; menkää kouluihin!
Mitä siis tehdään?
Minusta marssijärjestys seuroissa on aika selvä:
1) Ota seurastasi 1 tyyppi, joka on hyvä nuorten kanssa.
2) Ota selvää, missä kaupungin yläkouluissa on edes 20×10-sali.
3) Käy jututtamassa rehtoria:
a) haluttaisiin pitää Ultimate-demoja 6-8-luokkalaisille ja
b) haluttais saada salivuoroa heitä varten, jos on kiinnostuneita (vuoro saisi olla pian koulupäivän loppumisen jälkeen, jolloin ei ole muita käyttäjiä – ei ulkopuolelta eikä koulun puolesta).
Tajusin itse tässä tärkeän pointin, eli että junnutoimintaa varten seuran ei tarvitse luopua aikuisten salivuoroista. Pienempikin sali riittää. Itsekin olen aloittanut sisäkaudella salissa, joka oli korkeintaan 10×20 m. Ideaalimaailmassa pelataan tietysti kaikki isossa salissa, mutta pienempiä on saatavilla huomattavasti helpommin.
Ja miten sitten rohkaista niitä tyyppejä, jotka on hyviä nuorten kanssa? Sen huomaa täällä Toijalassa treenejä vetämässä käyneistä tamperelaisista ”kummeista”. He alkavat jo vähitellen saada tuntumaa siitä, mitä se on, kun näkee junnujen innon ja nopean oppimistahdin, ja alkavat siitä innostua itsekin.
Kirjoittajasta: Paul Brown
Paul Brown on yksi suomalaisen ja pirkanmaalaisen ultimaten grand old maneista. Amerikasta Suomeen jo vuosikymmeniä sitten kotiutunut Paul oli mukana perustamassa Tampereen UFOa ja on sen jälkeen levittänyt ultimatesanomaa ensin Lempäälään (LeKi) ja sen jälkeen nykyiseen kotipaikkaansa Toijalaan, jonka T.U.F.F.-joukkue osallistui tänä vuonna ensimmäisiin juniori-SM-kisoihinsa. Myös Paulin tytär Emma ja poika Milo pelaavat ultimatea juniorimaajoukkuetasolla.
Kesän 2013 SM-Tour huipentuu tulevana lauantaina Helsingissä Brahen kentällä pelattaviin SM-finaaleihin. Avoimessa finaalissa kohtaavat Otso ja UFO, naisissa Atletico ja UFO. Junioreiden finaalin taistelupari on LeKi ja SOS.
Naisjoukkue Espoon Atletico ei ole tämän kauden SM-Tourilla hävinnyt suomalaisjoukkueille – eikä siis UFOllekaan – kertaakaan, joten se lähtee selvänä ennakkosuosikkina finaaliin. Espoolaisleirissä on hyvä fiilis, ja niin kajahtaa valmennusringistäkin: ”Tico on valmis – taistellaan!” Ticolla on isompi rosteri kuin UFOlla, minkä ansiosta punapaitojen jalka on noussut paremmin joukkueiden aiemmissa kohtaamisissa. Tampereen UFO on finaalien ensikertalainen, mutta myöskään Atletico ei ole ollut finaalissa sitten vuoden 2009, joten varsinaisen finaalirutiinin ei voi sanoa espoolaisia siivittävän. UFOlla onkin kapteeni Ulla Kiilin mukaan ”odottava mutta yllättävän rento olo”. Voimasuhteet ovat nyt naisten ultimatessa kääntyneet, kun viime vuosien finaalipari Team ja Viima pelaavaa tänä vuonna SM-pronssista.
Otso on avoimessa ollut lähes yhtä voittamaton kuin Atletico naisissa. Säröä kilpeen on tehnyt vain UFO kahteen otteeseen, kun Otso pelasi Vaasassa kakkosmiehityksellä ja Hyvinkäällä hieman täydemmällä miehistöllä. Otson laaja rosteri ja maajoukkuemiesten paljous kuitenkin tekee Otsosta selkeän voittajasuosikin. UFO pystyy kunnon huruun päästessään järkyttämään varmaakin hyökkäystä, joten finaalista tulee varmasti tiukka kamppailu. UFOlaisten kryptinen asenne finaaliin on: ”Loimaa edellä lähdetään pelaan.” Pronssimitalista mittelevät Vaasa Saints ja Team, joista kumpikin jäi vain muutaman maalin päähän finaalipaikasta hävitessään UFOlle Vaasan Tourilla.
Junnufinaalin selkeä voittajasuosikki on LeKi, joka voitti Lempäälän junnu-SM-turnauksen kaikki pelinsä selvästi. SOSilla on kuitenkin ollut useampi viikko aikaa hioa peliään, ja on lupa odottaa hyvää finaalivääntöä.
Brahen kentän katsomo on perinteisesti täyttynyt ääriään myöten finaalipeleihin, joten tule paikalle seuraamaan kun Suomen mestaruudet jaetaan! Säästä on tulossa kaunis ja aurinkoinen, joten kausi huipentuu upeissa olosuhteissa.
Finaaliveikkaus
Kuka vie finaalipäivän pelit ja millä pisteillä? Heitä oma veikkauksesi alle kommentteihin!
Finaalipäivän aikataulu:
9:30 Naisten pronssi Viima-Team
11:00 Avoimen pronssi Saints-Team
12:30 Junioreiden finaali LeKi-SOS
14:00 Junnujen palkintojenjako
14:30 Naisten finaali Atletico-UFO
16:00 Avoimen finaali Otso-UFO
Ranskan Bordeaux’ssa 26.-29.9. pelattavasta seurajoukkueiden EM-lopputurnauksesta (XEUCF2013) lähetetään pelejä livestreamina koko kisojen ajan. Get Horizontal ja Playo.tv lähettävät 22 peliä pääkentältä kuvattuna neljällä kameralla.
Torstain ja perjantain pelit voi katsoa ilmaiseksi, mutta lauantain ja sunnuntain ratkaisupeleistä hintaa tulee katselulle kympin per viikonloppu tai viitisen euroa päivä.
UFO Masters pelaa seurajoukkueiden EM-turnauksen masters-sarjan finaalissa. Finaali lähetetään suorana nettilähetyksenä lauantai-iltana klo 18:50 paikallista aikaa eli klo 19:50 Suomen aikaa.
