Poikien maajoukkue on tänäkin vuonna varsin nuori, mutta isolla osalla pelaajista on takanaan jo arvokisat jos toisetkin. Valtaosa joukkueesta tulee Lempäälän Kisasta, mutta pelaajia on neljästä muustakin seurasta.
Ensimmäiset pelaajatarkkailut pidettiin jo talvella Sipoon juniori-SM:ssä, ja avoimet try-outit Sipoo Openissa ja Helatorstain leirillä Vesilahdessa. Sipoo Openissa pelatut pelit pienellä pelaajaringillä näytti, että Suomen juniorit eivät ainakaan taistelussa ja asenteessa häviä tuumaakaan. Mukana on peräti kolme toisen polven pelaajaa, kun nimet Brown, Lemettinen ja Ranta ovat edustettuna Leijona-paidassa.
Tämän vuoden joukkueella on myös iso jatkuvuus tulevaisuudessa, sillä vain muutama pelaaja on ensi vuonna yli-ikäinen. Moni pelaajista on edustusikäisiä vielä useamman vuoden ajan.
Kisat pelataan Saksassa, Kölnissä, 5.-10. elokuuta. Tapahtumia voi seurata myös kisojen kotisivuilta http://www.eyuc2013.com.
Pelaajat
Milo Brown, LeKi
Antti Cederlöf, LeKi
Leevi Cederlöf, LeKi
Jaakko Junttu, LeKi
Tatu Kokkonen, SOS
Kasperi Kumpulainen, LeKi
Arimo Lemettinen, LUC
Aarni Nagy, LeKi
Aleksi Pelto, LeKi
Eemeli Pitkänen, LeKi
Juho Pitkänen, LeKi
Akseli Ranta, Team
Jesse Saastamoinen, EUC
Kerkko Visuri, EUC
Valmentaja Pasi Roimela
Joukkueen toinen valmentaja on vielä haussa.
Teksti: Pasi Roimela
U20-tyttöjen edustusjoukkueen nimet selviävät huomenna.
Oulussa pelataan lauantaina ja sunnuntaina ultimaten sekajoukkueiden suomenmestaruudesta. Mukana on seitsemän joukkuetta viidestä eri seurasta. Yksi joukkueista on virolainen Sexy Legs, joka ei pelaa SM-statuksesta mutta treenaa loppukesän seurajoukkueiden mestaruusturnausta XEUCF:ää ja sen karsintoja varten.
Mixed-SM:ään osallistuminen on muodollinen edellytys XEUCF:n karsintoihin osallistumiseen, ja samalla ratkaistaan sarjaan pyrkivien seedit Helsingin Siltamäessä elokuussa pelattaviin karsintoihin. Mixed-SM:än kuudesta suomalaisjoukkueesta mestaruussarjaan on ilmoittautunut vain kaksi joukkuetta, Saints Musta ja Tampereen UFO, joiden keskinäiset sijoitukset siis määrittävät, kumpi saa paremmat asetelmat Siltamäen regionalsiin.
Järjestävät seura Disquitos lähettää kisaan ykkös- ja kakkosjoukkueen (Disquitos ja Disquitos Jr.), samoin Vaasa Saints (Musta ja Valkoinen). Näistä Saints Musta on selkeästi kovin ja siltä on lupa odottaa finaalipaikkaa. Mukana joukkueessa on Saintsin miesten ja naisten parhaimmisto sekä vahvistuksena erityisesti naisvoimaa, mm. Atleticosta (Olga Rentto, Johanna Ujainen, Aino Känsälä). Finaaliseuraa Saints Musta saanee kolmikosta UFO, Sexy Legs ja pääkaupunkiseutulainen PuTi, joka on koonnut rivejään vahvistamaan entistä ja nykyistä maajoukkue-edustusta (mm. Antti Elonheimo ja Ulla Kiili).
Jos USAUltimaten toimitusjohtajalta, Tom Crafordilta, kysyy, niin junioreita pitäisi olla ensi kaudella jo 100 000.
Itse uskomme maltillisempaan kasvuun, aloittavat Mike Lowinguth ja Baker Prat, USAultimaten kilpailu ja juniorivastaavat.
Kävin viikolla 9. tapaamassa Bouderissa, Coloradossa USAUltimaten junioritoimintaa koordinoivia liiton palkkalistoilla olevia Bakeria ja Mikea. Päämaja sijaiseet idyllisen yliopistokaupungin kaksikerroksisen toimistotalon yläkerrassa. Palkkalistoilla toimistossa oli tuolloin 14 toimitusjohtajan lisäksi. Ja kaikki innokkaassa työntouhussa. Vaatimattomissa oloissa pyöritetään koko USAn virallista Ultimate-skeneä.
– Junioreita on tällä hetkellä noin 10 000 ja määrä on jakaantunut melko tasan molemmille rannikoille. Keskilännessä on lisäksi muutama paikallinen kesittymä, mutta enimmäkseen on vielä paljon hiljaisia alueita. Jopa niin, että vaikka joissain suurissa kaupungeissa onkin hyvää aikuisten ultimatea niin junioreita ei juuri niissä ole. Lisäksi mm. New York ja Los Angeles ovat eräänlaisia murheenkryynejä. Ne ovat maan kaksi suurinta asutuskeskusta, mutta New Yorkissa on puute kentistä, joten junnut joutuvat hakemaan pelialustat usein kaupungin ulkopuolelta, ja Losissa välimatkat ovat valtavia, joten kulkeminen kentille on erittäin hankalaa. Valitettavasti Losista ei ole noussut vuosiin kunnollista ultimatejoukkuetta vaikka ympäristökaupungeissa joukkueiden taso on huima. Surullista Frisbeen mekkana tunnetun kaupungin kannalta, kertoo Baker Prat, Manager – Competition & Athlete Programs (Youth).
– Junioritoiminta on jakaantunut kahteen linjaan, esittelee Mike Lowinguth. Ensinnäkin meillä on koulujen liikuntatoimeen liittyvä linja. Tällöin alueen kouluille käydään starttaamassa ultimateryhmät, jota saattaa vetää joku paikallinen aktiivi, mutta yleensä koulun liikunnanopettaja. Alueelle käynnistetään koululiiga, jota koulut pelaavat säännöllisesti tiettyinä arkipäivinä. Tämä on osoittautunut erittäin toimivaksi uusien junnujen mukaan saamiseksi. Koulujoukkueeseen on helppo liittyä, kun se on osa koulun pakollista toimintaa. Aluevastaava keskustelee aktiivisesti osavaltion juniorivastaavaan kanssa, joka saa tukea suuraluevastaavalta liitosta. Heidän tehtävänään on huolehtia liigan pyörittämiseen liittyvistä asioista ja kouluttaa opettajia lajiin. Koululiigaa pelataan ainakin kahdella tasolla U19 ja U15, mutta paikoittain myös nuorempia sarjoja on käynnissä. Koulut kisaavat pääsystä osavaltion ja suuralueen mestaruuskisaan, joista parhaat kohtaavat vielä USA:n mestaruudesta. Tilannetta voi seutata USAUltimaten sivuilta.
– Suuralueita (regional) on tällä hetkellä neljä ja ne ovat painottuneet rannikoiden suuntaan. Yleensä koulujoukkueet matkaavat itään, sillä siellä on tällä haavaa aktiivisempaa toimintaa. Tavoitteena on tietenkin lisätä sektoreita jakamalla nykyisiä pienempiin lohkoihin. Kullekin suuralueelle etsitään yksi päävastaava, joka saa pientä korvausta liitolta. Suuralue jakaantuu sitten pienempiin alueisiin, joilla on omat, yleensä vapaaehtoiset vastaavat. Aktiivisimmilla alueilla vapaaehtoisia on runsaammin. Kullekin alueelle on luotu nettisysteemit, joiden avulla lajista kiinnostuneet tavoittavat alueellisesti toisensa. Netin avulla aluevastaava tunnistaa ne kohteet, jonne kannattaa mennä käynnistämään pelitoimintaa, kertoo tarkasti Mike Lovinguth, Manager – Education & Youth Programs.
– Liitto kouluttaa liikunnanopettajia lajiin osavaltion opettajatapaamisissa. Ideana tällöin on tavoittaa satoja liikunnaopettajia, sen sijaan, että he menisivät tekemään yksittäisi demoja kouluihin, jolloin kontaktiopettajien määrä on vain muutama. Koulutuksissa USAUltimaten kouluttajat keskittyvät nimenomaan ultimatelle tyypillisten harjoitusten ja harjoitteiden esittelyyn. He luottavat, että opettajat hallitsevat liikunnan ammattilaisina tekniikkojen opettamisen. Itse jäin pohtimaan, että näinköhän.
– Koulutuspäivillä opettajat saavat liiton opaspaketin, joka sisältää kirjaset tekniikoista ja drilleistä, eettisen oppaan ja dvd:n ultimatesta. Materiaalit olivat tarkastelun perusteella ihan ok-tasoisia, mutta pedagoogisesti vielä liian aikuismaisia ja kilpajoukkueiden treenejä toistavia. Mainitsin asiasta haastateltaville ja he jäivätkin pohtimaan asiaa. Malliksi esittelin heille suomalaista versiota, jonka jätin heille matkamuistoksi Suomen liitolta.
– Toinen linja on seurajoukkuelinja. Tämä on käytännössä samankaltainen kuin Suomen ultimaten aikuisten systeemi. Juniorijoukkueita muodostuu tällöin jo olemassaolevien kilpajoukkueiden alle, vaikka yllättävää olikin, etteivät Triple Crownin kärkijoukkueet harjoitakaan yleensä junioritoimintaa. Esim. Sockeyllä ei ole varsinaista junioriohjelmaa vaan se kerää riveihinsä tryoutsien kautta jo valmiita pelaajia. Toinen ja selvästi yleisempi tapa on, että juniorit käynnistävät oman joukkueen joko omatoimisesti tai yleensä alueella asuvan entisen aktiivin käynnistämänä. Tällaiset juniorijoukkueet tarvitsevat vanhempiensa tukea toiminnan organisoimiseksi. Toisinaan toimintaa vetää joku isä tai äiti, joka toimii myös joukkuejohtajahuoltajana. Liitto pyrkii tavoittamaan tällaiset valmentajat ja tarjoamaan heille tietoa ja tukea, miten pääsee mukaan peleihin. Aluevastaavien tehtävänä on käynnistää myös tällaisille alueille oma liiga. Nämä pelit pelataan joko arki-iltaisin tai viikonlopputurnauksina paikasta riippuen. Turnausten pyörittämiseen tarvitaan aikuisia aktiiveja sekä pelaajien vanhempia. Tällainen vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta on kuitenkin hyvin tavanomaista USAssa. Etenkin junioreiden pelit vaativat selkeät pelinohjaajat tai tuomarit. Itsetuomarointi ja Spirit ei tahdo pysyä nopean lajinleviämisen vauhdissa, vaikka sille on omistettu koulutusoppaissa oma lukunsa. Silloin tällöin paikalislehdet ja radiot, jopa TV tulevat seuraamaan tapahtumaa. Mutta suurempiin sponsorointeihin ei toistaiseksi ole ylletty. Myös nuorisoseurojen mestaruudesta kilpaillaan koulumallin mukaisesti.
Oman lisänsä junnusektoriin tarjoaa liiton organisoima leiritoiminta. Kyseessä on enintään viikon mittainen kesäleiri, jossa päälajina on ultimate. Leirien vetäjiksi palkataan alueittain sopivat henkilöt, joilla yleensä on vahva ultimatetausta. Eniten toimintaa on päämajan läheisyydessä Denverissä.
Maajoukkueen muodostamisen täytyy olla haasteelista näin suuressa valtiossa. Kuinka te sen käytännössä järjestätte?
– Netti on nykyään korvaamaton väline maajoukkueeseen pyrkivien löytämiseksi. Ilmoitamme liiton tiedotuskanavia pitkin, milloin halukkaiden on täytettävä nettilomake itsestään ja liitettävä siihen suositukset. Toki asian voi hoitaa postitsekin. Hakemukset käydään huolellisesti läpi ja maajoukkuevastaava keskustelee tryoutseihin kutsuttavaista aluevalmentajien kanssa. Testiviikonloppuihin, joita järjestetään eri puolilla maata kerääntyy aluksi noin 100 pelaajan otos. Näistä valmennusvastaavat valitsevat varsinaisen maajoukkueen. Aluevalmentajien mielipide vaikuttaa paljon valintoihin sillä yhden viikonlopun aikana ei pelaajista voida saada riittävän luotettavaa kuvaa. Jokainen pelaaja maksaa kaikki kulunsa itse. Vain valmentajille voidaan korvata matkat ja asumiset. Muuta varsinaista korvausta heille ei toistaiseksi voida maksaa, harmiitevat molemmat yhteen ääneen.
Ihmettelin USAUltimaten vähäistä sponsorien määrää. Itselleni jäi sellainen kuva, ettei asian eteen tehdä kovin aktiivista työtä. On vaikea uskoa, ettei tällaiseen toimintaan löytyis valloista goodwillä. Muutoksen saattaa käynnistää innokas toimitusjohtaja Crawford ja Usa Olympic Comiteesta kaapattu uusi markkinointipäällikkö Julia Echterhoff Lee.
Muutosta sopii odottaa. Onhan juuri käynnistetty iso muutos kilpailujärjestelmässä; Triple Crown ja yhteistyö ESPN kanssa. Myös Ammatlaisliigan uudelleen käynnistys ja tuomaritoiminnan kehittäminen tuonee vauhtia juniorisektoriin.
Aikaa vierähti Boulderissa parisen tuntia. Lopuksi vaihtelimme perinteisesti lajirekvisiittaa; leijonapaidat vaihtuivat Valmennuspaitoihin, kiekot toisiksi ja oppaat vaihtoivat omistajaa. USAUltimate tavoittelee vakaata jalansijaa isojen lajien taustalla. Paljon on tapahduttava Suomessa, mikäli aiomme pärjätä niin juniorituotannossa tulevina vuosina. Nuorissa on tulevaisuus, oli yhteinen vanhahtava toteamuksemme Boulderissa.
Kevään ensimmäinen kotimainen ulkoharjoitusturnaus Sipoo Open pelattiin viime viikonloppuna Sipoossa. Turnaukseen kutsutaan edellisen kesäkauden neljä parasta joukkuetta sekä esim. maajoukkueita tilanteen mukaan. Tällä kertaa mukana testaamassa taitojaan olivat viime vuoden mitalipelijoukkueiden lisäksi poikien ja tyttöjen juniorimaajoukkueet.
Avoimessa sarjassa kolmen parhaan joukkueen pelit menivät ristiin. SOS nuiji Otson 11-5, ja Otso puolestaan kaatoi UFOn selkeästi 11-6. UFO kuitenkin väänsi niukan voiton SOSista 9-8. Team ja juniorimaajoukkue olivat näille kolmelle vastaantulijoita. Team saalisti ainoan voittonsa junnuista.
Naisten sarja oli selkeämpi eikä tiukkoja pelejä tulosten puolesta juuri nähty. Suurin osa otteluista päättyi selkein lukemin, ainoastaan Viima ja UFO väänsivät 5-6-loppunumerot. Päivän paras naisjoukkue oli Team neljällä voitolla, Tico saalisti voittoja kolme, UFO kaksi ja Viima yhden, tyttömaajoukkueesta.
Sipoo Open on perinteisesti toiminut harjoitusturnauksena kesän koitoksiin, ja sillä asenteella joukkueet Sipooseen suuntasivatkin. Uusia pelaajia peluutettiin paljon, jotta kaikki saisivat tuntumaa tulevan kesän vastustajia vastaan. Taktisesti näkyi vielä paljon sisäpeliasennetta, josta suomalaiset joka talven jälkeen joutuvat uudelleen opettelemaan pois.
Keli oli aurinkoinen, mutta peli ei ehkä Sipoossa koreillut kauneudellaan – korkeintaan ajoittain. SM-joukkueilla on neljä viikkoa aikaa hioa kuviot kuntoon, ennen kuin ensimmäinen SM-Tour pärähtää käyntiin 8.-9.6. Siltamäessä Helsingissä.
Sipoo Open, pelitulokset
Avoin
Otso – SOS 5-11
UFO – Team 11-7
A-JMJ – Otso 1-11
UFO – SOS 9-8
Team – A-JMJ 11-1
Otso – UFO 11-6
Team – SOS 5-10
A-JMJ – UFO 3-9
Team – Otso 3-11
A-JMJ – SOS 6-11
Naiset
Viima – Team 4-10
UFO – Atletico 4-8
T-JMJ – Atletico 3-11
UFO – Team 2-10
T-JMJ – Viima 4-11
Atletico – Team 3-8
T-JMJ – Team 4-6
Viima – UFO 5-6
Atletico – Viima 9-2
T-JMJ – UFO 1-10
Annariikka Marttinen / Ultimate.fi on siirretty uudelle sivupohjalle. Muutos tekee Ultimate.fistä toivottavasti helppokäyttöisemmän, mutta ensisijaisesti se yksinkertaistaa päivitystyötä.
Kaksivuotias Ultimate.fi päätyi kasvojenkohotukseen, sillä alkuperäinen, nettifirman tuottama sivupohja oli monilta osin vähän kummallinen: WordPress-pohja oli tehty epäkäytännöllisesti ja monia tietoja oli hankala löytää. Vanha totuus piti tässäkin paikkansa: köyhällä ei ole varaa halpaan.
No, tässä tapauksessa lisärahaa ei onneksi päivitystyöhön tuhlaantunut, sillä se onnistui tekniikkavelho Kari Tolosen avulla ”omin voimin”. Kari korjasi useita alkuperäisessä Ultimate.fi-pohjassa olleita kummallisuuksia ja yksinkertaisti järjestelmää ”tulevia sukupolvia” varten. ISO KIITOS, KARI!
Mikä sitten muuttui, paitsi ulkoasu? Valikkorakennetta viilattiin yksinkertaisemmaksi. Liiton ja junioreiden uutiset on nyt helpompi löytää, kun ne tulevat omiin ketjuihinsa etusivulle. Uutena sivustolle tuli Tapahtumakalenteri, jossa tapatumiin voi liittää enemmän lisätietoja kuin perussivulle. Aivan kaikkia vanhan tapahtumakalenterin tapahtumia ei ole siirretty vielä uuteen, mutta ne tulevat sinne piakkoin. Kuvien muokkaus on myös vielä kesken, joten sivuilta saattaa löytyä erikoisen kokoisiksi venyneitä kuvia.
Sivustoa tullaan päivittämään lisää palautteen perusteella. Eli… miltä näyttää?
Kerro kommenteissa, millainen ensivaikutelma jäi ja mitä muutoksia tai lisäyksiä kaipaisit. Onko jotakin mitä etsit, mutta et löydä? Pitäisikö jonkin tiedon olla esillä jo etusivulla?
Mukana suunnittelutyössä olivat toimituksen kanssa myös Liitokiekkoliiton Jarna Kalpala ja Mikko Saloila. Kiitos kaikille osallisille, siispä myös toimituksen Arpalle ja Johannalle!
Ultimaten ulkokausi pyörähti käyntiin Kööpenhaminassa viime viikonloppuna, kun pelattiin Wonderful Copenhagen Ultimate -turnaus. WCU:hun osallistui myös lukuisia suomalaisjoukkueita. Naisten sarjassa suomalaisten sijoitukset olivat: Viima 4., UFO 5. ja Atletico 6. Avoimessa Otso otti pronssia ja Team tuli kuudenneksi.
Kesän SM-Tourille valmistautuvien suomalaisjengien tavoittena oli saada ulkokauden alkuun paljon kovia pelejä, ja niitä Köpiksessä riitti, esimerkiksi naisten sarjassa kolmeen päivään kahdeksan peliä.
Viima lähti hakemaan uudemmille pelaajille pelikokemusta kansainvälisistä peleistä, ja pelaajat kokeilivat uudenlaisia pelipaikkoja, esimerkiksi yläkentän pelaajat tuulisella säällä paikan purkua, kertoo pelaajavalmentaja Sofia Lähteenmäki.
UFOlle turnaus toi tasaisia vääntöjä lähes joka pelissä, ja kehityskäyrä oli nousujohteinen virheiden vähentyessä loppua kohti. Ulkomaisten vastustajien taso oli Tiina Rätön mukaan yllättävän kova, eli oli hyvä huomata että kovaa pitää puolustaa ja huolella hyökätä mikäli mielii voittaa.
Atleticon uudemmat pelaajat kehittyivät Köpiksessä rutkasti ja saivat paljon itseluottamusta ja vastuuta. Aino Känsälä kertoo, että koko joukkueen osalta heittojen ja kiinniottojen huolellisuudessa on vielä paljon parannettavaa jatkokauteen. Turnauksesta jäi sijoituksesta huolimatta hyvä fiilis.
Myös Teamin Mikko Saloila harmitteli joukkueensa kiekonkäsittelyvirheitä, mutta kiitteli turnauksesta saatua kokemusta uuden kauden alussa. Myös WCU:n järjestelyt saivat kiitosta: ”Edelleen yksi parhaiten järjestetyistä pre-season-turnauksista.”
Otsolle WCU oli tärkeä etappi matkalla kohti syksyn XEUCF-turnausta ja tavoite oli päästä mittaamaan joukkueen taso muiden eurooppalaisten jengien joukossa. ”Mitaleita ei koskaan ole liikaa ja pronssinen suoritus varsin leveällä peluutuksella oli pelaajilta mainio suoritus. Tästä on hyvä ponkaista kohti kesää”, kertoo Ilkka Rämö.
23.4.2013 / Kolmen kuukauden päästä saat jälleen kerran pakata ultimatekamat kassiin ja heittää kassin olalle. Nappiksia et tarvitse – sillä suuntana on Yyterin hiekkaranta! Merkitse siis heinäkuun viimeinen viikonloppu kalenteriisi ja kerää joukkue ympärillesi kesän kuumimpiin peleihin. Joukkueita on jo mukana tuttuun tapaan paljon, mutta vielä ehditte ilmoittautua.
Lisätietoa vaikka siitä ilmoittautumisesta löydät Yyteri Beach Ultimaten uutuuttaan ja upeuttaan hohtavilta nettisivuilta osoitteesta www.terror.fi/ybu. Uutta eivät ole ainoastaan nettisivut – myös Mixed-sääntöön ja ruokailujärjestelyihin on tehty päivityksiä. Käy katsomassa. Ai mistä? No sieltä uusilta
nettisivuilta!
Turku Terror järjestää Yyteri Beach Ultimaten 13. kerran Porissa 27.–28.7.2013.
23.4.2013 / Maailman liitokiekkoilun kattojärjestö WFDF otti viime vuoden lopulla käyttöön sääntötestin, jonka avulla pelaaja voi osoittaa sääntöjen tuntemuksensa. Tänä vuonna tämän niin kutsutun sääntöakkreditoinnin suorittamisesta on tulossa pakollinen edellytys WFDF:n järjestämiin kilpailuihin osallistumiselle.
Suoritettu sääntöakkreditointi (”WFDF rules accreditation”) kertoo siitä, että pelaaja on lukenut säännöt ja osaa ratkaista yleisimpiä ongelmatilanteita spiritiä noudattaen. Akkreditoinnissa on kaksi tasoa, Standard, joka keskittyy perusasioihin, ja Advanced, joka on tarkoitettu kokeneemmille pelaajille. WFDF:n järjestämissä turnauksissa joukkueesta 14 pelaajalla on jatkossa oltava voimassaoleva perusakkreditointi, ja kolmella Advanced. Yhden kolmesta tulee olla joukkueen kapteeni.
WFDF korostaa, että akkreditoinnin osaamisvaatimus ei poista jokaisen pelaajan vastuuta osata ja noudattaa sääntöjä. Seurannalla on tarkoitus parantaa itsetuomaroitavan lajin uskottavuutta ja yhdenmukaistaa erilaisista maista ja joukkueista tulevien pelaajien sääntöosaamista.
Tähän mennessä akkreditoinnin ovat suorittaneet jo sadat ultimatenpelaajat ympäri maailmaa.
Akkreditointi myös SM-Tourille
Liitokiekkoliiton puheenjohtaja Mikko Saloila, onko akkreditoinnin vaatimus tulossa myös Suomen SM-Tourille?
– Kyllä. Aikataulullisesti saattaa kuitenkin mennä tiukille saada akkreditointivaatimus ensimmäiseen Touriin mennessä, sillä joukkueille halutaan antaa hieman valmistautumisaikaa. Suomessa saatetaan lähteä liikkeelle esim. hieman lievemmistä kriteereistä (akkreditointi vain muutamalla pelaajalla), mutta siitä tiedotetaan heti, kun päätöksiä on tehty.
Yleisesti Saloila pitää sääntöosaamisen tiukennusvaatimuksia hyvänä.
– Suomessa on yleisesti osattu säännöt hyvin, ja olemme tyytyväisiä että nyt asiaan tulee myös yhtenäinen mittari. Se tuo uskottavuutta lajille.
Ultimaten säännöistähän tuli vuodelle 2013 uusi versio. Millä säännöillä Suomen Tourilla tänä vuonna pelataan?
– Tourilla pelataan uusimpien sääntöjen mukaan, sillä niitähän noudatetaan myös kansainvälisissä turnauksissa, joihin monet pelaajat osallistuvat. Säännöistä on tekeillä myös suomenkielinen käännös, mutta se ei ole vielä valmistunut.
Entä onko puheenjohtaja itse jo suorittanut sääntöakkreditoinnin?
– Enpä vielä ole ehtinyt, mutta ainakin Standard pitäisi tehdä pikapuoliin, myöntää Saloila.
Ultimate.fin toimittaja testasi WFDF:n sääntötestin
Ultimate.fi halusi selvittää, miten vaikeaa akkreditoinnin saaminen on, joten allekirjoittanut toimittaja teki testin. Itse olen viimeksi lukenut säännöt kannesta kanteen valmistautuessani vuoden 2010 seurajoukkueiden MM-kilpailuihin Prahassa. Silloin tuli joukkuekavereiden kanssa myös käytyä läpi joitakin hankalampiakin sääntökeissejä ja etsittyä säännöistä vastauksia niihin. Sen jälkeen asia onkin painunut unholaan…
Ilman rekisteröitymistä ei voi testiä suorittaa. Käyttäjätunnukseksi WFDF:n järjestelmään voi valita mitä tahansa, mutta huomaan, että käyttäjätietoihin kannattaa kirjata omaan nimen kohdalle oikea oma nimi. Se toimii paremmin kuin tunnistamaton n00b987-tyyppinen nimimerkki, sillä sama nimi tulostuu aikaan myös saatuun akkreditointitodistukseen.
Rekisteröitymisen yhteydessä kysytään myös lupa julkaista tieto omasta akkreditoinnistani WFDF:n listassa. Vaikka yleensä olenkin varovainen omista henkilötiedoistani, tähän kohtaan laitan ruksin, sillä se helpottaa turnausjärjestäjien työtä, kun akkreditointeja tarkistetaan.
3. Aloitan kevyesti ja valitsen Standard-testin. Pää ei juuri nyt venyisi Advanced-tasolle.
Testi toivotaan tehtävän yksin, ei ryhmätyönä, mutta siinä suositellaan käyttämään apuna ja rinnalla uusimpia sääntöjä, joista vastauksia voi tarkistaa. Itseluottamukseni on kova, ja päätän tehdä testin kylmiltään. Päätöstä helpottaa se, että testin voi tehdä uudestaan parikin kertaa. Sen jälkeen tosin tulee kolmen kuukauden karenssi, ennen kuin voi yrittää uudestaan. Läpäisyvaatimuksena on 8 vastausta oikein 10:stä. Testin saa myös jättää kesken ja jatkaa myöhemmin, kunhan vastaa kaikkiin kysymyksiin kuukauden sisällä. Allekirjoittanut ei kuitenkaan moisia mieti, vaan lähden rohkeasti klikkailemaan.
4. 10 kysymystä, tarvitaan 8 oikein.
Kysymykset ovat esimerkkejä peruspelitilanteista ja siitä, miten kussakin tilanteessa tulee toimia. Vastausvaihtoehtoja ei ole enempää kuin kaksi kuhunkin. Klikkailen suuremmitta vaikeuksitta testiä eteenpäin, mutta parissa kohdassa joudun hieman miettimään kysymysten (englanninkielisiä) sanavalintoja ja niiden merkitystä vastaukselle. Päätän kuitenkin vain painaa rohkeasti loppuun asti, enkä lähde tarkistamaan sääntödokumenteista vaan luotan omaan kokemukseen ja kolmen vuoden takaiseen sääntöjen lukuun. Selvää on, että mikäli sääntöjä ei ole koskaan lukenut tai tiettyä pelitilannetta tullut vastaan pelikentällä, voisi olla aika mahdotonta löytää asianomainen kohta sääntönivaskasta – ainakaan nopeasti.
WFDF toivoo, että jokainen testin tehnyt pitäisi kysymykset omana tietonaan. Ei siksi, että ne olisivat kovin vaikeita tai ainutlaatuisia, vaan siksi, että testin tarkoituksena on saada jokainen miettimään sääntöasioita itse, ei tukeutuen siihen joukkueen kokeneimpaan sääntönikkariin, jolta aina kysytään.
Viimeinen kysymys. Klikkaan ”lähetä”. Saan tulokset. Yhdeksän oikein kymmenestä, läpi meni.
“Congratulations, you have successfully completed the WFDF Accreditation Quiz – Standard Version. Please download and save your Certificate.”
Aikaa koko hommaan rekisteröitymisestä lähtien meni 10 minuuttia.
Tallennan todistuksesta PDF-kopion, jota voi sitten tulostaa mukaan turnauksiin, mikäli tarvetta on. Vielä ei ole selvää, tarkistetaanko akkreditoinnit WFDF:n sähköisestä rekisteristä vai edellytetäänkö jokaiselta printtitodistuksen mukana kantamista.
5. Seuraavaksi vuoden 2013 sääntö-PDF käteen ja Advancedia kohti…
Jälkikäteen ei saa tietää, mikä testin vastauksista meni väärin, sillä kysymyksiä ei näe enää testin tekemisen jälkeen. Hieman jää siis kaivelemaan, missä kohtaa osuin vikaan, mutta kenties tarkoituksena onkin, että testistä jää kipinä ottaa selvää oikeista säännöistä. Harvoin kun tulee muistettua, että 99,9 %:iin kiistanalaisista pelitilanteista on olemassa valmiiksi mietitty sääntö sääntökirjassa.
Vaikka säännöt yleensä osataan Suomessa melko hyvin, huomaa jokainen varmasti joskus turvautuvansa kiperissä tilanteissa mieluummin ”jonkun kokeneemman” apuun. Joskus, esimerkiksi höntsypeleissä, kuitenkin tulee se päivä, kun huomaa itse olevansa se kentän kokenein, jonka odotetaan tuntevan säännöt parhaiten ja auttavan pulmatilanteen ratkaisussa.
Seuroissa sääntöosaamista voi edistää esim. järjestämällä sääntövisoja illanistujaisissa. Niihin löytyy hyvää materiaalia ja keissejä netistä. Hyödyllistä voi olla myös nimetä joukkueesta yksi sääntövastaava, jonka tarkoitus ei suinkaan ole yksinään osata sääntöjä vaan auttaa niitä opettelevia ja muistuttaa asiasta säännöllisesti. Sääntövastaava voi myös pitää kirjaa siitä, kuka joukkueesta on suorittanut akkreditoinnin.
Ei muuta kuin printteri laulamaan vuoden 2013 sääntöjä ja perehtymään niihin. Advanced-akkreditointia kun tuskin kannattaa lähteä yrittämään ihan yhtä kylmiltään…
23.4.2013 / WFDF on julkaissut uuden spirit-arviointilomakkeen. Aiemman yhden pelin lomakkeen sijasta käyttöön otetaan nyt neljän pelin lomake. Sen tarkoitus on säästää turnaustoimitsijoiden aikaa sekä vähentää paperinkulutusta huomattavasti, mutta samalla myös saman turnauksen eri pelien spiritin vertailu keskenään helpottuu.
Uusi neljän pelin spirit-lomake on ladattavissa täältä >>
21.4.2013 / Junioriohjeistus on nyt julkaistu ja se on tarkoitettu hyödynnettäväksi junioreita valmennettaessa. Liitokiekkoliiton juniorijaostossa vaikuttavat Susanna Surakka ja Marja Elonheimo ovat yhteistyössä muiden ultimatistien kanssa koonneet ohjeistuksen, jollaista ei aiemmin ole suomeksi ollut tarjolla. Junioriohjeistuksen löytää ultimate.fi:n Juniorijaoston sivuilta, jossa esillä on päivitetyin versio. Myös tämän uutisen lopussa on linkki Junioriohjeistukseen.
Junioriohjeistuksen ideasta ja käyttötarkoituksesta on kerrottu enemmän itse ohjeistuksessa. Junioriohjeistuksen alkusanoista lainattua:
”Junioriohjeistus on Suomen liitokiekkoliiton juniorijaoston tekemä paketti seuroille avuksi edistämään junioritoimintaa ja helpottamaan junioritoiminnan aloittamista. Idea paketin luomiseen lähti syksyn 2011 junioriseminaarista, jossa pohdittiin seurojen tarpeita juniorityön edistämiseksi. Myös maajoukkuevalmentajat ovat kokeneet tarvetta yhteisen ultimatekäsityksen luomiseksi eri seuroista tulevien junioreiden kesken. Ohjeistus on tarkoitettu luettavaksi lähinnä junioreita valmentaville, mutta myös muille aiheesta kiinnostuneille, kuten junioreille itselleen sekä heidän vanhemmilleen. Tarkoitus ei ole kertoa, mitä pitää tehdä, vaan nostaa esiin teemoja, jotka koemme ultimatessa ja erityisesti junioriultimatessa tärkeiksi. Toivomme, että Junioriohjeistus innostaa juniorivalmentajia myös ottamaan itse selvää niistä teemoista, jotka ovat vieraita ja ehkä jääneet juniorivalmennuksessa muun tekemisen varjoon.
Ohjeistusta on tarkoitus täydentää ja päivittää tarpeen mukaan yhteistyössä seurojen kanssa. Syksyn 2012 junioriseminaarissa luonnosta käytiin läpi ja ryhmätöiden kautta moni tärkeä aihe löysi tiensä myös Junioriohjeistukseen. Työstämistä jatkettiin juniori-seminaarin jälkeen eri kirjoittajien kanssa. Mikko Saloila, Heikki ”Slimi” Tiittanen, Fiina Hiitola, Henna Lehtonen, Anna-Kaisa ”Nanna” Karessuo ja Ilkka Vaahtoranta: teille suuri kiitos panoksesta Junioriohjeistuksen mahdollistamisessa!
Lukuiloa ja harjoitteluintoa toivottaen, Marja ja Susanna”
Junioriohjeistusta päivitetään vuosittain junioriseminaarin yhteydessä. Tällöin kaikilla seuroilla on mahdollisuus ehdottaa muutoksia Junioriohjeistuksen sisältöön ja muotoon.
