Hartti Suomela

Asenteet tarkkailijoiden (observers) käyttöön ultimatessa ovat Yhdysvalloissa erilaiset kuin Euroopassa. Tietääkseni eurooppalaisissa turnauksissa tarkkailijoita ei käytetä juuri koskaan, mutta Yhdysvalloissa heillä on vankka rooli etenkin maan mestaruusturnauksien pudotuspelivaiheissa ja kaikissa yliopistojen mestaruusturnauksissa pelattavissa otteluissa. Muissakin turnauksissa tarkkailijoita nähdään, esimerkkinä maaliskuun alussa pelatun Stanford Invite –yliopistoturnauksen pudotuspelikamppailut.

Vaikka monien mielestä tarkkailijoista on vain lyhyt matka tuomareihin, tekee Yhdysvaltojen ultimateliitto (USA Ultimate, tunnettiin aiemmin nimellä UPA – Ultimate Players’ Association) kuitenkin selvän eron tarkkailijoiden ja tuomareiden käytön välille. Tarkkailijoiden käyttäminen on sallittua ja jopa suotavaa, mutta tuomareiden käyttöä ei hyväksytä:

(lainaus sivulta http://www.usaultimate.org/resources/officiating/observer_policy.aspx)

Tämä on ollut Yhdysvaltojen liiton virallinen kanta etenkin mestaruustasolla pelattaessa jo yli seitsemän vuotta, eikä näytä siltä, että sitä oltaisiin lähiaikoina muuttamassa.  Oma näppituntumanikin on, että pelaajat ovat keskimäärin tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Itse asiassa USA Ultimaten muutaman vuoden takaisen jäsenkyselyn perusteella huippupelaajat pelaavat mestaruuksista mieluummin tarkkailijoiden kanssa kuin ilman.

Viimekesäinen kysely liiton keskustelufoorumilla viittaisi tosin siihen, että muutoksia kaipaaviakin löytyy – esimerkiksi kolme neljästä vastaajasta kannatti lisävaltuuksien antamista tarkkailijoille. Kannattaa toki huomata, että vastaajien määrä (37) on hyvin alhainen verrattuna liiton jäsenmäärään (yli 30 000) eikä vastaajajoukko ole tilastomielessä satunnainen otos, eli mitään johtopäätöksiä ei tämän kyselyn pohjalta voida vetää.

Mikä on tarkkailijoiden rooli?

Tarkkailijoita on yhdysvaltalaisissa ultimateotteluissa käytetty säännöllisesti jo 1980-luvun loppupuolelta lähtien.  Aiemminkin tarkkailijoita käytettiin, mutta vain satunnaisesti. Aiemmin tarkkailijoiden tehtävistä ei myöskään ollut yhteisymmärrystä ja osittain tästä syystä tarkkailijoiden taso oli kirjava.

Nykyisen muotonsa tarkkailijakäytäntö sai vuonna 2005, jolloin tarkkailijoiden koulutusjärjestelmä ja -materiaalit virallistettiin. Nykyisessä tarkkailijoiden käsikirjassa käydään yksityiskohtaisesti läpi tarkkailijoiden tehtävät ja toimintatavat otteluiden aikana. Erityistä painotusta saa ”Spirit of the Game”:sta huolehtiminen. Tästä johtuen oppaasta löytyy monisivuinen ohjeisto epäurheilijamaisesti käyttäytyvien pelaajien ojentamiseksi. Pelaaja voi esimerkiksi saada varoituksen väkivaltaisesta käytöksestä tai toiseen pelaajaan suunnatusta kiroilusta. Kahdesta vastaavanlaisesta varoituksesta pelaaja passitetaan suihkuun.

Tarkkailijoiden tehtävät voisi luokitella kahteen eri ryhmään: toimitsijan tehtäviin ja tarkkailijan/tuomarin tehtäviin. Toimitsijan roolissa tarkkailijat pitävät huolta siitä, että peli etenee ajallaan (aikalisien ja pisteiden välisen ajan kellottaminen) ja että pelitilanne on yksiselitteisesti selvillä. Tarkkailijan/tuomarin rooliin kuuluu puolestaan aktiivinen rajatarkkailu (mukaan lukien maalien ilmoittaminen), pyydettäessä virheiden, rikkeiden ja kiistatilanteiden selvittäminen sekä pelaajien Spritin-mukaisen toiminnan tarkkaileminen.

Ylläpitääkseen riittävää määrää ammattitaitoisia tarkkailijoita USA Ultimate järjestää säännöllisesti kaksipäiväisiä koulutuksia uusien tarkkailijoiden kouluttamiseksi ja nykyisten tarkkailijoiden taitojen terästämiseksi. Vuonna 2010 koulutustilaisuuksia järjestettiin kuusi kertaa ja tälle vuodelle on suunnitteilla suurin piirtein sama määrä koulutuksia.

Tuomarointikokeilujakin on nähty

Vaikka USA Ultimate ja nähdäkseni myös suurin osa sen jäsenistä on tyytyväisiä nykyiseen tarkkailijakäytäntöön, on radikaalimpiakin kokeiluja nähty. Ultimaten alkuvuosina muutamissa otteluissa oli mukana jopa tuomari, kuten esimerkiksi ensimmäisessä yliopistojen välisessä ottelussa vuonna 1974. Kuriositeettina mainittakoon, että vuonna 1980 julkaistun ensimmäisen UPAn jäsenlehden pääartikkeli käsitteli tuomareiden tarpeellisuutta ultimatessa. Kirjoitus herätti luonnollisesti paljon keskustelua.

1990-luvun alkupuolella yhdysvaltalaisen tequila-brändin, Jose Cuervon, sponsoroimissa ultimateturnauksissa nähtiin erilaisia sääntökokeiluja, joista aktiivisten tarkkailijoiden käyttö oli yksi esimerkki. Pelaajien mieleen ovat kuitenkin jääneet paremmin pelikentän suurentaminen maalialueiden kustannuksella ja kentän puolessavälissä olleen kahden pisteen viivan käyttö.

Muutamaa vuotta myöhemmin, 1990-luvun puolivälissä, Pohjois-Carolinassa syntyi lyhytikäiseksi jäänyt National Ultimate Association (NUA), jonka yhtenä päämääränä oli muuttaa ultimate tuomaroiduksi lajiksi, jotta siitä saataisiin yleisöystävällisempi ja paremmin myytävä tuote. Molempia argumentteja käytetään yhä edelleen tuomarikäytännön puolesta.

Aivan viimeaikaisista liikkeistä mainittakoon samaten Pohjois-Carolinassa perustettu Ultimate Observers Association (UOA), joka on varmasti tuttu rec.sport.disc -keskusteluryhmää seuranneille. Tuolla foorumilla kyseisen organisaation kannattajat puolustavat luomustaan kärjekkäästi. UOA perustettiin reilu vuosi sitten, ja se on järjestänyt muutamia alueellisia turnauksia, joissa tarkkailijoiden rooli on paljon näkyvämpi kuin USA Ultimaten alaisissa turnauksissa. Tällä Kaakkois-Yhdysvalloissa toimivalla organisaatiolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Yhdysvaltojen ultimateliiton kanssa ja oletankin sen hiipuvan pois perustajien innon laimentuessa.

Nykyinen tarkkailijakäytäntö on tullut yhdysvaltalaiseen ultimateen jäädäkseen, ja on oletettavaa, että eurooppalaisetkin pelaajat tulevat siihen törmäämään maailmanmestaruusturnausten kautta. En kuitenkaan usko, että tarkkailijoiden toimivaltaa tullaan lisäämään lähitulevaisuudessa, sillä se muuttaisi lajin luonnetta ratkaisevasti ja suurin osa pelaajista ei ole valmis tällaisiin muutoksiin. Eurooppalaisten vastarinta tarkkailijoiden käyttämiseen on myös omiaan hidastamaan muutosta Yhdysvalloissa, sillä pidemmälle vietynä riippuvuus tarkkailijoista asettaisi yhdysvaltalaiset joukkueet eriarvoiseen asemaan kansainvälisissä turnauksissa.

Lisätietoja USA Ultimaten tarkkailijatoiminnasta: http://www.usaultimate.org/resources/officiating/observers/default.aspx

Kirjoittajasta: Hartti Suomela

Hartti on Ultimate.fi:n urheiluhullu ja hiukan tilastohöperö ulkomaankirjeenvaihtaja Kaliforniasta. Takana puolustusvoittoista vääntöä maajoukkueessa ja erinäisissä seurajoukkueissa sekä kohtuullisesti valmennuskokemustakin. Nykyisin pääpaino pick-up pelaamisessa ja ultimaten maajoukkuetilastojen ylläpidossa. Parhaimpiin saavutuksiin kuuluvat kakkostila seurajoukkueiden MM-kisoissa vuonna 1999, maajoukkueiden MM-pronssi kahdesti, joitakin Suomen mestaruuksia sekä kolme Kaimana Klassikin mestaruutta.

Ilkka Vaahtoranta

Alkuun voisin tokaista oman totuuteni: Suomessa ei ole yhtään pelaajaa, joka olisi harjoitellut päälajinaan ainoastaan ultimatea ja oheisharjoittelu olisi toteutettu lajinomaisesti koko hänen peliuransa ajan. Siksi oheisharjoittelu on lajissamme ainakin lähtökohtaisesti amatöörien puuhastelua. Tältä pohjalta lähden rakentamaan oheisharjoitteluaihetta.

Mitä oheisharjoittelu on?

Ensinnäkin oheisharjoittelulla tarkoitan kaikkea muuta paitsi liitokiekon kanssa tehtävää harjoittelua. Eli ultimaten näkövinkkelistä oheisharjoitteluun kuuluu esimerkiksi puntilla käynti, veto-/pomppuharjoittelu, uiminen, lenkkeily, sulkapallon pelaaminen, lämmittelyt, jäähdyttelyt, hieronta, venyttelyt yms. Toisin sanoen kaikki urheilu ja lihashuolto, mikä ei ole lajiharjoittelua.

Päivän pihvi: oheisharjoittelun yleiset periaatteet

Periaatteet on sinänsä hyvä lähtökohta, koska ne rakentavat perustan ja prioriteetit kaikelle, mitä oheisharjoittelussa tehdään. Listataanpa alkuun pari tärkeää terveen pelaajan periaatetta.

Oheisharjoittelun tavoitteena on…

• Fyysisen kunnon ylläpito ja perusterveys
• Fyysisen suorituskyvyn parantaminen
• Ulkonäölliset seikat: unelmahaba, unelmarasva-%, jne.
• Loukkaantumisten ja vammojen ehkäisy

Nämä periaatteet eivät ole missään tietyssä järjestyksessä. Jokainen voi mielessään pistää nuo neljä tärkeysjärjestykseen ja tietysti lisätä ne omansa sinne sekaan. Listassa on toki myös päällekkäisyyksiä, mutta mielestäni jako on hyvä.

Viitaten ensimmäiseen otsikkoon ultimatea harrastetaan ainoastaan amatööritasolla. Yksikään pelaaja ei ansaitse pelaamalla, eikä siten ole velvoitettu tiettyyn korkeaan suoritustasoon päivästä ja pelistä toiseen. Pelaajien keski-ikä on suhteellisen korkea, ja useat pelaajat käyvät töissä tai opiskelevat. Ultimatea palataan siis huvin ja kunnon vuoksi.

Mihin periaatteet unohtuvat?

Oheisharjoittelulla käsitetään usein kapeasti punttiohjelmaa ja veto-/pomppuharjoitteita. Olen nähnyt, kokenut ja kuullut useista mielenkiintoisista fysseohjelmista, jotka keskittyvät pääsääntöisesti yllä olevista tavoitteista järjestyksessä toiseen eli fyysisen suorituskyvyn parantamiseen. Ohjelmat ovat usein näpsäkästi laadittuja, hieman tasapäistäviä ja vaativia. Usein pelaajat pitävät ohjelmasta, jos sen avulla pääsee kunnolla hapoille tai saa tunteen, että ”mä olin ihan rikki sen jälkeen”. Tämä tietysti antaa lisää aihetta ohjelmoida kovia treenejä. Harmillisen usein suunnitelmat on myös tehty innostuksen puuskassa ja ajatus ei ole oikein kantanut loppuun asti. Treenit ovat massiivisia, ja motivaatio kuolee nopeasti. Lajin harrastajilla on harvoin aikaa tehdä montaa oheisharjoitetta lajitreenien lisäksi.

Entäpä kuinka usein valmentaja on miettinyt, miten tämä treenaus on suhteessa koko urheilijan uraan? Entäpä tähän kauteen? Valmistaako ohjelma pelaajia matseihin ja turnauksiin vai kehittääkö se vaan noin yleensä? Alkoiko oheisharjoittelu tarpeeksi matalalla intensiteetillä (jotkut eivät ehkä ole käyneet puntilla ennen ultimaten aloittamista)? Joskus ”hulluihin” treeniohjelmiin oltaisiin paremmin valmiita vasta seuraavalla kaudella. Ja ihan varmasti yhden valmentajan käsiala treenien suunnittelussa ei kestä lajissamme muutamaa vuotta pidempään. Suurin ongelma oheisharjoittelussa onkin ehkä jatkuvuus. Suunnittelija ja ajatukset vaihtoon, uusi ohjelma alle ja taas mennään napakasti.

Kuinkahan moni valmentaja on edes pätevä tekemään pelaajien puolesta päätöksiä fyysisesti kovista treeneistä, joilla saattaa sittenkin olla negatiivinen kokonaisvaikutus pelaajan terveyteen ja innostukseen lajin parissa. ”Tota tota… me ei treenattukaan ihan oikeita juttuja pelin kannalta…” Kuka muuten edes tietää, miten lajiamme varten pitäisi oheisharjoitella? Oletko nähnyt lajianalyysiä?

Kehittävät treenit voivat myös olla oikeasti vaativia ja aiheuttavat jo itsessään loukkaantumisia tai altistaa niille. Kiekollinen harjoittelu saattaa kärsiä. Pelaajat väsyvät, ja kiekkotreeneissä ei jakseta pitää enää oikeaa tempoa. Palautuminen ei syystä tai toisesta riitä. Myöskään kehitys ei välttämättä ole edes suhteessa tehtyyn työhön.

Monesti oheistreeneissä kuitenkin suurin ongelma on se, että niitä ei tehdä ollenkaan. Kommentteina muilta olisi kiinnostavaa tietää, kuinka moni joukkue (sanotaan vaikka yli 50 % pelaajista) suorittaa säännöllisesti jotain yhteistä fysseohjelmaa? Kyllä mekin, aina joskus.

Lisää terveitä päiviä?

Itse pistäisin oheisharjoittelun periaatteet seuraavaan järjestykseen:

1. Loukkaantumisten ja vammojen ehkäisy
2. Fyysisen suorituskyvyn parantaminen

Urheileminen sinänsä toteuttaa muut aiemmin mainitut tavoitteet, joten jätin ne pois.

Mielestäni kaikkein tärkein tavoite ultimaten oheisharjoittelussa on loukkaantumisten ja vammojen ehkäisy. On tärkeää, että pelaajat ovat ehjiä treeneistä ja pelistä toiseen. Vähemmän tärkeää on se, että keskimäärin pomppu parani 5 cm. Oho! Samalla puolet jengistä on enemmän tai vähemmän loukkaantuneita, nivusia kiristää, ja yhdellä on rasitusmurtuma.

Ultimatessa joukkueet ovat suht pieniä ja jokainen pelaaja on tärkeä. Terveys on muutenkin ihmisille tärkeä arvo elämässä, joten miksi se ei olisi meidän lajissamme? Järkevä oheisharjoittelu takaa myös pidemmät pelaajaurat ja sitä kautta kokeneemman suomalaisen ultimateyhteisön. Lisäksi tämä periaatejärjestys ei millään muotoa vähennä mahdollisuutta fyysisen suorituskyvyn parantamiseen, päin vastoin! On vain tärkeä pitää mielessä, mikä on tärkeää ja mitä tehdään ensin, ennen kuin ruvetaan rehkimään.

Kirjoittajasta: Ilkka Vaahtoranta

Ilkka on itse kiinnostunut kaikesta oheisharjoitteluun liittyvästä. Hänen oma päälajinsa ennen ultimatea oli uinti, jonka parissa hän viihtyi uimarina ja valmentajana parisenkymmentä vuotta. Yksilölajitausta selittääkin kiinnostusta fyysisten kykyjen kohentamiseen. Nykyisin Ilkka valmentaa EUC:n miesten joukkuetta Otsoa ja pyrkii kehittämään oheisharjoittelua siellä mahdollisuuksien mukaan parempaan päin. Ilkka pyrkii ottamaan kriittisesti kantaa siihen, mitä näkee tapahtuvan oheisharjoittelussa ultimaten piirissä ja muuallakin toivoen, että samalla synnyttäisi keskustelua aiheesta ja lisäisi kiinnostusta parantaa pelaajien elämää lajin parissa.